Tekoturkikset neulotaan samoin kuin frotee, jolloin lanka muodostaa silmukoita kankaan oikealle puolelle. Karvan pituus riippuu silmukoiden pituudesta, koska silmukat leikataan auki ja nukitetaan voimakkaasti. Tästä syntyy turkiksen kaltainen ulkonäkö.
Vaikutukset ympäristöön ja eläimiin
Yleisesti ottaen keinomateriaalien on todettu kuormittavan ympäristöä aitoja turkiksia enemmän. Tuotannosta syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin huomattavasti turkista pienemmät. Synteettisen kuidun valmistus kuluttaa öljyä, joka on uusiutumaton luonnonvara.[2]
Osa haluaa tekoturkiksia ostamalla välttää turkistuotannon tukemista, sillä turkistarhausta pidetään eläinrääkkäyksenä ja/tai eläinten lajityypillisen käyttäytymisen vakavana laiminlyömisenä.
Petokset
Pistokokeissa on paljastunut, että monet hupuissa ja kauluksissa käytettävät karvat, joiden sanotaan olevan keinokuitua, ovat todellisuudessa aitoa turkista.[3] On arveltu, että valmistajat eivät merkitse aidon turkiksen käyttöä vaatteisiin, koska moni asiakas ei suostu ostamaan aitoa turkista. Kauppaketjut ovat voineet myös itse tulla valmistajien huijaamiksi. Valmistajien harjoittama huijaaminen johtuu siitä, että esimerkiksi supikoiran aito turkki tulee halvemmaksi kuin keinokarva, sillä suurin osa vaatteista on valmistettu Kiinassa[3], jossa turkiseläinten pitoa tai kohtelua ei säädellä minkäänlaisella lainsäädännöllä.[4]
Euroopan unionin lainsäädännön mukaan tuotteesta on selvittävä, mikäli se sisältää tekstiilien lisäksi eläinperäisiä osia. Virheellisistä tai valheellisista merkinnöistä ei kuitenkaan seuraa valmistajille sakkoja, joten merkinnöissä on usein puutteita.[3]
_IMG_6030.jpg)
