liukaspintainen vuorikangas helpottaa vaatteen pukemista ja riisumista
päällikankaaseen ommeltu vuori parantaa päällikankaan laskeutumista ja ryhdissä pysymistä ja suojaa sitä hieltä, lialta ja hankaukselta
vuorikerros parantaa vaatteen lämmöneristyskykyä
vuori peittää näkyvistä vaatteen sisäosat, kuten puvuntakinolkatoppaukset ja vahvikkeet, ja päällikankaaseen tehdyt sisätyöt, kuten sisäänpäin käännettyjen saumojen viimeistelemättömät reunat
vuori estää ohuen päällikankaan läpinäkyvyyttä
vuorikangasta voidaan käyttää taskujen ja muiden vaatteen sisävarusteiden tekoon ja ripustukseen sekä esimerkiksi hihankäänteiden viimeistelyyn
vuorikankaan kuosi ja väritys voi auttaa vaatemerkin mielikuvan luonnissa (esim. Burberry-vaatteiden ruutuvuori)
Vuorikankaina käytetään useimmiten teko- tai muuntokuiduista tai niiden sekoitteista valmistettuja kankaita. Kangastyypeistä vuorikankaiksi sopivat etenkin palttinasidoksisettafti ja pongé, toimikassidoksisetsarssi ja croisé sekä pomsisidoksisetsatiini ja duchesse. Vaatteiden hihavuorikankaiden kuosit ovat perinteisesti vaaleita ja raidallisia. Vuorikankaan väri pyritään perinteisesti valitsemaan päällikankaaseen rauhallisesti sointuvaksi, mutta koska vuori ei yleensä juuri näy ulospäin, toiseksi tavaksi on muodostunut tehdä vuorista hyvinkin kirkasvärinen tai voimakkaasti kuvioitu vastakohtana vaatteen ulkoiselle eleettömyydelle.[1]
Ulkoiluvaatteiden ja päällystakkien lämpöä antavana vuorina käytetään turkista tai tekoturkista tai esimerkiksi kuosiinkudottua ja nukattua ruutukangasta, tikkikangasta tai plyysiä.[1] Lämmin vuori voi olla myös irrotettavissa ja kiinnitettävissä uudelleen napein, nepparein, vetoketjuin tai tarranauhoin. Urheiluvaatteiden suosittu vuorimateriaali on ilmava ja hengittävä verkkokudos.[2]
Välivuori on päällikankaan ja vuorin välissä oleva kangas, joka toimii lämmöneristeenä tai antamassa ryhtiä esimerkiksi paidan kaulukselle. Välivuorikankaana on käytetty muun muassa vatiinia ja raavelikangasta.[3] Välivuorikangas voi olla myös flanellia, untuvakangasta tai vanua. Toisinaan välivuori tikataan kiinni vuoriin ja joskus jopa päällikankaan miehustaan.[4]
Kenkien vuorit
Nahka on kenkien sisämateriaalina suosittu hengittävyytensä, joustavuutensa ja lämmöneristyskykynsä vuoksi. Myös luonnonkuitukankaat hengittävät, mutta eivät kestä mekaanista kulutusta kenkien vuorina nahan tavoin.[5]
Käytetyimpiä materiaaleja nykykenkien vuorauksessa ovat polyesterin ja polyakryylin sekoitteet. Myös puuvillaa voidaan sekoittaa näihin paremman kosteudensitomiskyvyn aikaansaamiseksi.[6]
Laukut, kotelot ja rasiat
Laukkujen, salkkujen ja lompakoiden vuorimateriaali on useimmiten kangasta tai nahkaa. Vuorimateriaalien tehtävät ovat pitkälti samoja kuin vaatteissa: helpottaa tavaroiden laittamista sisään ja ottamista ulos, peittää ulkokerroksen sisätyöt näkyvistä, tarjota sisällä oleville tavaroille pehmustusta kolhuja vastaan (esim. tietokonelaukku tai soitinkotelo) ja toimia lokeroiden ja taskujen valmistus- tai pinnoitusmateriaalina. Koru- ja kellorasioissa tai silmälasikoteloissa satiini- tai samettivuori luo ylellisyyden tuntua samalla kun suojaa osaltaan tuotetta.
Laukuissa vuorimateriaalin värin avulla voidaan helpottaa tavaroiden löytymistä laukusta. Vaaleat asiapaperit löytyvät helpommin tummavuorisesta salkusta, mustat valokuvausvälineet löytyvät helpommin sisäpinnoiltaan vaaleasta kameralaukusta.[7]
Sisustuksessa käytettävät vuorit
Pehmustetuissa huonekaluissa ulkopinnan verhoilumateriaalia halvempaa vuorimateriaalia voidaan käyttää näkymättömissä paikoissa, kuten sohvan ja nojatuolien irrallisten pehmusteiden taustapinnoissa tai kalusteen alapinnassa peittämässä kalusterunkoa, jousitusta ja verhoilun sisätöitä. Kudotun kankaan sijasta huonekaluvuorina käytetään nykyisin usein keinokuituisia kuitukankaita.
Myös ikkunaverhojen taustapintaan ommeltua, laskeutuvuutta tai pimennyskykyä parantavaa kangasta tai muuta materiaalia kutsutaan vuoriksi.
Lähteet
↑ abcHannelore Eberle, Hermann Hermeling, Marianne Hornberger, Roland Kilgus, Dieter Menzer, Werner Ring, suom. Pirjo Luoto ja Irma Boncamper: Ammattina vaate, s. 130. (Alkuteos Fachwissen Bekleidung) WSOY, 2002. ISBN 951-0-26522-5