Arkku eli kirstu (latinan arca ja cista, kreikan kistee) on suurehko säilytyslaatikko, jonka yläpintana on saranoitu, yleensä lukittava kansi. Puusta usein metallivahvikkein rakennettu arkku tehtiin niin kestäväksi ja sen korkuiseksi, että sitä voitiin käyttää myös istuimena. Arkun yläpinta tehtiin usein kaarevaksi, jotta sadevesi valuisi siltä pois.
Arkussa säilytettiin usein henkilökohtaista arvokasta irtaimistoa, kuten rahaa ja kirjeenvaihtoa, vaatteita, jopa elintarvikkeita.[2] Niinpä arkkuihin asennettiin usein lukko. Sisällön lisäksi arkkua itsessäänkin pidettiin arvoesineenä Suomen kansankulttuurissa 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun loppupuolelle. Arkkuja koristeltiin etenkin maalaamalla. Värisuosikkeja koristelussa olivat aluksi harmaanvihreä, vihreänsininen ja ruskea, 1800-luvulla tummansininen ja vihreä. Ootraamalla tavoiteltiin jalopuun väriä ja pintakuviota.[1]
Arkun raudoitukset, joiden alkuperäinen tarkoitus on vahvistaa arkkua, alkoivat myös kehittyä yhä koristeellisemmiksi. Raudoitukset jakoivat arkun pinnan erillisiksi koristepaneeleiksi. Morsius- eli kapioarkku koristeltiin etenkin kannen sisäpinnalta, koska sitä pidettiin häissä auki, jotta morsiamen valmistamat liinavaatteet olisivat vieraiden nähtävänä. Kapioarkuissa on yleensä vaalealle pohjalle maalattu seppele tai runsaudensarvi, jonka sisälle tekstattiin vuosiluku ja morsiamen nimikirjaimet.[1]
Suomeen on kulkeutunut Pohjois-Amerikasta paljon niin sanottuja ”amerikanarkkuja”, joilla Suomeen palaavat siirtolaiset toivat kertyneen omaisuuden mukanaan Atlantin yli.[3]
Arkku taruissa ja kertomuksissa
Arkku esiintyy haviteltuna arvo- tai taikaesineenä monissa kansantaruissa, kuten Pandoran lipas ja liitonarkki. Myöhemmässäkin seikkailukirjallisuudessa arkku esiintyy usein ryöstösaaliin tai muun arvo-omaisuuden säilytyspaikkana, aarrearkkuna, kuten Robert Louis StevensoninAarresaaressa.
Antiikin tarustossa esiteltiin viinin jumalan Dionysoksen mystinen arkku. Siinä säilytettiin vertauskuvallisia esineitä, ja sitä kantoivat valitut papit (kreik. Kistophoroi). Eleusiin juhlamenoihin kuului arkun päällä istuvan maan ja kasvun jumalattaren Demeterin (lat. Ceres) kuva. Rooman valtakunnan aikana "cista" oli mysteeriuskonnoissa tavallinen symboli.[4]
