Suomesta turvapaikkaa voi hakea vain Suomen valtion alueella. Turvapaikkahakemusta ei voi tehdä Suomen ulkomailla olevassa edustustossa tai ottamalla ulkomailta kirjeitse tai sähköpostitse yhteyttä Suomeen.^[1] Irakilaiset ovat Suomen suurin turvapaikanhakijaryhmä.^[2]

Suomessa turvapaikanhakijoiden vastaanottoa säätelee Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta eli vastaanottolaki.^[3] Turvapaikkahakemuksia käsittelee Maahanmuuttovirasto. Hakemuksen käsittelyaikana hakija oleskelee vastaanottokeskuksessa siinä maassa, jossa hakee turvapaikkaa.

Vuonna 2014 turvapaikkahakemuksen käsittely Suomessa kesti keskimäärin 170 päivää.^[4] Suuri osa turvapaikkahakemuksista hylätään, mutta usein myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun, humanitaarisen suojelun ja yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella.^[5] Vuonna 2014 Suomesta haki turvapaikkaa 3 651 henkilöä. Turvapaikkapäätöksistä myönteisiä oli 1 346.^[6] Vuonna 2016 Suomesta haki turvapaikkaa noin 5 100 ihmistä, ja myönteisen päätöksen sai 27 prosenttia heistä.^[2]

Kun Venäjä hyökkäsi kevättalvella 2022 Ukrainaan, Suomen sisäministeriö arvioi, että Ukrainasta saapuu Suomeen 40 000–80 000 turvapaikanhakijaa. Maaliskuun loppuun mennessä yli 11 000 Ukrainasta saapunutta oli hakenut Suomesta tilapäistä suojelua.^[7] Huhtikuun alussa Suomeen oli tullut arviolta 25 000 ukrainalaista sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.^[8] Toukokuun puolivälin jälkeen Suomessa oli jätetty 23 781 tilapäisen suojelun hakemusta. Päätöksiä hakemuksiin oli 18. toukokuuta mennessä tehty 20 622. Päätöksistä 20 427 oli myönteisiä.^[9] Tuolloin arvioitiin, että kesällä 2022 jopa 20 000 ukrainalaista voisi saapua Suomeen.^[10] Lokakuun alkuun mennessä Suomeen oli tullut lähes 40 000 ukrainalaista, joista kolmannes halusi jäädä maahan.^[11] Lähes 40 prosentilla suunnitelmat olivat avoinna.^[11] Sodan seurauksena Venäjällä julistettiin osittainen liikennallepano syyskuussa 2022. Sen johdosta lokakuun puoliväliin mennessä Suomesta haki turvapaikkaa 499 Venäjän kansalaista. Tuohon mennessä koko vuoden aikana Venäjän kansalaisilta oli tullut 915 turvapaikkahakemusta. Tavallisesti ennen sotaa venäläiset olivat jättäneet 200–500 turvapaikkahakemusta vuodessa. ^[12]

Vuonna 2015 Suomeen tuli yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Ennen sitä hakijamäärä oli vuosittain noin 3 000–4 000.^[13]

Elokuussa 2017 Suomessa oli noin 10 000 kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta turvapaikanhakijaa.^[14] Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg on todennut, että he ovat mahdollinen turvallisuusuhka.^[14] Hän katsoo, että ryhmässä voi olla ihmisiä jotka tulevat helposti kiinnostuneiksi Isis-propagandasta tai terrorismiryhmien toiminnasta.^[14]

Vuoden 2017 alustavien tilastojen mukaan Suomesta haki turvapaikkaa noin 5 100 henkeä. Kielteisiä päätöksistä oli 43 prosenttia, myönteisiä 40 prosenttia, tutkimatta jätettyjä 11 prosenttia ja rauenneita kuusi prosenttia.^[2]

Vuonna 2018 turvapaikkaa haki Suomesta 4 548 henkilöä. Hakemuksista lähes puolet oli uusintahakemuksia. Vuonna 2018 ensimmäisen turvapaikkahakemuksensa jätti 2 409 maahantulijaa.^[13]

Vuosien 2015–2016 poikkeuksellisen turvapaikanhakijamäärän jälkeen myös uusintahakemuksia tuli poikkeuksellisen paljon. Vuosina 2020 ja 2021 noin puolet hakemuksista oli uusintahakemuksia.^[15] Vuoden 2024 marraskuussa käsittelyssä oli 4 600 hakemusta ja valituksia kielteisistä turvapaikkapäätöksistä eri oikeusasteissa oli yhteensä 1 562..^[16]

^{[17][18][19][20][21][22][23][24][25][26][27][28][29][30]}

Huomaa, että kaikista kunakin vuonna haetuista turvapaikoista ei tehdä päätöstä samana vuonna. Huippuvuodet on lihavoitu.

Turvapaikanhakijalle voidaan maksaa vastaanottorahaa perustoimeentulon turvaamiseksi.^[3] Saatuaan oleskeluluvan turvapaikanhakijasta tulee kunnan asukas, jolloin hänestä tulee oikeutettu kunnan tarjoamaan perusturvaan.^[31]

Lähes joka toisen Suomeen tulevan turvapaikanhakijan henkilöllisyys jää vahvistamatta. Henkilöllisyys jää tavallisesti selvittämättä passin puutteen vuoksi. Joskus turvapaikanhakijoilla ei ole passia lainkaan, mutta he myös piilottavat ja tuhoavat niitä tahallaan henkilöllisyytensä salaamiseksi.^[32]

Suomi pitää kaikkia Euroopan unionin maita turvallisina ja Euroopan unionin kansalaisten turvapaikkahakemuksia ilmeisen perusteettomina. Euroopan unionin lainsäädäntö turvaa kuitenkin Euroopan unionin kansalaisten oikeuden vapaaseen liikkuvuuteen Euroopan unionin alueella ja rajoittaa mahdollisuutta Euroopan unionin kansalaisten maasta poistamiseen. Ulkomaalaislain mukaan Euroopan unionin kansalaiselle pitää antaa 30 päivää aikaa poistua maasta kielteisen päätöksen jälkeen.^[33]

Syksyllä 2023 laajaa julkisuutta herätti tapaus, jossa norjalaisen vaimonsa murhasta tuomittu Irakin Kurdistanista kotoisin oleva mies Faraidun Latif Sharif haki ja sai Suomesta turvapaikkan vuonna 2014.^{[34][35][36][37][38]} Hän esiintyi syyrialaisena pakolaisena tuhottuaan sormenpäänsä, jotta häntä ei voitaisi tunnistaa sormenjäljistä. Norja oli asettanut hänet maahantulokieltoon Schengen-alueelle. Hänen henkilöllisyytensä ei kuitenkaan selvinnyt aluksi Suomen viranomaisille, koska he eivät kyenneet ottamaan häneltä sormenjälkiä. Maahanmuuttoviranomaiset ympäri Euroopan ovat havainneet tapauksia, joissa turvapaikanhakijat ovat runnelleet sormenpäitään niin, ettei sormenjälkiä saada otettua. Sormenjälkien tuhoaminen ei ollut ainoa epäilyttävä seikka miehen taustassa. Hän antoi viranomaisille asiakirjoja, jotka keskusrikospoliisi totesi väärennetyiksi. Myöskään kielitestin perusteella hän ei ollut kotoisin sieltä mistä väitti olevansa, ja ylipäätään hänen taustatarinansa oli hyvin ristiriitainen. Jos Maahanmuuttovirasto ei kykene osoittamaan riittävällä varmuudella, mikä turvapaikanhakijan oikea kotimaa on, sen käytännössä täytyy arvioida kotimaaksi turvapaikanhakijan kertoma maa. Ja jos turvapaikanhakija on ilmoittanut kotimaakseen sellaisen maan, jossa on esimerkiksi sotatila, käytännössä se tarkoittaa, että hakija saa kansainvälistä suojelua. Suomi ei pääsääntöisesti palauta ihmisiä sota-alueille. Asian paljastuttua Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Antti Lehtinen sanoi, että vastaava voisi tapahtua uudelleen.^[34]

Suomesta tunnetaan myös tapauksia, joissa turvapaikkahakemus on hylätty yli kymmenen kertaa, mutta hakija ei ole noudattanut yhtäkään lainvoimaista päätöstä poistua maasta. Suomeen on myös jäänyt useita rikoksenuusijoita, joita ei ole onnistuttu palauttamaan kotimaihinsa Suomesta. Toistuvasti vakaviin rikoksiin syyllistyvien palauttaminen voi olla erittäin vaikeaa, jos turvapaikanhakija tekee koko ajan uusia hakemuksia tai yrittää muilla tavoin vaikeuttaa palauttamistaan. Jotkut palautusta välttelevät turvautuvat vääriin henkilöllisyyksiin. Maahanmuuttoviraston täytyy tutkia jokainen uusintahakemus alustavasti ja selvittää, täyttääkö se tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Varsinainen uudelleenkäsittely aloitetaan vain, jos turvapaikanhakija esittää uudessa hakemuksessaan varteenotettavia uusia tietoja suojelun tarpeesta. Uusintahakemusten määrää ei ole rajattu. Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan kuitenkin kirjattiin, että: "uusintahakemusten tekemisen edellytyksiä kiristetään ja perusteettomat uusintahakemukset estetään".^[15]

Turvapaikanhakijan on myös mahdollista palata vapaaehtoisesti Suomesta. Marraskuussa 2024 uutisoitiin, että vapaaehtoiseen tuettuun paluuseen takaisin kotimaahansa tarttuu vain murto-osa Suomessa olevista turvapaikanhakijoista. Palaajille tarjotaan mahdollisuutena hankkia muun muassa aaseja niin kutsuttuna hyödyketukena, koska merkittävällä osalla palaajista on työtaustaa maatalouden parissa. Suurin osa tuetusta kotimaahan paluusta maksetaan hyödyketukena. Hyödyketukea voidaan myöntää pien- ja mikroyritystoiminnan perustamiseen, koulutuspalveluihin, terveydenhuoltokuluihin, asunnon vuokraamiseen tai hankintaan ja kodin kalusteisiin, mutta ei kuitenkaan viihde-elektroniikkaan. Palaaja ei itse saa yleensä avustusta, vaan Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM hoitaa tarvikkeiden hankintoja palaavien kotimaassa, joko suoraan tai kuitteja vastaan. Pieni osa kaikista eri vuosina Suomesta kotimaahan palanneista ei ole myöskään saanut mitään avustusta. Petteri Orpon hallituksen yksi keskeisistä maahanmuuton rajoittamisen tavoitteista on ollut lisätä vapaaehtoista paluuta. Se oli myös Maahanmuuttoviraston vuoden 2024 tulostavoitteita. Vuoden 2024 alussa vapaaehtoisen paluun tuen ylärajaa korotettiin 5 000 eurosta 5 300 euroon. Korotuksella halutaan turvapaikanhakijat poistumaan pikaisesti Suomesta ensimmäisen kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Vain joissakin tilanteissa palaaja voi saada hyödyketuen summasta 200–500 euroa myös käteisenä. Avustusta ei enää tarjota viisumivapaisiin maihin, paitsi ihmiskaupan uhreille tai tilapäistä suojelua saaneille. Nämä ryhmät saavat lisäksi uuden 3 000 euron avustuksen. Vuonna 2024 vapaaehtoiseen paluuseen oli varattu valtion varoja noin kaksi miljoonaa euroa. Vapaaehtoinen paluu olikin suosituinta vuonna 2024 verrattuna koko 2020-lukuun johtuen korotetuista tukisummista. Kielteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista noin 10–15 prosenttia palaa vapaaehtoisesti. Vuonna 2024 eniten palaajia oli Irakiin (37) ja Georgiaan (33).^[16]

Turvapaikanhakijoita koskevia säädöksiä on jatkuvasti muutettu politiikan muuttuessa. Vuonna 2022 esille nousi laajasti pelko siitä, että Venäjä käyttäisi turvapaikanhakijoita painostuskeinona Suomea vastaan. Sisäministeriö aloitti tällöin Krista Mikkosen (vihr.) johdolla itärajalle rakennettavien järeiden aitojen suunnittelun.^[39] Kesäkuussa 2022 eduskunnan hallintovaliokunta katsoi, että rajat on voitava sulkea tilanteessa, jossa vieras valtio yrittää käyttää turvapaikanhakijoita vaikuttamisen välineenä.^[40]

• Maahanmuuttajat Suomessa
• Suomen kansalaisuus
• Willkommenskultur

• Lyytinen, Eveliina (toim., 2019) Turvapaikanhaku ja pakolaisuus Suomessa. Siirtolaisuusinstituutti, Turku
• Pirkkalainen, Päivi; Lyytinen, Eveliina; Pellander, Saara (toim.): Suomesta poistetut - näkökulmia karkotuksiin ja käännytyksiin. Tampere: Vastapaino, 2022. ISBN 978-951-768-996-0 Teoksen verkkoversio.
• Välimäki, Matti (2017) Suomi ja pakolaiset - Ensimmäinen vuosisata, 1917-2017. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Vuosikirja 2017.