Turkin merivoimat

Turkin merivoimat
Tunnus
Tunnus
Toiminnassa 10. heinäkuuta 1920
Valtio  Turkki
Puolustushaarat merivoimat
Rooli meripuolustus
Osa joukkoa Turkin asevoimat
Koko 45 000 henkeä
Motto Aina valmiina
Värit sininen, valkoinen ja kulta
Marssi Laivastomarssi
Vuosipäivät 27. syyskuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja amiraali Adnan Özbal

Turkin merivoimat (turk. Türk Deniz Kuvvetleri) on Turkin asevoimien meripuolustuksesta vastaava puolustushaara.

Historia

Turkin merivoimien historia alkaa 10. heinäkuuta 1920, kun Turkin itsenäisyystaistelun aikana perustettiin laivastoministeriö. Heinäkuussa 1949 ministeriöstä muodostettiin merivoimat.

Laivasto

Turkin laivaston henkilöstövahvuus oli 48 600 henkeä vuonna 2008. Lukuun sisältyy merijalkaväkiprikaati sekä joitakin erikoisjoukkojen yksiköitä. Vuoden 2021 alussa merivoimilla oli runsaasti erilaisia aluksia ja noin 60 ilma-alusta.

Alukset

Turkin laivaston merkittävimmät alukset[1]
Luokka Lkm Uppouma Koko Propulsio Miehistö Pvm
Fregatit
Barbaros 4 3 400 118 x 15 x 4/6 CODOG, 32 solmua 195 1995
Yavuz 4 3 000 116 x 14 x 4/6 CODAD, 27 solmua 190 1987
G 8 4 100 136 x 14 x 5/8 COGAG, 30 solmua 220 1977
Burak 6 1 300 80 x 10 x 3/5 diesel, 23 solmua 90 1976
Ada 4 2 400 100 x 14 x 4 GODAG, 30 solmua 93 2011
Sukellusveneet
Ay 4 1 200 61 x 6 x 6 dieselsähkö, 22 solmua 40 1976
Preveze 4 1 600 62 x 6 x 6 dieselsähkö, 22 solmua 45 1994
Gür 4 1 600 62 x 6 x 6 dieselsähkö, 22 solmua 45 2006
Ohjusveneet
Kilic 9 550 62 x 9 x 3 diesel, 38+ solmua 45 1998
Yildiz 2 450 58 x 8 x 3 diesel, 38+ solmua 45 1996
Dogan 8 450 58 x 8 x 3 diesel, 38+ solmua 45 1977
Kartal 8 200 43 x 7 x 3 diesel, 42 solmua 35 1966
Miinantorjunta-alukset
Aydin 6 700 55 x 10 x 3 diesel, 14 solmua 50 2005
Edincik 5 500 51 x 9 x 3 diesel, 15 solmua 50 1972
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Turkish Naval Forces

Lähteet

  • Yaylali, Devrim: Fleet Review: The Turkish Navy. Seaforth World Naval Review 2011, 2010, s. 76-93. Barnsley: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-84832-075-8 (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Yaylali 2010 s. 77