Tyyne-Kerttu Virkki (aik. Wirkki, 5. kesäkuuta 1907 Sakkola – 20. marraskuuta 2000 Helsinki) oli käsityönopettaja, yrittäjä ja Omin Käsin -lehden päätoimittaja 1944–1970^[1]. Elämänsä aikana Tyyne-Kerttu Virkki teki määrätietoisesti työtä käsityön ja käsityökulttuurin hyväksi. Vuosina 1941–1944 hän työskenteli Itä-Karjalan sotilashallinnon alaisena työtupa- ja kotiteollisuustarkastajana ja Aunuksen piirin työtupatoiminnan johtajana. Vuonna 1947 Virkki perusti koti- ja taideteollisuusliike Vokki Oy:n, jonka toimintaidea perustui siirtokarjalaisen väestön työllistämiseen työtuvissa ja kodeissa ympäri maata. Vuonna 1977 Virkki sai käsityöneuvoksen arvonimen ja perusti nimeään kantavan Virkki-käsityömuseon, johon kuuluu noin 3 000 esineen kulttuurihistoriallisesti arvokas käsityökokoelma.^[2]

Tyyne-Kerttu Wirkki syntyi 5. kesäkuuta 1907 Sakkolassa Karjalankannaksella. Lapsuutensa hän vietti suurella Wirkkilän tilalla, jonka Tyyne-Kerttu Virkin vanhemmat olivat hankkineet pakkohuutokaupasta vuonna 1906. Tähän Wirkkilän tilaksi nimettyyn entiseen Lampun tilaan kuuluivat myös kauppahuone, majatalo, oma saha, mylly ja sähkölaitos. Tila oli karjalainen suurperheen talo, ja se toimi 1930-luvulle asti karjanhoidon ja maanviljelyksen mallitilana. Oman väen lisäksi tilalla oli paljon palveluskuntaa sekä maatalousharjoittelijoita, jotka työskentelivät maatilalla ja tilan kaupassa.

Tyyne-Kerttu Virkki sairastui kolmevuotiaana tuberkuloosiin, minkä vuoksi hän joutui viettämään pitkiä aikoja parantoloissa poissa kotoaan. Tuberkuloosi jätti sekä henkiset että fyysiset jälkensä Virkkiin, ja vei hautaan myös hänen äitinsä Maria Wirkin (o.s.Laamanen, k. 1911) sekä yhden veljen ja sisaren.

Tyyne-Kerttu Virkin koulutie alkoi kiertokoulusta, josta hän kahdeksanvuotiaana siirtyi Sakkolan kansakouluun. Yksitoistavuotiaana hän siirtyi oppikouluun Käkisalmen yhteiskouluun, jota kävi yhteensä 7 vuosiluokkaa. Tyyne-Kerttu Virkki siirtyi ensin Petäjäjärven emäntäkouluun ja sen jälkeen Helsingin käsityönopettajaseminaariin, josta valmistui käsityönopettajaksi vuonna 1929.

Opiskeluaikansa jälkeen Tyyne-Kerttu Virkki auskultoi Helsingin tyttönormaalilyseossa vuosina 1929–1931. Samalla hän toimi pukuompelulinjan opettajana Helsingin kaupungin työtupien kursseilla. Vuonna 1933 Virkki aloitti opinnot Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopistossa, josta valmistui 1934. Opetuskokemusta kertyi myös erilaisilta kudontakursseilta. Myöhemmin vuonna 1934 Virkki kutsuttiin opettajaksi Kehtnan kotitalouskorkeakouluun Viroon. Kotimaahan palattuaan hän toimi erilaisissa käsityöopettajan tehtävissä, mm. Malmin työtuvan johtajana sekä Ensimmäisen kiertävän kotiteollisuuskoulun johtajana ja ammattiopettajana Johanneksessa.

Talvisodan aikana Virkki toimi ensin siirtoväen työtupa- ja kotiteollisuustarkastajana. Jatkosodan aikana hänet kutsuttiin Aunuksen piirin työtupa- ja kotiteollisuustarkastajaksi vuosiksi 1941–1944. Ompelu- ja korjaustöiden ohella kansanomaisesta käsityön tallentamisesta ja elvyttämisestä muodostui yksi työtupien keskeisimmistä tehtävistä. Sota-ajan materiaalipula raamitti työtupien toimintamahdollisuuksia, mutta toisaalta pakotti uusiin oivalluksiin ja kokeiluihin. Aunuksessa viettämiensä vuosien aikana Virkki alkoi perehtyä syvemmin karjalaiseen käsityöperinteeseen, ja siten vuodet Aunuksessa ovat koko hänen uransa kannalta merkittävässä roolissa. Tuolta ajalta ovat peräisin myös hänen käsityökokoelmansa ensimmäiset noin 300 esinettä.

Keväällä 1944 Virkki aloitti pitkäaikaisen päätoimittajan työnsä Omin käsin -lehdessä. Lehden tehtävänä oli käsityötaidon ja kansallisen käsityöperinteen vaaliminen, mutta Virkki toi lehteen myös uudenlaisen, sisustukseen painottuneen juttutyypin. Omin käsin -lehden sivuilla esiteltiin paljon ideoita kodin kaunistamiseen. Tyyne-Kerttu Virkin Helsingin Taivallahdessa sijaitseva koti toimi Virkin päätoimittaja-aikoina usein kuvauspaikkana lehden jutuissa. Lehti edisti monella tapaa myös kansainvälisyyttä, ja päätoimittajana Virkki kirjoitti lehteen juttuja ulkomaanmatkoillaan kohtaamasta käsityökulttuurista. Päätoimittajan työstään Virkki jäi eläkkeelle 1970.

Tyyne-Kerttu Virkki oli mukana perustamassa Koti- ja taideteollisuusliike Vokki Oy:tä vuonna 1947. Osakeyhtiön tärkeimpänä tehtävänä oli tarjota kotityötä siirtoväelle mm. kutojina. Vuoteen 1950 asti Virkki toimi johtokunnan jäsenenä, jonka jälkeen osake-enemmistön ostettuaan hänestä tuli Vokki Oy:n toimitusjohtaja. Samalla hän toimi myös yrityksen mallisuunnittelijana. 1954 Vokki Oy:n tiloihin avattiin myymälä. 1970-luvulle tultaessa Vokki Oy:n toiminta vähitellen heikkeni ja toiminta myöhemmin lopetettiin.

Vuonna 1952 Tyyne-Kerttu Virkki muutti arkkitehti Elsi Borgin suunnittelemaan Merikannontie 3:een, jossa asui aina kuolemaansa, vuoteen 2000 saakka. Kotinsa hän jätti perinnöksi perustamalleen säätiölle. Virkin entistetty koti toimii osana Virkki-käsityömuseota.

Vuonna 1977 Tyyne-Kerttu Virkki sai 70 vuotta täyttäessään käsityöneuvoksen arvonimen. Samana vuonna hän perusti nimeään kantavan Virkki-käsityömuseon ja vuotta myöhemmin säätiön ylläpitämään museon toimintaa ja hoitamaan ja hallinnoimaan kerättyjä kokoelmia sekä elvyttämään karjalaista perinnekulttuuria. Tyyne-Kerttu Virkki toimi itse museonjohtajana ja säätiön hallituksen puheenjohtajana. Museo kokoelmineen siirtyi vuonna 1995 Karjalatalolle Käpylään, ja vuonna 2010 Virkki-kokoelmat liitettiin osaksi Suomen käsityön museon kokoelmia. Suomen käsityön museo valmistelee yhteistyössä Virkki-säätiön kanssa Virkin elämäntyöstä Omin käsin -lehden päätoimittajana näyttelyä vuodelle 2016.^[3]

Tyyne-Kerttu Virkin muistoa vaalitaan Virkki-säätiön vuosittain järjestämien käsityöseminaarien muodossa.

• Sirkka-Liisa Uutela (toim): Elettyä elämää, Tyyne-Kerttu Virkki 90 vuotta 5.6.1997. Tyyne-Kerttu Virkki säätiö, 1997.
• Taitoa tarvitaan - Kutsumukselle uskollinen elämäntyö. Käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkki 1907-2000. Tyyne-Kerttu Virkki säätiö, 2007.
• Itse tuon sanoiksi virkki I-V. Tyyne-Kerttu Virkki säätiö, 1978-1981.

• Tyyne-Kerttu Virkki -säätiö Suomen käsityön museo. Viitattu 18.5.2015.