Utica (New York)

Utica

Utica

Koordinaatit: 43°5′41″N, 75°16′33″W

Valtio Yhdysvallat
Osavaltio New York
Piirikunta Oneida
Hallinto
 – Pormestari Michael P. Galime[1]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 43,4 km²
Väkiluku (2020) 65 283[2]
 – Väestötiheys 3 904[2] as./km²
Lempinimi: The city that God forgot, Elm Street City, The Handshake City, Sin City












Utica on kaupunki New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Utica on Oneidan piirikunnan hallintokeskus. Vuonna 2020 Utican asukasluku oli 65 283.[2]

Utica ja sen naapurikaupunki Rome muodostavat yhdessä Utica–Rome-metropolialueen, jonka asukasluku on noin 300 000.[3]

Maantiede

Utica sijaitsee Mohawkjoen varrella noin 90 kilometriä itään Syracusesta. New York Cityyn on matkaa maanteitse noin 385 kilometriä. Kaupungin eteläpuolella sijaitsee Alleghenyn ylänkoalue ja pohjoispuolella Adirondack-niminen vuoristo.

Historia

Utica kuvattuna vuonna 1855.

Utican aluetta asuttivat alkuaan mohawk-intiaanit, jotka kuuluivat irokeesien liittokuntaan.

Englannin kuningas Yrjö II lahjoitti 22 000 eekkeriä (noin 90 km²) marskimaata New Yorkin kuvernöörille William Cosbylle vuonna 1734. Britit rakensivat alueelle Old Fort Schuylerin tukikohdan vuonna 1758.

Uudisasukkaita muutti pysyvästi alueelle 1780-luvulla maan, veden, metsien ja hedelmällisen maaperän ansiosta. He rakensivat nykyisen Utican paikalle majataloja, krouveja, sepän pajoja ja kauppoja.

Kylän nimi "Utica" valittiin arvonnassa vuonna 1798. Nimeä ehdotti muuan Erastus Clark. Nimi viittaa foinikialaisten rakentamaan samannimiseen kaupunkiin antiikin Karthagon lähellä nykyisessä Tunisiassa.

Erien kanava, joka yhdistää Hudsonjoen ja Eriejärven, valmistui 1825. Kanava vauhditti Utican kasvua: vuonna 1835 kaupungin asukasluku oli 10 183, mikä oli noin 5 000 enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Utica sai kaupunkioikeudet 13. helmikuuta 1832.

Rautatie valmistui vuonna 1837.[4][5]

Talous

Tekstiiliteollisuus alkoi kehittyä Uticassa 1830-luvulla. Tehtaat alkoivat käydä höyryvoimalla 1840-luvun lopulta alkaen. Kaupunkiin rakennettiin lisää villa- ja puuvillatehtaita. Vuonna 1902 Uticassa oli 19 suurta kutomatehdasta, ja ala työllisti yli 20 000 ihmistä. Tekstiiliteollisuus oli Utican tärkein teollisuudenhaara sadan vuoden ajan.[4]

Tehtaiden kadottua kaupungista Utica on kohdannut taloudellisia ja sosiaalisia haasteita. Matalammin palkattu palveluala alkoi työllistää yhä enemmän ihmisiä. Utican työttömyysaste on korkeampi ja kotitalouksien keskimääräiset tulot alemmat kuin muualla maassa.[6] Utican alueen työllisyys on viime aikoina kehittynyt myönteisesti, niin että työttömyysaste (pois lukien maanviljelijät, yksityiset kotitaloustyöntekijät ja vapaaehtoistyöntekijät) kesäkuussa 2015 oli 5,7 % (koko maassa 5,1 %).[7]

Hallinto sekä koulutus ja terveyspalvelut työllistävät lukumääräisesti eniten (huhtikuu 2015).[7]

Väestö

Utican asukasluku vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan on 65 283.[2] Perinteisen tehdasteollisuuden kadottua Utican asukasluku laski jyrkästi 1960-luvulta alkaen. Vuonna 2010 asukasluku oli 39 % alempi kuin vuonna 1950.[6] Vuonna 2000 asukasluku kääntyi vuosikymmenien alamäen jälkeen kasvuun.

Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan asukkaista 58,5 % oli valkoisia, 16,2 % mustia, 13,7 % latinoja, 11,3 % aasialaisia ja 0,3 % Amerikan alkuperäisasukkaita.[2]

Kuvia

  • Genesee Street, Utica
    Genesee Street, Utica
  • Utica
    Utica
  • Stanley Theatre, Utica
    Stanley Theatre, Utica
  • Liberty Bell, Utica
    Liberty Bell, Utica

Lähteet

  1. ↑ Mayor's Office City of Utica, New York. Viitattu 3.4.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Utica city, New York United States Census Bureau. Viitattu 3.4.2024. (englanniksi)
  3. ↑ http://www.cityofutica.com/
  4. ↑ a b http://www.oneidacountyhistory.org/Index.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ http://www.u-s-history.com/pages/h2474.html
  6. ↑ a b http://www.osc.state.ny.us/localgov/pubs/fiscalprofiles/utica.pdf
  7. ↑ a b US Bureau of Labor Statistics

Aiheesta muualla