Tämä artikkeli käsittelee Etelä-Savon uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Mikkelin kaupunki, jota käsitellään Mikkelin uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Etelä-Savon maakunnan asukkaista 73,7 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,2 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 24,2 prosenttia väestöstä.[1]
Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaosssa Etelä-Savon alue tuli kuuluvaksi muodostettuun Viipurin hiippakuntaan.[4] Viipurin hiippakunnan piispat tekivät tarkastusmatkoja maakuntaan 1600-luvun puolivälissä.[5] Pikkuvihan jälkeen solmitussa Turun rauhassa vuonna 1743 osa Etelä-Savosta jäi Venäjälle.[6]
Herätysliikkeiden toiminta Etelä-Savossa alkoi 1800-luvun alussa ensimmäisenä Margareta Högmanin ystäväliikkeen kautta. 1820-luvulla liikkeestä kehittyi oma herännäisliikkeensä ja sen vaikutus ulottui kaikkiin maakunnan pitäjiin. Liike sammui 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja sen kannattajat jatkoivat toimintaa evankelisessa herätysliikkessä tai paikallisessa lähetysherätyksessä.[5]
Uskonnollisen vapauden aika
Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus saavutti Etelä-Savossa ensimmäisenä lähinnä Pieksämäen alueen 1890-luvulla. Yksittäisiä ryhmiä esiintyi myös muualla maakunnassa.[7][8]
Vapaakirkollisuus sai 1890-luvulta lähtien näkyvää kannatusta Etelä-Savon alueella, etenkin Mikkelin seudulla. 1920-lukuun mennessä vapaakirkolliset toimivat lähes joka toisessa seurakunnassa. Mikkelin ohella vapaaseurakuntia perustettiin myös Ristiinaan, Rantasalmelle ja Virtasalmelle. Baptismi sai 1920-lukuun mennessä yksittäistä kannatusta Etelä-Savon alueella. Metodistisella liikkeellä oli 1920-lukuun mennessä kannatusta seitsemällä paikkakunnalla.[9]
Etelä-Savon herätysliikkeistä on uuspietismi voimakkain. Kansanlähetyksellä on ollut voimakasta kannatusta Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Myös Saimaan ympäristössä uuspietismillä on ollut kannatusta.[11]Etelä-Savon Kansanlähetyksellä on säännöllistä toimintaa Savonlinnassa ja Pieksämäellä.[12]
Perinteisten herätysliikkeiden vaikutus ei Etelä-Savossa ole ollut erityisen voimakasta. Eniten Etelä-Savossa on esiintynyt herännäisyyttä, jonka vaikutus on ollut voimakasta vain Pieksämäellä.[11] Herännäisten Herättäjä-Yhdistyksen Etelä-Savossa toimivia paikallisosastoja ovat Mäntyharjun seudun, Pieksämäen, Savonlinnan seudun ja Sulkavan paikallisosastot.[13]
Alueen eteläosissa on ollut evankelisen herätysliikkeen vähäistä kannatusta.[11]Vanhoillislestadiolaisuuden kannattajaryhmiä on ollut alueella, joka ulottuu Varkauden–Leppävirran tienoilta Heinävedelle. Kannatus on kuitenkin ollut hajanaista.[11] Vanhoillislestadiolaisilla on rauhanyhdistys Savonlinnassa.[14]
Kaikkiaan Etelä-Savossa toimii nykyisin kahdeksan helluntaiseurakuntaa.[17] Suurin helluntaiseurakunta on vuonna 1920 järjestäytynyt Savonlinnan helluntaiseurakunta. Helluntaiherätys tuli Etelä-Savossa ensimmäisenä Mäntyharjulle vuonna 1924 ja Mäntyharjun helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1928. Muualla Etelä-Savossa työ lähti käyntiin 1920-luvulla. Juvan helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1937. Sotien jälkeen herätystä oli etenkin Savonlinnassa. Pieksämäen helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1961 ja se oli sodanjälkeisen herätyksen tulosta.[18]
Katolinen kirkko
Roomalaiskatolisen kirkon piirissä Etelä-Savo kuuluu Kuopiossa keskuspaikkaansa pitävän Pyhän Joosefin seurakunnan toiminta-alueeseen. Katolinen seurakunta järjestää Savonlinnassa säännöllistä toimintaa ortodoksisen seurakunnan tiloissa.[19]
Kainuussa on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista herännäisten Herättäjäjuhlat on järjestetty Savonlinnassa kaksi kertaa vuosina 1918 ja 1956, Pieksämäellä vuonna 1974.[21] Evankelisen herätysliikkeen valtakunnalliset evankeliumijuhlat on järjestetty Savonlinnassa vuonna 1974.[22]Kansanlähetyspäivät on järjestetty Pieksämäellä kolme kertaa vuosina 1978, 1996 ja 2012 sekä Säämingissä vuonna 1990.[23]
↑Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 567–574. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
↑Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
↑Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 81–85, 86–94. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
