SKDL:n nuorisojärjestö Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto hajosi vuoden 1985 liittokokouksen jälkeen, kun Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) enemmistön kannalla olleet syrjäyttivät SKP:n taistolaisen opposition kannattajat järjestön päätöksenteosta. Oppositio jäi tappiolle äänin 300–200. Vuonna 1986 oppositio järjestäytyi nimellä Punaisen nuorison neuvosto. Neuvostoa johti Markku Kangaspuro. Toukokuussa SDNL erotti noin 500 osastoa, jotka olivat tekemisissä PNN:n kanssa.[1] VKN perustettiin syksyllä 1987 Oulussa SKP:n opposition muodostaman Devan nuorisojärjestöksi.[2]
VKN julkaisi lehteä Muutos – vallankumouksellinen nuorisolehti (1986–1990). Sitä kustansi aluksi Idän pikajuna -niminen yhdistys, joka toimi rekisteröitymisvaiheessa VKN:n perustana.
VKN:n järjestämiä tempauksia olivat muun muassa Freda 42:n ja Työvoimaministeriön valtaukset, Ankkalinna-tapahtuma sekä "Nokia – saappaat veressä" -kampanja. VKN osallistui ahkerasti esimerkiksi Rauhanpuolustajien toimintaan.
VKN päätti lopettaa toimintansa syyskuussa 1990 Helsingissä pidetyssä ylimääräisessä liittokokouksessa, johon otti osaa noin kolmekymmentä edustajaa. Kokouksen mukaan kahden erillisen nuorisojärjestön ylläpito ei ollut enää tarpeellista, kun vasemmistovoimat oli yhdistetty Vasemmistoliittoon. VKN kehotti osastojaan anomaan SDNL:n jäsenyyttä ja liiton toiminta oli tarkoitus lopettaa kesään 1991 mennessä. VKN:n alasajosta vastanneeseen neuvostoon kuuluivat puheenjohtaja Markku Tihilä, pääsihteeri Reko Ravela ja varapuheenjohtaja Aino Halonen.[3]