Väinö Kivi (13. marraskuuta 1876 Huittinen – 24. lokakuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen juristi ja kansanedustaja.

Kiven vanhemmat olivat rusthollari Oskar Kivi ja Amanda Ulriika Kankaanpää. Hän pääsi ylioppilaaksi 1896 Porin lyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon ja ylemmän hallintotutkinnon 1899 sekä valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1909. Kivi sai varatuomarin arvon 1902.

Kivi oli Turun hovioikeudessa kanslistina 1904–1906 ja notaarina 1906–1912. Hän oli Suomen senaatin oikeusasiaintoimituskunnan esittelijäsihteerinä 1912–1915 sekä prokuraattorinapulaisena ja vt. prokuraattorina 1915–1917. Hän sai valtioneuvoksen arvonimen vuonna 1916.

Kivi toimi sitten liikemiehenä 1917–1954 ja hän oli myös maanviljelijänä Huittisissa 1898–1936. Kivi omisti isänsä jälkeen Kivirannan kartanon Huittisissa 1901–1954.

Kivi oli kokoomuksen kansanedustajana 1929–1930 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Hän oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 presidentinvaaleissa. Kivi oli Huittisten kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja 1929 Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Kivi oli Keskinäisen vakuutusyhtiö Tarmon johtokunnan ja hallintoneuvoston puheenjohtajana, Kajaani Oy:n johtokunnan puheenjohtajana ja Oulu Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtajana.

Kivi oli naimisissa vuodesta 1901 Laina Maria Lindstedtin (1877–1927) kanssa.^[1][2][3][4] Laina Kiven veli oli piispa Yrjö Loimaranta. Laina ja Väinö Kivi on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.^[5]