Töölön pallokenttä (lempinimeltään Bollis,[1]ruots.Tölö bollplan) on HelsingissäTaka-Töölön kaupunginosassa sijaitseva kahden jalkapallokentän kokonaisuus, jonka vanhin osa avattiin vuonna 1915. Se oli valmistuessaan Suomen ensimmäinen jalkapallolle tarkoitettu ruohokenttä. Myöhempi pääkenttä otettiin käyttöön vuonna 1921, ja nykyään se tunnetaan myös nimellä Erik von Frenckellin kenttä. Töölön Pallokentän alueella on myös kaksi tekonurmikenttää, talvikäyttöön tarkoitettu kuplahalli sekä vuonna 2000 valmistunut Töölön jalkapallostadion.
HS-areena (ent. Pallokenttä 7, jalkapallohalli)[7]
Historia
Töölön pallokentän aluetta kuvattuna Olympiastadionin tornista 1966. Etualalla kenttä nro 2 ja keskellä kentät 3, 4 ja 6. Takana jäähallin vieressä hiekkapintanen ”Sahara” eli kenttä nro 5.
Ajatus Helsinkiin rakennettavasta nurmipintaisesta jalkapallokentästä syntyi 1910-luvun alussa, kun Suomen Palloliitolta puuttui kansainvälisiin otteluihin soveltuva kenttä. Käytössä olivat vain hiekkapintaiset Kaisaniemen ja Eläintarhan kentät.[8] Koska Helsingin kaupunki oli juuri rakentanut vuonna 1909 valmistuneen Eläintarhan kentän, se ei ollut enää halukas rahoittamaan jalkapallokenttää.[9] Yksityisen hankken laittoi vireille urheiluvaikuttaja Erik von Frenckell, jonka vuonna 1914 perustama osakeyhtiö Aktiebolaget Bollplan sai ilman vuokraa kaupungilta haltuunsa 11 hehtaarin suuruisen maa-alueen Eläintarhan puistoalueen länsilaidalta.[10] Alue oli entistä suota, jolle oli raivattu venäläisten viljelemiä kasvimaita ja peltoja.[11]
Töölön pallokenttä rakennettiin Tivolimäen juurelle nykyisten Urheilukadun ja Stadionpolun kulmaan.[11] Lauta-aidalla ympäröidyn kentän katsomoissa oli noin 5 000 paikkaa, joista 320 oli numeroituja istumapaikkoja.[9] Avajaiset pidettiin 12. syyskuuta 1915. Juhlallisuuksien huipentumana pelattiin KIF:n ja HIFK:n välinen jalkapallo-ottelu, joka päättyi KIF:n 4–2-voittoon. Kyseessä oli kaikkien aikojen ensimmäinen ruohokentällä pelattu ottelu Suomessa.[12] Vuonna 1921 viereen valmistui toinen nurmikenttä, ja 1930-luvulla alueella oli jo seitsemän jalkapallokenttää, joista osa oli hiekkapintaisia. Tuolloin otettiin käyttöön muun muassa Urheilukadun ja Nordenskiöldinkadun kulmaan rakennettu hiekkapintainen ”Sahara”.[11]
Pallokenttää hallinnoinut yhtiö purettiin vuonna 1939, jolloin alue siirtyi kaupungin hoitoon.[10] Samana vuonna kenttää alettiin kunnostamaan sodan vuoksi peruuntuneita vuoden 1940 kesäolympialaisia varten. Alueelle rakennettiin uudet pukuhuonetilat sekä pitkä Urheilukadun suuntainen katsomorakennus, joka ulottui kolmelle jalkapallokentälle. Vuoden 1952 kesäolympialaisten alla valmistui Olympiastadionin puoleinen betoninen aurinkokatsomo, joka otettiin käyttöön 1949.[10] Siihen littyi myös 1 050 hengen puinen katsomonosa, joka purettiin 1970.[13] Uudistusten myötä pääkentäksi tuli vuonna 1921 valmistunut kenttä numero 2.[11] Sille mahtui 4 650 katsojaa, mutta kun maalit siirrettiin nurmialueen keskelle ja käyttöön otettiin myös ykköskentän katsomot, saatiin tilaa 8 000 hengen yleisölle.[13]
Soisesta maaperästä johtuen kentän nurmi oli usein erittäin huonossa kunnossa. Pelikuntoon saaminen kesti keväsin useita viikkoja, ja lisäksi se oli rankkasateiden jälkeen käyttökelvoton. Jo 1930-luvulla suunniteltiin salaojitusta ja kentän pinnan korottamista usealla kymmenellä sentillä, tai vaihtoehtoisesti pumppaamon rakentamista.[14] Parannustöistä huolimatta ongelmat jatkuivat läpi vuosikymmenten. Vihdoin syksyllä 1994 oli tarkoitus käynnistää mittavat korjaustyöt, mutta ne toteutettiin alkuperäistä suppeammassa muodossa vasta vuoden kuluttua. Suunnitelmissa ollutta valaistusta ja kentän lämmitystä ei rakennettu.[15][16] Vuonna 1999 alettiin kenttien numero 3 ja 4 tilalle rakentamaan Töölön jalkapallostadionia, jonka valmistumisen jälkeen Pallokentälle tehtiin laaja saneeraus vuosina 2000–2001. Nurmikenttien peruskorjauksen lisäksi Urheilukadun puoleiset katsomot purettiin, aurinkokatsomo kunnostettiin ja sen yhteyteen rakennettiin uusi kahvio saniteteettitiloneen. Projektin kustannukset olivat yhteensä 1,37 miljoonaa euroa.[17] Pallokenttä 7:n paikalle valmistui vuonna 2015 HJK:n juniorien käyttöön tarkoitettu jalkapallohalli.[18]
Vuosina 1919–1937 Töölön pallokenttä oli Suomen jalkapallomaajoukkueen kotikenttä. Kentällä on pelattu yhteensä 47 A-maaottelua sekä kymmeniä nuorten maaotteluita.lähde? Vuonna 1952 Töölön pallokentällä pelattiin yhteensä viisi Helsingin olympialaisten jalkapallo-ottelua. Kentällä pelattiin karsintasarjasn ottelut Jugoslavia–Intia ja Unkari–Italia sekä puolivälierät Ruotsi–Itävalta, Saksa–Brasilia ja Jugoslavia–Tanska.Kumpaakin karsintasarjan ottelua oli seuraamassa noin 20 000 katsojaa, mikä on myös Pallokentän yleisöennätys.[19] 13. kesäkuuta 2015 pelattin Töölön pallokentän 100-vuotisjuhlaottelu, jossa kohtasivat Suomen ja Ruotsin alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueet. Samalla kenttä numero 2 nimettiin Erik von Frenckellin kentäksi.[20]
Vuonna 2022 Helsingin Olympiastadionilla pelatun UEFA Super Cupin ottelun ajaksi Töölön pallokentästä tehtiin mediakeskus ja pysäköintialue medialle. Tämä tuhosi luonnonnurmen, mutta sen tilalle asennettiin uusi siirtonurmi, samalla kun kentän salaojitusta korjattiin. Kenttäremontin yhteydessä myös katsomon puupenkit vaihdettiin uusiin.lähde?
↑Lahtinen, Esko S.: ”Iso askel – pitka matka”, Finnair Stadium, s. 23. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37328-8-6
↑ abSjöblom, Kenth: ”Palloliiton varhaisvuodet”, Rakas jalkapallo : sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 34. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-85106-8-3
↑ abcKokkola, Ritva: ”Miten Finnair Stadium syntyi?”, Finnair Stadium, s. 34. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37328-8-6
↑ abcdHackzell, Kaija: Halli Saharan laidalla. Helsingin Sanomat, 7.7.1995, s. A11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.4.2019.
↑Töölön pallokentän avajaiset. Helsingin Sanomat, 13.9.1915, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.4.2019.
↑ abPäivän kysymys: Kuinka monta katsojaa mahtuu Pallokentälle? Helsingin Sanomat, 13.6.1970, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.4.2019.
↑Pallokentän uudelleenrakentaminen maksaisi 10,2 milj. markkaa. Helsingin Sanomat, 27.10.1936, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.4.2019.
↑Miettinen, Heikki: Pallokentän nurmipohjan hnta ratkeaa urakkatarjousvaiheessa. Helsingin Sanomat, 31.3.1995, s. C9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.4.2019.
↑Silvennoinen, Oula ; Tikka, Marko ; Roselius, Aapo: Suomalaiset fasistit : mustan sarastuksen airuet, s. 183–187. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-04013-2-3
