Vapaa Venäjä

Musiikkinäyte
Vasili Agapkinin marssi ”Slaavilaistytön jäähyväiset” (instrumentaalinen) Yhdysvaltain rannikkovartioston sotilassoittokunnan esittämänä. Sävel on sama kuin Vapaassa Venäjässä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Vapaa Venäjä on marssimuotoinen työväenlaulu, josta tunnetaan useita suomalaisia tekstiversioita ja levytyksiä.

Kappaleen sävel on venäläisestä marssilaulusta ”Slaavilaistytön jäähyväiset” (Proštšanije slavjanki), jonka säveltäjäksi ilmoitetaan tavallisesti Vasili Agapkin (1884−1964), mutta se perustuu ilmeisesti alkujaan venäläiseen kansansävelmään[1]. Kappaleen tunnetuimman suomalaisen sanoitusversion tekijää tai tekijöitä ei tunneta, mutta sanoituksen on arveltu syntyneen Suomen sisällissodan jälkeen suomalaisten punapakolaisten keskuudessa Neuvosto-Venäjällä ja kulkeutuneen sieltä Suomeen.[2]

Julkiseen keskusteluun ”Vapaa Venäjä” nousi Suomessa 1920-luvun puolivälin jälkeen, kun siitä tuli suosittu kappale työväenjärjestöjen tapahtumissa. Jo vuosikymmenen alussa kappale oli kuitenkin alkanut levitä Pohjois-Amerikan suomalaistyöläisten keskuudessa. Niin Suomessa kuin amerikansuomalaisissa yhteisöissä kappaleesta tuli 1920-luvun mittaan ennen muuta kommunistisen työväestön tunnuskappale, jolla he erottautuivat sosiaalidemokraateista kamppaillessaan työväenjärjestöjen hallinnasta.[3] Sosiaalidemokraatit ja oikeistolaiset puolestaan yhdistivät ”Vapaan Venäjän” kommunismin leviämiseen Suomessa, mistä syystä laulun esittäminen herätti voimakasta arvostelua 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa.[4]

”Vapaan Venäjän” suosiosta amerikansuomalaisten keskuudessa kertoo se, että Yhdysvalloissa kappaleesta tehtiin peräti neljä eri versiota.[5] Otto Pyykkösen levyttämässä ensimmäisessä versioissa oli erilainen sanoitus kun myöhemmässä Jukka Ahdin levytyksessä[1]. Pyykkösen levyttämän version sanoittaja oli amerikansuomalainen työväenkirjailija Eemeli Rautiainen.[4] Kööpenhaminassa 11.–12. huhtikuuta 1929 äänitetyn savikiekon B-puolella Warnys Danseorkester soittaa ”Vapaan Venäjän”. Ensimmäinen Suomessa tehty levytys oli Solistiseitsikko Otavan Rytmi-merkille vuonna 1955 tekemä versio. Ensimmäisen Suomessa levytetyn lauluesityksen kappaleesta teki Reijo Frank vuonna 1969[1]. Frankin levytys liittyi vasemmistolaiseen poliittiseen laululiikkeeseen, joka antoi uuden elämän monille muillekin vanhoille työväenlauluille. Toisen maailmansodan jälkeen ”Vapaan Venäjän” merkityksiä Suomessa muovasi myös sen sävelmän saavuttama suosio Neuvostoliitossa, missä sävelmää alettiin käyttää muun muassa puna-armeijan ohjelmistossa ja elokuvissa.[3]

Sanat

Maailman raatajat, sorron kahleet pois! Meitä keisarit ei enää hoivaa eikä veriset julmuritkaan.

Tovereissamme meillä on voimaa vapauttamme puolustamaan. Me kahlehia kyllin oomme kantaneet, ja kaikki toverimme on vankityrmiin sortuneet.

Meitä keisarit ei enää hoivaa eikä veriset julmuritkaan. Tovereissamme meillä on voimaa vapauttamme puolustamaan.

Jo ääni vapauden kultahelminä helähtelee. Sen tenho valtaa ja kahleet poistaa tai kansat julmain tyrannein.

Toverit kuulkaa, jo murtuu kahleet pois tieltä onnen, vapauden!

Amerikansuomalaiset levytykset

  • Otto Pyykkönen, äänitetty 11/1924, New York, orkesterin säestyksellä (Columbia 16058/Columbia 3003-F)
  • (Arvid) Lang & (John) Lager, hanuriduo, äänitetty 06/1924 (Columbia 16125/Columbia 3011-F)
  • B.S.S. Clubin Orkesteri (Brooklynin Suomalainen Sosialisticlubi), johtajanaan Oskar Tofferi, äänitetty 11.7.1928 (Columbia 16067/Columbia 3084-F|Columbia 3174-F)
  • Jukka Ahti, äänitetty 5.2.1930, New York, Alfredo Cibellin johtama orkesteri, kappaleen tekijäksi ilmoitettu W.N.Kostakowsky (RCA Victor V-4068)[6]

Lähteet

  1. ↑ a b c Kukkonen, Einari: Lännen lokarit, s. 119. Kustannuskolmio, 2001.
  2. ↑ Gronow, Pekka: Laulukirja: Työväenlauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä, s. 57. Tammi, 1973.
  3. ↑ a b Suodenjoki, Sami: Vapaan Venäjän sävelet jakolinjojen uurtajina. Idäntutkimus, 2022, 29. vsk, nro 4, s. 26-45. doi:https://doi.org/10.33345/idantutkimus.113981
  4. ↑ a b Tikka, Marko & Suodenjoki, Sami: Divided Nation on Records: The Transnational Formation of Finnish Popular Music During the Gramophone Fever, s. 152–159. Cham: Springer International Publishing, 2021. ISBN 978-3-030-69882-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 25.9.2022). (englanti)
  5. ↑ Lindfors, Jukka: Kumouslaulujen klassikkoja Yle Elävä arkisto. Viitattu 8.6.2008.
  6. ↑ Suomalaisten äänilevyjen luettelo/Catalogue of Finnish Records 1901-1945 Suomen Äänitearkisto ry. Viitattu 8.6.2008.