Verh’ovna Rada (ukr.Верховна Рада України, Verh’ovna Rada Ukrajiny) eli Ukrainan korkein neuvosto[1] on Ukrainan yksikamarisen kansanedustuslaitoksen nimi. Ukrainan parlamentissa on 450 kansanedustajaa, jotka valitaan viiden vuoden toimikaudeksi.[2]
Ennen vuoden 2011 vaalilakia Ukraina muodosti parlamenttivaaleissa yhden, koko maan kattavan vaalipiirin. Äänioikeutettuja ovat kaikki 18 vuotta täyttäneet Ukrainan kansalaiset. Kyseessä oli suhteellinen ja suljettu listavaali, jossa äänestäjien tuli äänestää puoluelistoja, ei yksittäisiä ehdokkaita. Ehdokaslistat olivat suljettuja eli kukin puolueryhmittymä on etukäteen asettanut ehdokkaansa ehdokasjärjestyksen.[2] Mitä enemmän ääniä lista sai, sitä useampi listan kärkipäähän asetettu ehdokas pääsee parlamenttiin (suhteellisuus).
Vuonna 2011 hyväksyttiinuusi vaalilaki. Sen mukaan Ukraina jaettiin 225 vaalipiiriin. Puolet eli 225 parlamentin edustajista valittiin vaalipiireittäin enemmistöperiaatteella. Tällä haluttiin taata kansanedustajien alueellinen edustavuus. Toinen puoli eli 225 edustajaa valittiin aiempaan tapaan listavaaliperiaatteella. Vaaleihin tuli viiden prosentin äänikynnys, jota pienemmän ääniosuuden saaneet ryhmittymät eivät pääse parlamenttiin. Uuden vaalilain mukaan myös vaaliliitot (blokit) eri puolueiden välillä tulivat kielletyiksi.[4]
Parlamenttivaalit 2012
Uutta vaalilakia sovellettiin 28. lokakuuta 2012 järjestetyissä parlamenttivaaleissa. Lokakuun 2012 parlamenttivaaleissa läpi pääsi viisi puolueryhmää tai vaaliliittoa.[2]
Suurimmaksi parlamenttiryhmäksi 2012 vaaleissa valittiin Mykola Azarovin johtama Alueiden puolue (30,0 % vaalilistojen äänistä), jolla ryhmällä oli helmikuussa 2014 vielä 130 edustajaa. Toiseksi jäi Julija TymošenkonBatkivštšyna-puolue ("Isänmaa", 25,5 % listaäänistä, helmikuussa 2014 ryhmässä 88 paikkaa) ja kolmanneksi nousi aiemmin mestarinyrkkeilijänä tunnetun Vitali Klytškon johtama UDAR (14,0 % vaalilistaäänistä). Neljänneksi suurimmaksi tuli Svoboda-puolue ("Vapaus", 13,2 % äänistä) ja viidentenä mukaan pääsi kommunistinen puolue (10,4 %) ääniosuudella vaalilistoissa. On huomattava, että kansanedustajien puolueuskollisuus ei ole kovin vahva. Sitoutumattomaksi edustajiksi oli helmikuun 24. päivään 2014 mennessä siirtynyt jo yli neljännes kaikista Ukrainan parlamentin jäsenistä (121 edustajaa).[5][6] Puoluekartta eli lisää seuraavana päivänä 25. helmikuuta 2014, kun parlamenttiin perustettiin uusi ryhmittymä.[5]
Uusi vaalilaki aiheutti kuukausia kestäneitä ongelmia useiden vaalipiirien edustajien valinnassa. Jouduttiin järjestämään täydennysvaaleja, jolloin osa parlamenttiedustajien paikoista oli kuukausia täyttämättä. Vielä kesäkuussa 2013 ei oltu päästy sopuun kaikkien täydennysvaalien järjestämisestä.[7][8]
Parlamentin aseman palauttaminen
Ukrainan mielenosoitusten myötä Ukrainan parlamentti äänesti, osin presidentti Viktor Janukovytš kanssa ulkovaltojen avustuksella käytyjen sopimusneuvottelujen tuloksena 21. helmikuuta 2014, parlamentin valtaa korostaneen perustuslain palauttamisesta maahan syyskuuhun 2014 mennessä. Parlamentti saisi luvan nimetä keskeiset ministerit. Presidentinvaaleja päätettiin myös ennenaikaistaa.[9] Presidentti Janukovytš ei kuitenkaan ehtinyt allekirjoittaa sopimusta, ennen kuin julisti eroavansa lähde?. Tämä aiheutti lainsäädännöllistä epäselvyyttä siitä, kenet tulisi valita virkaatekeväksi presidentiksi: Ukrainan pääministeri vai parlamentin puhemies. Janukovytš sittemmin perui erojulistuksensa. Maan perustuslain mukaan parlamentti voi kuitenkin erottaa presidentin, jos tämä tekee maanpetoksen tai muun rikoksen. Parlamentti tekikin 22. helmikuuta 2014 päätöksen, jolla Oleksandr Turtšynovista tuli ensin parlamentin puhemies 22. helmikuuta 2014 lähtien ja sitten virkaatekevä presidentti 25. toukokuuta 2014 järjestettäviin presidentinvaaleihin saakka. Janukovytšista annettiin pidätysmääräys; entinen presidentti haluttiin kuultavaksi valtakunnanoikeuteen erityisesti Kiovan keskusaukio Maidanilla edellisviikolla sattuneiden mielenosoittajien ja poliisien kuolemantapauksiin liittyen.[10]
Nykyään
Vuonna 2020 Kansan palvelija ehdotti, että parlamentin kokoa supistetaan 300 edustajaan. Ehdotusta kannatti 236 edustajaa, vastusti 40 ja 86 jätti äänestämättä.[11]
Maaliskuussa 2022 Ukrainan puolustus- ja turvallisuusneuvosto lakkautti joitakin venäläismielisiä puolueita, joiden joukossa oli myös Verh'ovna Radassa edustettu Opposition ohjelma – Elämän puolesta siksi aikaa, kun Ukrainassa on sotatila.[12] Sen edustajat järjestäytyivät huhtikuussa 2022 uudeksi parlamentaariseksi ryhmäksi, jonka nimi on Elämän ja rauhan ohjelma.[13]
Parlamentaarista työtä tehdään 22 valiokunnassa.[14]
Lokakuusta 2021 lähtien Verh'ovna Radan puhemiehenä on toiminut Ruslan Stefantšuk.[15]
Väkivalta ja mielenosoitukset parlamentissa
Väkivaltaiset yhteenotot parlamenttiedustajien kesken ovat kohtalaisen useita. Lisäksi osa edustajista osoittaa aina toisinaan mieltään joko yksin tai ryhmänä.
Vuonna 2010 Alueiden puolueen edustajat kävivät Julija Tymošenkon ryhmittymän edustajien kimppuun. Nyrkkitappeluun osallistui noin 70 edustajaa ja se oli poikkeuksellisen vakava, sillä joitakin edustajia joutui sairaalaan murtumien vuoksi.[16]
Kun parlamentti hyväksyi samana vuonna Sevastopolin vuokrasopimuksen Venäjälle vuoteen 2042 asti, istuntosalissa puhkesi tappelu. Puhemies Volodymyr Lytvynia piti suojata sateenvarjoilla, koska vihaiset edustajat heittelivät kananmunia tätä kohti. Lisäksi osa edustajista aloitti nyrkkitappelun istuntosalissa. Parlamenttirakennuksen ulkopuolelle kerääntyi tuhansia mielenosoittajia.[17]
Vuonna 2018 istuntosalissa syntyi tappelu, kun Nestor Šufrytš kutsui Viktor Medvedtšukia Putinin agentiksi ja repäisi irti julisteen, jossa Medvedtšuk oli kuvattuna. Tämän jälkeen kaksi muuta edustajaa kävi Šufrytšin kimppuun ja tappelu eskaloitui nopeasti useamman henkilön liityttyä mukaan.[18] Molemmat edustivat tuolloin Opposition ohjelma – Elämän puolesta -puoluetta.
Lähteet
↑ abPilipenko, Viktor, Georgi Kasjanov: Ukrainan historia. Suomentanut venäjänkielisestä käsikirjoituksesta Eeva Kapanen. Helsinki: Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti, 1997. ISBN 951-707-080-2
.png)
