Vuorimunkin varret ovat pystyjä tai kohenevia ja kasvavat 10–50 senttimetrin korkuisiksi. Varret ovat yksittäisiä, haarattomia tai tyviosastaan haarovia ja yläosastaan lehdettömiä. Kasvi on karvainen. Lehdet ovat tasasoukan suikeita tai kapean vastapuikeita, aaltolaitaisia, ehytlaitaisia tai harvaan matalahampaisia. Varsilehdet ovat kooltaan 10–40 mm pitkiä ja 2–5 mm leveitä. Ruusukelehdet lakastuvat varhain. Pallomainen kukinto on tiheä, 1–2,5 cm leveä mykerömäinensarja, jonka tyvellä on suomumaisia ylälehtiä. Verhiönliuskat ovat äimämäisiä. Teriö on 6–15 mm pitkä ja väriltään yleensä vaaleansininen, joskus valkoinen tai vaaleanpunainen. Teriönliuskat ovat aluksi yhdessä, tyvestä alkaen eriytyviä. Verhiön ja teriön torvi on suora, ja kukkien luotit pistävät piikkeinä esiin torvista. Laji suosii ristipölytystä, ja sen kukissa vierailee runsaasti hyönteisiä.[1][2]
Suomessa vuorimunkki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kahdella kärkiraolla avautuva kota. Kookas kasvi voi hyvänä vuonna tuottaa tuhansia siemeniä, jotka voivat säilyttää itävyytensä maaperässä yli vuosikymmenen.[1][2] Vuorimunkki voi muodostaa tiheitä kasvustoja, mutta kasvin runsaus ja koko vaihtelee suuresti vuosittain.[3]
Suomessa vuorimunkki on alkuperäislaji. Sitä tavataan harvakseltaan Etelä- ja Itä-Suomessa. Levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee SatakunnastaPohjois-Karjalan eteläosiin.[5] Pohjois-Karjalan Pärnävaarassa on lajin pohjoisin tunnettu esiintymispaikka.[3]
Elinympäristö
Vuorimunkin kasvupaikkoja ovat kalliot, kuivat hietikot ja soramaat, sorakuopat, dyynit, nummet ja mäenrinteet.[6] Suomessa kasvupaikkoja tunnetaan noin sata. Laji on harvinaistunut lähinnä kasvupaikkojen umpeenkasvun vuoksi, ja laji onkin Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi[7]. Vuorimunkki on taantunut monin paikoin myös Keski- ja Länsi-Euroopassa.[8]
Lähteet
Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre) Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1
Syrjänen, Kimmo: Vuorimunkki. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 210–212. ISBN 978-951-31-6593-2.
↑Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 195. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0Teoksen verkkoversio.
