Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: muslimien ja buddhalaisten osalta sisältö ei määrällisessä tasapainossa muiden kanssa
Tämä artikkeli käsittelee Turun uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä. Turun kaupungissa 56,3 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 3,3 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 40,4 prosenttia väestöstä.[1] Turun uskonnolliset yhteisöt edustavat muun Suomen tapaan sekä maan valtauskontoa kristinuskoa ja sen eri kirkkokuntia, että muita uskontokuntia.
Tuomiokirkkoseurakunta on Turun emäseurakunta ja se jatkaa 1200-luvulla perustetun seurakunnan perinteitä. Nykymuodossaan se on toiminut vuoden 1921 seurakuntajaosta lähtien. Vuonna 1963 lähinnä Tuomiokirkkoseurakunnan alueista erotettiin uusi seurakunta, Henrikinseurakunta. Seurakunta on keskustan ruutukaava-aluetta. Seurakunnan kirkkona toimii Turun tuomiokirkko. Vuonna 1996 jäseniä oli noin 14 500.[6] Vuonna 2013 jäsenmäärä oli 13 514.[7] Vuonna 2018 seurakuntaan kuului 13 812 henkeä.[8]
Mikaelinseurakunta
Mikaelinseurakunta on perustettu vuoden 1921 seurakuntajaossa. Siihen kuuluu valtaosa läntistä ja luoteista Turkua ja se käsittää ruutukaava-alueita, lähiöitä ja Ruissalon saaren. Seurakunnalla on kaksi kirkkoa, Mikaelinkirkko ja Turun linnan kirkko. Seurakunnan jäsenmäärä oli vuonna 1996 noin 24 000.[9] Vuonna 2013 seurakunnan jäsenmäärä oli 20 683.[10] Vuonna 2018 seurakuntaan kuului 20 182 henkeä.[11]
Martinseurakunta
Martinseurakunta on perustettu vuoden 1921 seurakuntajaossa. Vuonna 1959 seurakuntaan liitettiin Kakskerran seurakunta ja vuonna 1963 seurakunnasta erotettiin Henrikinseurakuntaan Ilpoisten ja Ispoisten lähiöt. Seurakuntaan kuuluu monenlaisia alueita, kuten kantakaupunkia, lähiöitä ja maaseutumaista saaristoa. Seurakunnalla on kolme kirkkoa: Martinkirkko, Kakskerran kirkko ja Hirvensalon kirkko. Vuonna 1996 seurakunnalla oli noin 16 000 jäsentä.[9] Vuonna 2013 seurakunnan jäsenmäärä oli 19 145.[10] Vuonna 2018 seurakuntaan kuului 19 525 henkeä.[12]
Henrikinseurakunta
Henrikinseurakunta on perustettu vuonna 1963. Se on muodostettu Tuomiokirkkoseurakunnan, Martinseurakunnan ja Kaarinan seurakunnan alueista. Seurakunnan alueeseen kuuluu useita lähiöitä. Ennen kirkon valmistumista jumalanpalvelukset pidettiin Vasaramäen seurakuntatalossa, joka on myöhemmin myyty ulkopuolisille. Henrikin kirkko valmistui vuonna 1980. Vuonna 1996 seurakunnalla oli noin 20 000 jäsentä.[13] Vuonna 2013 seurakunnan jäsenmäärä oli 15 996.[7] Vuonna 2018 seurakuntaan kuului 14 809 henkeä.[14]
Katariinanseurakunta
Katariinanseurakunta perustettiin vuonna 1991, kun vanha Kaarinan seurakunta jaettiin, Katariinanseurakunnan muodostaessa entisen seurakunnan Turun-puoleisen osan rajautuen Aurajokeen, rautatiehen ja Kaarinan kunnanrajaan. Alueeseen kuuluu perinteisempää kaupunkiasutusta sekä lähiöitä, joista Varissuo on merkittävin. Seurakunnalla on kaksi kirkkoa, Katariinan kirkko, joka oli aiemman yhtenäisen seurakunnan kirkko, sekä Varissuon kirkko. Vuonna 1996 jäseniä oli noin 20 000.[15] Vuonna 2013 seurakunnan jäsenmäärä oli 16 334.[10] Vuonna 2018 seurakuntaan kuului 15 048 henkeä.[16]
Maarian seurakunta
Maarian seurakunnan historia juontaa 1200-luvulle Koroisiin ja silloisen Koroisten kirkon suojeluspyhimykseen Neitsyt Mariaan. Nykyisen harmaakivisenMaarian kirkon vanhimmat osat ovat 1300-luvulta. Seurakunnasta liitettiin eri aikoina osia Turkuun ja siitä tuli osa Turun seurakuntayhtymää vuonna 1954. Koko alue liitettiin Turkuun vuonna 1967. Seurakunta on alueeltaan laaja ja hajanainen, sillä siihen sisältyy sekä maaseutua, vanhaa kaupunkiasutusta ja lähiöitä. Seurakunnalla on kaksi kirkkoa, Maarian kirkko ja Pallivahan kirkko. Vuonna 1996 jäsenmäärä oli noin 31 000.[13] Vuonna 2013 seurakunnan jäsenmäärä oli 28 168.[10] Vuonna 2018 seurakuntaan kuului 26 517 henkeä.[17]
Paattisten seurakunta
Paattinen perustettiin Maarian seurakunnan kappeliseurakunnaksi vuonna 1689. Vuosina 1937–1973 se toimi itsenäisenä seurakuntana. Vuonna 1973 Paattinen liitettiin Turkuun, missä yhteydessä Paattisten seurakunnasta tuli Turun seurakuntayhtymän kahdeksas jäsen. Seurakunta on alueellisesti laaja ja harvaan asuttu. Sen nykyinen puukirkko on valmistunut 1909. Seurakuntatalo on valmistunut vuonna 1974. Vuonna 1996 seurakunnassa oli noin 1 850 jäsentä.[18] Vuonna 2013 seurakunnan jäsenmäärä oli 1 770.[10] Vuonna 2018 seurakuntaan kuului 19 525 henkeä.[12] Vuonna 2018 seurakuntaan kuului 1 622 henkeä.[19]
Åbo svenska församling
Åbo svenska församling (Turun ruotsalainen seurakunta) perustettiin vuoden 1921 seurakuntajaossa. Siihen kuuluvat Turun ja Kaarinan kaupungit ja sen jäsenistö on lähinnä ruotsinkielisiä. Seurakunnalla ei ole omaa kirkkoa, mutta sillä on oikeus käyttää kaikkia Turun kirkkoja. Eniten käytetty on Tuomiokirkko, joka on myös seurakunnan perinteinen kirkko. Vuonna 1996 seurakunnalla oli noin 8 700 jäsentä, joista osa asui Kaarinassa.[13] Vuonna 2013 seurakunnan jäsenmäärä oli 9 066.[10] Vuonna 2018 seurakuntaan kuului 9 134 henkeä.[20]
Evankelinen herätysliike tuli Turkuun heti liikkeen syntyaikoina, sillä liikkeen perustaja Fredrik Gabriel Hedberg toimi pappina lähiseudulla. Toiminnan järjestäytyminen alkoi neiti Eva af Gadolinin ruvettua järjestämään kotonaan kokouksia. Tämän seurauksena perustettiin vuonna 1865 Fruntimmers Bibelföreningen. Vuosisadan vaihteen jälkeen järjestäytyivät Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen paikallisosastot. Vuonna 1996 Turussa toimi kolme Evankeliumiyhdistyksen osastoa, Turun, Maarian ja Paattisten paikallisosastot. Samalla Turku oli Evankeliumiyhdistyksen Varsinais-Suomen piirin keskus. Turun seudulla oli liikkeen toiminnassa vuonna 1996 noin 300 henkeä. Puutarhakadulla sijaitsevat Lutherin kirkko sekä yhdistyksen toimitilat. Vuonna 1996 joka sunnuntai Lutherin kirkolla järjestettäviin jumalanpalveluksiin osallistui joka sunnuntai keskimäärin 120 henkeä. Perjantaisin nuorteniltoihin osallistui noin 60 nuorta, ja Hämeenkadulla sijaitsevassa opiskelijoiden kokoontumistila Hämiksessä järjestetyt Evankelisten opiskelijoiden illat kokosivat 30–40 henkeä. Evankeliumiyhdistys järjestää Turussa myös vuosittaiset Maata näkyvissä -festarit, jolla on noin 10 000 kävijää.[34] Nykyään jumalanpalvelusten kävijämäärä Lutherin kirkolla on keskimäärin 200 henkeä.[35]
Lestadiolaisuus
Ensimmäiset lestadiolaisseurat pidettiin Turussa 1870-luvulla. Vuonna 1889 perustettiin Rauhanyhdistys Turussa ry, johon liittyi tuolloin 77 jäsentä. Luostarinkadulta hankittiin pian talo, joka kunnostettiin rukoushuoneeksi. Muutamassa vuodessa jäsenmäärä nousi 200 henkeen. 1800- ja 1900-lukujen taitteen suuri hajaannus vaikutti myös Turkuun. Yhdistys ja rukoushuone jäivät uusheräyksen haltuun. Esikoislestadiolaisuus muodosti oman ryhmänsä vanhoillislestadiolaisuuden jäädessä varsin pieneksi alkaen kasvaa vasta 1940-luvulla.[36]
Uusheräys
Lestadiolaisten alkuperäinen yhdistys Rauhanyhdistys Turussa ry sekä Luostarinkadun rukoushuone jäivät uusheränneitten haltuun. Yhdistyksen nimeksi vaihdettiin Turun Lähetysyhdistys ry vuonna 1952. Uusi rukoushuone rakennettiin vanhan paikalle vuonna 1963 samalle tontille kuin alkuperäinen. Vuonna 1996 yhdistyksellä oli noin 65 jäsentä, jotka olivat jo kovin iäkkäitä. Tuolloin tilaisuuksissa kävi noin 10 osanottajaa.[37]
Esikoislestadiolaisuus
Hajaannuksen jälkeen esikoislestadiolaiset kokoontuivat eri puolilla kaupunkia, kunnes Tuureporinkadulle rakennettiin vuonna 1923 rukoushuone. Vuonna 1924 liike rekisteröityi nimellä Turun Vanha Laestadiolais-Kristillinen Yhdistys r.y., nykyään nimeltään Esikoislestadiolaiset ry, Turun paikallisosasto. Vuonna 1985 vihittiin käyttöön uusi rukoushuone Suikkilan Kaitaistentiellä. Vuonna 1996 Turun seudulla asui noin 200 esikoisperhettä, joihin kuului yhteensä noin 500 henkeä. Sunnuntaisin järjestettyihin seuroihin kokoontui noin 150–250 henkeä.[37]
Vanhoillislestadiolaisuus
Hajaannuksen jälkeen vanhoillislestadiolaisuuden kannatus pysyi Turussa pitkään alhaisena. Vuonna 1946 perustettiin Turun ja lähiympäristön Rauhanyhdistys ry. Se kuitenkin erotettiin erimielisyyksien tähden Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksestä vuonna 1961 ja siitä tuli elämänsanalaisten yhdistys. Vanhoillisuuden kannattajat perustivat 1961 Piikkiön seudun Rauhanyhdistyksen, jonka nimi vuonna 1965 muutettiin Turun Rauhanyhdistykseksi. Siihen kuului 1996 noin 200 jäsentä, joista 30–40 oli opiskelijoita muualta Suomesta. Tällöin yhdistyksen toimialueeseen kuului 33 kuntaa.Rukoushuone sijaitsi Ekmaninkadulla Nättinummessa. Sunnuntaisin pidettyihin seuroihin kokoontui noin 150–200 henkeä.[38]
Turussa on ollut adventistien säännöllistä toimintaa vuodesta 1894 asti. Vuonna 1919 perustettiin Turun Adventtiseurakunta. Seurakunta hankki kirkon Jarrumiehenkadulta vuonna 1936. Vuodesta 1985 lähtien seurakunnan kirkkona on toiminut aiemmin Lähetysyhdistys Betelin omistama Betel-kirkko. Vuonna 1996 seurakunnassa oli noin 360 jäsentä. Näistä lauantaisin pidettäviin jumalanpalveluksiin osallistui 100–140 henkeä.[58]
Baptismi
Turun Baptistiseurakunta perustettiin vuonna 1887. Sen toiminta oli aluksi ruotsinkielistä, mutta myöhemmin seurakunnasta tuli suomenkielinen. Seurakunnan rukoushuone sijaitsee Vähä-Hämeenkatu 16:ssa. Vuonna 1996 jäseniä oli noin 150 ja toiminnan piirissä noin 200 henkeä.[59] Nykyinenkin jäsenmäärä on noin 150.[60]
Elämän Sana
Elämän Sana / Livets Ord -seurakunta perustettiin Turkuun elokuussa 1990. Tätä ennen oli jo ollut liikkeen kokoustoimintaa. Seurakunta kasvoi voimakkaasti ja siinä oli vuonna 1996 noin 150 jäsentä. Mukana oli myös paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät olleet seurakunnan jäseniä. Seurakunnan perustaja ja johtohahmo on ollut pastori Håkan Westergård.[61]
Helluntaiherätys tuli Suomeen vuonna 1911 norjalaisen Thomas Ball Barrattin pitämien kokousten myötä. Ensimmäinen kastetilaisuus pidettiin Littoistenjärvellä 1913. Vuonna 1921 perustettiin kaksikielinen Turun Helluntaiseurakunta. Vuonna 1926 seurakunnan nimi vaihtui Smyrnaksi. Vuonna 1933 ruotsinkieliset erottautuivat omaksi seurakunnakseen nimellä Filadelfiaförsamlingen i Åbo. Vuonna 1936 Smyrnan sisäisten riitaisuuksien vuoksi sen rinnalle syntyi Siion-seurakunta. Seurakunnat yhdistyivät vuonna 1946 ja toimivat nimellä Smyrna-Siion-seurakunta vuoteen 1953 asti, jolloin nimeksi tuli jälleen Turun Helluntaiseurakunta. Vuonna 1961 tapahtuneen hajaannuksen vuoksi Siion-seurakunta kuitenkin perustettiin uudelleen, mutta sen toiminta loppui vuonna 1985.[59]
Turun helluntaiseurakunnan toimitilat Puistokatu 6:ssa ovat valmistuneet vuonna 1959. Lisäksi seurakunta omistaa Kristillisen kirjakaupan Eerikinkadulla sekä leirikeskuksen Sauvon Kupiluodossa. Vuonna 1996 seurakunnalla oli hieman yli 1800 jäsentä ja sunnuntaisiin päiväkokouksiin osallistui keskimäärin 650–700 henkeä.[59] Seurakunnalla on Turun lisäksi aluetoimintaa Liedossa, Mynämäellä, Nousiaisissa, Raisiossa, Piikkiössä, Yläneellä ja Paattisilla Turun pohjois-osassa. Vuoden 2012 alussa seurakunnalla oli noin 1600 jäsentä.[62]
Turun Kotikirkko on saanut alkunsa Turun helluntaiseurakunnan toimintana, mutta vuonna 1999 se itsenäistyi omaksi seurakunnakseen. Teologialtaan se on siis helluntaiseurakunta, mutta eroaa perinteisestä helluntaiseurakunnasta toimintakulttuuriltaan, esimerkiksi jumalanpalvelusmusiikin vaihdellessa raskaasta rockista akustiseen musiikkiin. Seurakunnalla on noin 90 jäsentä ja jäsenistö koostuu pääosin nuorista ja nuorista aikuisista.[63][64]
Kristillinen seurakunta Uusipesula Turun Varissuolla on perustettu vuonna 2005. Perustamista edelsi Turun helluntaiseurakunnan 16 vuotta kestänyt aluetyö Varissuon alueella. Vuonna 2011 seurakunnalla oli noin 180 jäsentä.[65][66]
Katolisuus
Katolinen Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin seurakunta perustettiin vuonna 1926. Seurakunnan nykyinen kirkko, Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin kirkko, rakennettiin Ursininkadulle 1966. Samoissa tiloissa on myös pappila ja vieressä toimii Turun birgittalaisluostari. Seurakunta hoitaa Turussa olevaa Suomen ainoaa katolista hautausmaata. Seurakuntaan kuuluu Varsinais-Suomi, Satakunta ja Ahvenanmaa. Vuonna 1996 seurakunnalla oli 750 jäsentä, joista Turun seudulla asui noin 400. Seurakuntalaisista hieman yli puolet oli suomalaisia, loppujen edustaessa kymmeniä kansallisuuksia, suurimpien ryhmien joukossa noin 90 vietnamilaista.[67] Vuoden 2012 alussa seurakunnalla oli 1660 jäsentä, joista noin puolet ulkomaalaistaustaisia.[68] Vuoden 2018 alussa seurakunnalla oli 2142 jäsentä.[69]
Lähetyshiippakunta
Turussa toimii kaksi Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan seurakuntaa, suomenkielinen Pyhän Paavalin luterilainen seurakunta ja ruotsinkielinen Sankt Gabriels församling. Kummatkin seurakunnat järjestävät jumalanpalveluksensa Betel-kirkossa
Pyhän Paavalin luterilainen seurakunta perustettiin vuonna 2014. Suomenkielisiä messuja oli Turussa tosin vietetty jo edellisvuodesta alkaen.[70]
Sankt Gabriels församling perustettiin vuonna 2011, jolloin se oli Suomen Luther-säätiön ensimmäinen ruotsinkielinen seurakunta. Jumalanpalveluksia järjestettiin aluksi noin kolme kertaa kuukaudessa, mutta vuodesta 2014 lähtien pääsääntöisesti joka sunnuntaina.[71]
Metodismi
Turun ruotsalainen metodistiseurakunta (Åbo svenska metodistförsamling) perustettiin vuonna 1887. Vuonna 1906 suomenkieliset erkanivat siitä omaksi seurakunnakseen, joka on nykyinen Turun suomalainen metodistiseurakunta. Vuonna 1912 ruotsinkieliselle seurakunnalle valmistui August Krookin suunnittelema Beetlehem-kirkko Eerikinkadun ja Käsityöläiskadun kulmaukseen. Vuonna 1971 toiminta siirtyi Hämeenkadun Betlehem-kirkkoon, vanhan kirkon joutuessa myöhemmin puretuksi. Vuonna 1996 ruotsinkielisellä seurakunnalla oli 100 varsinaista jäsentä ja seurakunnan toiminnan yhteydessä oli noin 350 henkeä. Seurakunnan jäsenistä viidennes oli englanninkielisiä ja seurakunnalla oli säännöllisesti englanninkielisiä jumalanpalveluksia ruotsinkielisten lisäksi, sekä suomen-, venäjän- ja vietnaminkielistä toimintaa. Suomenkielisellä seurakunnalla oli 49 jäsentä ja se kokoontui ruotsikielisen seurakunnan vuokraamissa tiloissa.[72] Nykyään ruotsinkielisen seurakunnan jäsenistö koostuu lähes 20 eri kansallisuudesta.[73] Suomalainen seurakunta toimii pienenä lähiöseurakuntana Nättinummessa.[74]
Ortodoksisuus
Ortodoksisella kirkolla on ollut toimintaa Turussa 1800-luvun alusta lähtien. Kauppatorin laidalla sijaitseva Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko on rakennettu vuosina 1839–1845 Carl Ludvig Engelin piirustusten pohjalta. Kirkko on seurakunnan pääkirkko ja sen lisäksi seurakunta omistaa kappelit Salossa ja Raumalla, sillä seurakuntaan kuuluu koko Varsinais-Suomi sekä osa Satakuntaa. Ortodokseilla on Turussa oma hautausmaa ja siunauskappeli. Vuonna 1996 seurakunnalla oli hieman yli 2000 jäsentä, joista vajaa 900 henkeä asui Turussa.[75] Vuonna 2008 seurakunnassa oli 2700 jäsentä, joista 380 venäjänkielisiä. Lisäksi jäsenistöön kuului suomalaisten lisäksi useita kansallisuuksia, kuten kreikkalaisia, romanialaisia, bulgarialaisia, serbialaisia ja etiopialaisia ortodokseja sekä egyptiläisiä kopteja.[76] Vuonna 2011 seurakunnan jäsenmäärä oli 2756.[77] Vuonna 2018 seurakunnalla oli 3105 jäsentä.[78]
Vapaakirkko
Vapaakirkollisten toiminta alkoi Turussa 1870-luvulla. 1883 rakennettiin Humalistonkadulle pieni rukoushuone, joka toimi yhteisön kokoontumispaikkana aina huoneiston palamiseen vuonna 1891 asti. Turun Vapaaseurakunta perustettiin 1889. Rukoushuoneen tuhouduttua kauppias Ulrik Palmu rakennutti vuonna 1891 Immanuel-kappelin Eerikinkadun varteen Antintalon takapihalle. Seurakunnalla oli sekä ruotsin- että suomenkielistä kokoustoimintaa kunnes se jakaantui 1920-luvulla, kun suomenkieliset muuttivat omiin kokoustiloihinsa Kauppiaskatu 12:een vuonna 1924, ruotsinkielisten jatkaessa kokoontumista Immanuel-kappelissa aina kappelin purkamiseen 1960-luvulla asti.[79]
Turun Vapaaseurakunnan nykyinen rukoushuone Tuureporinkatu 10:ssä valmistui vuonna 1957. Vuonna 1979 Turun Vapaaseurakunnan käynnistämän työn tuloksena perustettiin Raisioon itsenäinen vapaaseurakunta. Vuonna 1991 seurakunnalla oli 670 jäsentä, joista varsinaisia aikuisjäseniä oli 420. Seurakunnan toiminta oli vilkasta koostuen esimerkiksi jumalanpalveluksista, rukouskokouksista, nuortentoiminnasta ja partiosta seurakunnan partiolippukunnan Turun Versojen kautta.[80] Nykyään seurakunnalla on noin 500 jäsentä.[81]
Ruotsinkielinen Svenska Friförsamlingen i Åbo tai Missionskyrkan i Åbo kokoontui vuoden 1966 jälkeen kerrostalo-osakkeessa Linnankadulla. 1980-luvun aikana seurakunta koki lähes täydellisen uusiutumisen, niin että vuonna 1996 sen noin 30 jäsenestä suuri osa oli nuoria, erityisesti opiskelijoita, jäsenien vaihtuvuuden ollessa suuri. Sunnuntaisiin jumalanpalveluksiin osallistui noin 30 henkeä.[80] Nykyään seurakunnan jäsenmäärä on noin 40, suurimman osan jäsenistöstä ollen edelleen opiskelijoita ja nuoria aikuisia. Seurakunta kokoontuu metodistien Betlehem-kirkolla Hämeenkadulla.[83]
Raamattu puhuu -liike
Raamattu puhuu -seurakunnan toiminta alkoi Turussa vuonna 1984 yhden liikkeeseen kuuluvan pariskunnan muuttaessa Helsingistä Turkuun. 1996 seurakunnalla oli 55 jäsentä ja toimintaa Turun lisäksi Raumalla ja Loimaalla. Seurakunta rekisteröityi nimellä Suuri Armo ry ja toimii Talousseuran talossa Hämeenkadulla. 1996 seurakunnan pääkokouksissa oli yleensä läsnä 30–40 henkeä.[84]
Mormonien Turun seurakunta perustettiin vuonna 1948. Seurakunnan toimintakeskusta rakennettiin talkootyönä neljä vuotta ja se valmistui Mäntymäen aukiolle vuonna 1967. Seurakunta jaettiin kahtia Turun ensimmäiseen ja toiseen seurakuntaan lokakuussa 1995 tilojen käytyä ahtaiksi. Vuonna 1996 ensimmäiseen seurakuntaan kuului 230 ja toiseen 200 jäsentä. Tuolloin niitten toimialueeseen kuului suuri osa Varsinais-Suomea sekä Ahvenanmaa, suurimman osan jäsenistöstä ollessa Turusta.
[88]
Jehovan todistajat
Jehovan todistajien toiminta Turussa alkoi vuonna 1909. Vuonna 1996 Turussa oli neljä valtakunnansalia. Suomenkielisiä seurakuntia oli seitsemän, joiden lisäksi oli myös ruotsin- ja englanninkieliset seurakunnat. Lisäksi oli venäjän- ja espanjankielistä toimintaa. Seurakunnilla oli yhteensä vajaa 800 kastettua jäsentä.[89]
Turussa alkoi olla juutalaisasutusta merkittävämmässä määrin 1870-luvulta lähtien. Juutalaisten hautausmaa oli perustettu 1850-luvulla ja sitä hoitamaan perustettiin vuonna 1878 hautausseura Hevra Kadisha. Turkuun muuttaneet juutalaiset olivat pääosin entisiä sotilaita ja he asuivat aluksi Kauppatorin pohjoispuolella. Myöhemmin juutalaisasutus keskittyi Aninkaistenmäen taakse alueelle, jolle rakennettiin synagoga vuonna 1912, sekä Raunistulan ja Pohjolan alueille. Seurakunta perustettiin virallisesti vuonna 1919. Vuonna 1956 rakennettiin seurakuntatalo synagogan kanssa samalle tontille, Brahenkatu 17:ään. Vuonna 1996 seurakuntaan kuului noin 150 jäsentä.[96]
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 31-32. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Jäsentilasto 1999-2018 (Valitse Seurakunta -valikosta 'Kaarina' ja 'Piikkiö') Kirkon tilastot. Suomen ev.lut. kirkko. Viitattu 19.8.2019.
↑ abMartikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 32. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑ abcMartikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 33. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 34-35. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 34. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 44-45, 53. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 46. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑ abMartikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 47. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 46. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 60. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑ abcMartikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 61. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 64. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 68. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 58. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 66. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 56. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑ abMartikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 57. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 63. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 72. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 71. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
↑Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä, s. 33. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5