Alue kuului ensimmäistä kertaa historiassa kokonaisuutena Romaniaan. Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler suostutteli akselivaltoihin kuuluneen Romanian johtajan marsalkka Ion Antonescun ottamaan valloitetun Transnistrian kuvernementin alueen korvauksena Wienin toisen välitystuomioistuimen päätöksellä Romanian Unkarille elokuussa 1940 menettämän Pohjois-Transilvanian tilalle. Romanian hallinnasta huolimatta Romanian hallitus ei sisällyttänyt muodollisesti Transnistriaa osaksi Romanian kuningaskuntaa, vaan muodosti siitä romanialaisen kuvernöörin hallitseman kuvernementin. Lopullinen ratkaisu jäi kuitenkin avoimeksi johtuen käynnissä olleesta maailmansodasta.[2]
Osana akselivaltojen idän sotaretkeä eli Barbarossaa valloitti Romanian armeija 28. heinäkuuta 1941 mennessä Bessarabian, jonka Neuvostoliitto oli miehittänyt edellisenä vuonna kesäkuussa 1940 osana Molotov–Ribbentrop-sopimusta. Saksalaisjoukot etenivät samanaikaisesti Neuvosto-Ukrainaan pohjoisen suunnasta. Romanian johtajan marsalkka Antonescun joukoille jäi Transnistrian alueen valloitus. Elokuun puoleen väliin mennessä Romanian armeija oli ottanut alueen haltuunsa taisteluitta. Marsalkka Antonescu nimitti 19. elokuuta 1941 Transnistrian kuvernementille kuvernöörin väliaikaiseksi pääkaupungiksi Tiraspolin.[3] Valtaamatta oli ainoastaan Odessan kaupungin alue, jota 60 000 hyökkäävää romanialaissotilasta vastaan puolusti 34 000 puna-armeijan sotilasta. Romanialaiset joutuivat lisäämään joukkojaan alueella, mutta valloitus onnistui vasta kahden piirityskuukauden jälkeen romanialaisten menettäessä lähes 100 000 sotilasta joko kaatuneina tai haavoittuneina. Lokakuun lopulla 1941 romanialaiset joukot surmasivat Odessan alauella 25 000–34 000 juutalaista.
Joulukuussa 1941 romanialaisviranomaiset tekivät väestönlaskennan Transnistriassa. Sen mukaan väestörakenne kuvernementissa oli seuraava:
Väestöryhmä
Lukumäärä
%
Maaseutu
Kaupungit
Ukrainalaiset
1,775,273
76.3
79.9
57.4
Romanialaiset
197,685
8.4
9.3
4.4
Venäläiset
150,842
6.5
2.4
27.9
Saksalaiset
126,464
5.4
5.9
2.7
Bulgarialaiset
27,638
1.2
1.1
1.4
Juutalaiset
21,852
0.9
0.7
2.0
Puolalaiset
13,969
0.6
0.3
2.3
Lipovanit eli vanhauskoiset
968
-
-
0.1
Tataarit
900
-
-
0.1
Muut
10,628
0.5
10.2
1.7
Yhteensä
2,326,224*
100
1,956,557
369,669
Transnistrian kuvernementissa tehtiin roamnialaisvallan aikaan romanialaisväestön siirtoja itään eli Bug-joen itäpuolelle.[4]
Toisaalta alueella joutuivat juutalaiset kuten saksalaisten hallitsemilla alueilla vainon kohteeksi. Ensimmäiset juutalaisten tuhoamiset tapahtuivat Odessaa vallattaessa syksyllä 1941.[5] Uhreja miehitysaikana oli kaikkiaan 200 000.[1] Transnistrian kuvernementti perustettiin kaksi keskitysleiriä ja useita ghettoja, joista romanialaiset hallintoviranomaiset käyttivät nimitystä siirtokunnat.[6]
Transnistrian kuvernementin loppuaika
Vaikka Romanian ydinalueita ml. pääkaupunki Bukarestia ja Ploieștin öljykenttiä pommitettiin ankarasti, Transnistrian kuvernementti säilyi suuremmilta hävityksiltä. Muutos tapahtui puna-armeijan aloittaessa hyökkäyksen syksyllä 1943. Puna-armeijan 2. Ukrainan rintama komentajanaan marsalkka Ivan Konev ylitti talvella 1943–1944 Dneprin ja jatkoi etenemistä länteen. Hyökkäyksen seurauksena romanialaisten hallinnoima Transnistrian kuvernementti koki loppunsa. Nimityksestä Transnistrian kuvernementti luovuttiin 29. tammikuuta 1944 ja sen tilalta kyseisestä alueesta käytettiin nimitystä "Sotilashallinto Dniestrin ja Bugin välissä".[3] Edelleen 16. maaliskuuta 1944 Transnistrian sotatoimialueen vastuu siirtyi Saksan sotavoimille.[3] Alue oli hyökkäyksen seurauksena käytännössä Neuvostoliiton puna-armeijan hallussa.
Perääntyessään saksalaiset yrittivät hävittää Odessaa, sen satamaa ja teollisuuslaitoksia. Puna-armeija valloitti Odessan 16. huhtikuuta 1944, jolloin Transnistrian alue oli täysin puna-armeijan käsissä.
↑Jean Ancel: The History of the Holocaust in Romania. (The Comprehensive History of the Holocaust) University of Nebraska Press, Lincoln, und Yad Vashem, Jerusalem 2011, S. 338, 341f.