Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (engl. Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP) oli Yhdysvaltain ja Euroopan unionin vapaakauppaa lisäämään suunniteltu kauppasopimus. Vapaakauppasopimusta vastustavan Donald Trumpin valinta pysäytti TTIP:n valmistelun tilapäisesti. Sen sijaan samantapainen Kanadan ja EU:n CETA-sopimus solmittiin samana vuonna 2016.^lähde? Sopimusta neuvoteltiin vuoteen 2017 asti.^[1]

TTIP-sopimus tunnettiin aiemmin myös nimellä TAFTA englannin sanoista Transatlantic Free Trade Agreement.^lähde?

Kesällä 2013^[2] alkaneet neuvottelut keskeytyivät. Toteutuessaan sopimus olisi kattanut puolet maailman BKT:sta.^[3][1]

TTIP:n tarkoitus oli poistaa yritysten päällekkäistä sääntelyä, vapauttaa kilpailua ja luoda EU:n ja Yhdysvaltojen välille yritysten ja valtioiden välisiä riitoja koskeva investointisuojajärjestelmä. Tarkoitus oli myös poistaa tullimaksuja, mutta se ei ollut sopimuksen olennaisin osa, koska EU:n ja Yhdysvaltain väliset tullimaksut ovat jo hyvin alhaiset.^[4]

Sopimuksella pyrittiin erityisesti poistamaan muita kaupan esteitä, kuin tullimaksuja (NTM, NTB).^[5] Muut kaupan esteet tarkoittavat lakeja, asetuksia, toimintaperiaatteita tai ehtoja ja rajoituksia, joita eri maiden hallitukset ja valtiolliset viranomaiset ovat säätäneet. Ne voivat olla myös yksityisten yritysten käytäntöjä tai kieltoja, jotka suojaavat kotimaista teollisuutta ulkomaiselta kilpailulta.^[6]

Muut kaupan esteet kuin tullimaksut nostavat viennin kustannuksia joillain aloilla keskimäärin jopa 73 % tuotteen loppuhinnasta (eli vajaat 300 % alkuperäisestä hinnasta), kun tullimaksut ovat vain 0–15 prosenttia. Siksi niiden poistaminen voi olla paljon merkittävämpää kuin tullien poistaminen.^[5] Euroopan komission arvion mukaan 80 prosenttia taloushyödyistä tulee muista kuin tullimaksuja koskevien kaupan esteiden purkamisesta.^[4]

Kaupan esteet rajoittavat kilpailua ja siten lisäävät markkinoilla jo olevien suuryritysten monopolistisia voittoja eli ”ylituottoja”. Niiden poistaminen sekä pienentää ylivoittoja että yleensä myös tuottaa kuluttajille halvempia hyödykkeitä ja laajemman valikoiman pientenkin yritysten päästessä markkinoille.^[5]

Esteiden purkamisen merkitys on kaksitahoinen; jos EU:n ja USA:n omat standardit heikkenisivätkin, voisi niiden sopimat muita korkeammat standardit ympäristön, kuluttajansuojan ja työntekijöiden oikeuksien suhteen levitä myös muualle maailmaan.^[5]

Ranskan vaatimuksesta audio-visuaaliset tuotteet eli media ja peliala on rajattu vapaakaupan ulkopuolelle.^[7]

Kriitikot ovat katsoneet sopimuksen heikentävän niin ympäristönsuojelua, työläisten vapaata järjestäytymistä^[8], kuluttajaturvallisuuslakia kuin elintarviketurvallisuuslakiakin.^[9]

SAK:n ja Suomen Yrittäjien asiantuntijoiden mukaan etenkin pk-yritysten ongelmana ovat kaksinkertaiset lupa- ja hyväksymismenettelyt, joita TTIP:n myötä yhdenmukaistettaisiin ja jotka näin leviäisivät laajemmallekin. Suomalaiset pk-yritykset työntekijöineen hyötyisivät huomattavasti tästä. Ne voisivat palkata lisää väkeä ja maksaa suurempia palkkoja ja veroja. Jo ennen tätä Yhdysvallat on Suomen tärkein vientimaa ja sopimus on laskettu suomalaisille edulliseksi. Monet väitetyt uhkakuvat eivät asiantuntijoiden mukaan kestä tarkastelua.^[10]

SAK:n ja Suomen Yrittäjien asiantuntijoiden mukaan TTIP-sopimus johtaisi Euroopan ja Yhdysvaltojen sopimien sääntöjen leviämiseen ympäri maailmaa. Nämä ympäristönsuojeluun, ihmisoikeuksiin, työntekijöiden oikeuksiin, korruptioon, internetin vapauteen ym. liittyvät säännöt muuttaisivat maailmantalouden nykyistä kestävämmäksi. Näin Suomessakin kestävästi toimivat yritykset työntekijöineen pääsisivät globalisaation voittajiksi.^[10]

Vuoden 2016 neuvottelumuistioiden mukaan Yhdysvallat vaatii EU:ta osana sopimusta kumoamaan hormoni- ja geenimuunnellun lihan kiellon.^[11] Hormoniliha tarkoittaa kasvuhormoneilla nopeutetusti kasvatetun lihakarjan lihaa. Yhdysvallat vaatii myös jokaiselle säännölle tieteellisesti todistetut perusteet.^[11] EU taas hyväksyy perusteluksi kokemukset kuluttajasääntöjen toimivuudesta (varovaisuusperiaate).^[4] Esimerkiksi kloorilla pesty kananliha pitäisi erikseen kyetä todistamaan haitalliseksi, jotta kloorin käytön voisi kieltää.^[11]

EU:n kauppakomissaari Cecilia Malmströmn mukaan muistiot kertovat vasta EU:n ja Yhdysvaltain neuvotteluasemista. Hän vakuuttaa, ettei EU:n tekemä kauppasopimus koskaan alenna kuluttajien suojaa, elintarvikkeiden turvallisuutta tai ympäristönsuojelua.^[12]

Neuvottelutoimeksiannon mukaan "sopimuksella pyritään myöntämään tehostettu vastavuoroinen pääsy julkisten hankintojen markkinoille kaikilla hallinnon tasoilla (valtakunnallisella, alue- ja paikallistasolla) sekä julkisten palvelujen alalla, jotta voidaan kattaa tällä alalla toimivat yritykset" mitä ei voitaisi toteuttaa ilman merkittävää julkisen sektorin purkua.^[13]

Neuvotteluista on kerrottu, että kaikkia julkisia palveluja, kuten terveydenhuolto- ^[14] ja koulutuspalveluja, tuottavia tahoja tulisi kohdella valtio-omisteisina yrityksinä. Näin ollen niitä kohdeltaisiin samalla tavoin kuin muitakin yrityksiä. Sopimuksien mukaan kerran yksityistettyjä palveluita ei voisi enää muuttaa julkisiksi.^[15]

Yhdysvallat tunnustaa kansainvälisen työjärjestö ILO:n perussopimuksesta vain pari kohtaa, mutta ei esimerkiksi vapaata järjestäytymisoikeutta. Yhdysvalloissa järjestäytymisaste on alhainen ja yhdysvaltalaisyhtiöt estävät herkästi työntekijöidensä järjestäytymistä myös muualla maailmassa.^[16]

Arviot sopimuksen talousvaikutuksista vaihtelevat. Euroopan komissio arvioi EU:n BKT:n nousevan 120 miljardilla eurolla vuoteen 2027 mennessä. Luku on EU:n kannalta lähes merkityksettömän pieni. Sopimuksen tärkeimpänä vaikutuksena pidetäänkin sitä, että EU ja Yhdysvallat pystyvät määrittämään maailmanlaajuisen kauppa- ja investointipolitiikan sääntöjä ja tulevaisuutta.^[4]

Vuonna 2009 komission tilaama tutkimus arvioi, että jos sopimuksessa saadaan poistettua puolet kaupan muista esteistä kuin tulleista, hyöty EU-maissa olisi 0,7 % EU:n kansantuotteesta eli 122 miljardia euroa vuodessa. Yhdysvalloille hyödyn arvioitiin tuolloin olevan 0,3 % BKT:stä eli 41 miljardia euroa.^[17]

Centre for Economic Policy Research eli CEPR arvioi vuonna 2013, että suorat hyödyt EU:lle olisivat vuoteen 2027 mennessä arvion mukaan 39,8–70,82 miljardia euroa.^[18]

Paljon siteeratun CEPR:n luvut poikkeavat merkittävästi esimerkiksi taloustieteilijä Jeronim Capaldon luvuista.^[19] Capaldon arvioiden mukaan sopimuksen aiheuttamien nettoviennin menetysten myötä erityisesti Pohjois-Euroopan maissa nähtäisiin työpaikkojen menetyksiä ja tulotason laskua. Palkansaajienosuus kansantulosta supistuisi, minkä takia talous hidastuisi entisestään. Lisäksi tulonsiirrot palkansaajilta pääomalle johtaisivat valtioiden verotulojen menetyksiin, mikä johtaisi valtiontalouksien vajeiden kasvuun ja rahoitusten vakauksien heikkenemiseen. Tämä taas aiheuttaisi pitkällä aikavälillä makroekonomista epävakautta. Voittojen ja sijoitusten varassa kansantalous työllistäisi entistä vähemmän ja aiheuttaisi samalla tuloerojen voimakasta kasvua. Capaldo on arvioinut, että yhtälön seurauksena myynti ei enää nousisi, jolloin talousekonomia nojaisi lopulta arvopaperisijoituksiin ja niiden arvonnousuun.^[20]

Kauppalehden analyysin mukaan EU:n sisämarkkinoiden perusteella voi päätellä, että kaupan esteiden purkaminen voi ensi alkuun kasvattaa kaupankäyntiä ja taloutta enemmän kuin se vie työtä maasta toiseen tai aiheuttaa muuta haittaa. Vapaakauppa EU:n sisämarkkinoilla ei kuitenkaan ole taannut kaikkien maiden, yritysten tai kotitalouksien vaurastumista tai hyvinvointia, eikä se ole estänyt EU-työttömyyden nousua pahemmaksi kuin ennen sisämarkkinoita. Suomikin on osa maailman suurinta tulliliittoa, mutta Suomen talous oli silti seitsemättä vuotta taantumassa vuonna 2015.^[21]

Sopimus voisi johtaa siihen, että EU ja Yhdysvallat voisivat välttää kaksinkertaiset standardit ja luoda maailmanlaajuisia standardeja sen sijaan, että ne ja niiden yritykset joutuisivat mukautumaan nousevien talousmaiden luomiin standardeihin (suurimpina Kiina, Intia ja Brasilia^[21]).^[22][23] EU pyrkii saamaan USA:n luopumaan öljyn ja kaasun vientirajoituksistaan vapautuakseen riippuvuudestaan Venäjästä.^[15] Komission mukaan sopimus on myös arvovalinta, jolla EU sitoutuu osaksi läntistä kulttuuria, eikä itää.^[24]

Sussexin yliopiston talousprofessorin Alan Wintersin mukaan EU:n ja Yhdysvaltain välinen kaupan mahdollinen kasvu tapahtuu Kiinan tai muiden sopimuksen ulkopuolelle jäävien maiden kustannuksella, sillä se syrjäyttää niiden kotimaisia yrityksiä. Siten sopimus ei edistä ulkopuolelle jäävien maiden halukkuutta lisätä vapaakauppaa.^[21]

EU-komissio kaavailee TTIP:istä koko maailmalle malliesimerkkiä uusista kauppa- ja sijoitussopimuksista eli sopimus saattaa vaikuttaa laajemmin maailmanlaajuisen kauppapolitiikan suuntaan. Sopimus saattaa toimia kehitysmaiden ja TTIP-maiden välisten kauppaneuvotteluiden mallina tulevaisuudessa ja vaikuttaa siihen, miten kehitysmaiden tuotteet pääsevät jatkossa EU:n ja Yhdysvaltojen markkinoille. Esimerkiksi tiukat alkuperää koskevat säännöt saattaisivat tarkoittaa, että kehitysmaista tulevia raaka-ainetta ei saisi käyttää EU:n ja Yhdysvaltain välisessä kaupassa. EU:n ja Yhdysvaltojen markkinoiden yhdistyminen lisää kilpailua, mikä tukee eniten kilpailukykyisimpiä tuottajamaita. Toisaalta yhdenmukainen sääntely TTIP-alueella helpottaa kehitysmaiden vientiä TTIP-alueelle, koska tuotteiden tarvitsee noudattaa vain yksiä standardeja. Matalimpien arvioiden mukaan TTIP:n voimaantulo saattaa laskea kehitysmaiden BKT:tä jopa yli kaksi prosenttia.^[25]

Helmikuussa 2016 Euroopan komission ei ollut vielä saanut valmiiksi TTIP:tä koskevaa kestävyysvaikutusarviointiaan. Lissabonin sopimuksen artiklan 208 mukaan EU:n pitää huomioida kehityspolitiikansa tavoitteet kaikessa politiikassa, jolla on todennäköisiä vaikutuksia kehitysmaihin.^[25]

Corporate Europe Observatory (CEO) -kansalaisjärjestön mukaan sopimus saattaa johtaa siihen, että maailmanlaajuisesti alentuneiden standardien ohella EU ja USA joutuvat noudattamaan jatkossa enemmän ylikansallisten suuryritysten tahtoa solmiessaan uusia lakeja ja asetuksia.^[26]

Vapaakauppasäännösten mukaan paikallista yritystoimintaa ei saa erityisesti tukea kansainvälisen edelle, sillä neuvottelutoimeksiannon mukaan sopimuksella halutaan "samalla varmistaa, että [markkina-alueelle tulevan toimijan] kohtelu ei ole epäedullisempi kuin alueelle sijoittautuneille toimijoille myönnettävä kohtelu.^[13]

Useiden kansalaisjärjestöjen mielestä sopimus uhkaa demokratiaa siirtämällä valtaa suuryrityksille.^[8]

Kansainvälisen oikeuden tutkija Martti Koskenniemen mukaan jos TTIP-sopimus olisi voimassa ja esimerkiksi sähkönsiirtoyhtiö Carunan osakkeenomistajina olisi yhdysvaltalaisia sijoittajia, he voisivat uhata haastaa Suomen oikeuteen hinnankorotusten estämisestä ja tulomenetyksistään. Pelkkä välimiesoikeudenkäynti maksaisi keskimäärin kahdeksan miljoonaa dollaria minkä lisäksi mahdolliset vahingonkorvaukset voisivat olla monikymmenkertaisia. Vastaavanlainen investointisuojauhka on myös EU:n ja Kanadan välisessä CETA-sopimuksessa, jota ei ole vielä ratifioitu. Caruna on 40-prosenttisesti kanadalaisten omistama.^[27]

Ympäristöjärjestö Greenpeace sai keväällä 2016 haltuunsa salaisia neuvottelujen kokousmuistioita, joiden mukaan Yhdysvaltojen tavoitteena on TTIP:n avulla alentaa tai kiertää EU:n ympäristönsuojelustandardeja.^[28] Muistiot sisälsivät esimerkiksi heikennyksiä ilmastonsuojeluun. Neuvotteluissa ei ole mainittu ympäristöoikeuden varovaisuusperiaatetta, mikä järjestön mukaan merkitsee muun muassa sitä, ettei valvovien viranomaisten kyky riitä valvomaan vaarallisten aineiden käyttöä.^[12] Muistion mukaan Yhdysvallat vaatii EU:ta kumoamaan sen säännöt, jotka kieltävät eläinkokeet kosmetiikassa^[28] ja hormonilihan eli kasvuhormonien käytön lihakarjan kasvun nopeuttamiseen.^[11]

TTIP-sopimukseen suunniteltu investointi- eli sijoitussuoja tarkoittaa, että kansainväliset yritykset voisivat haastaa valtioita oikeuteen, jos yritysten sijoitukset eivät niiden mielestä saa oikeudenmukaista ja tasa-puolista kohtelua tai suojaa. Sijoittaja voisi viedä riidan joko kansalliseen tuomioistuimeen tai kansainväliseen välimiesoikeuteen. Investointisuojan tarkoitus on tarjota yrityksille vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö.^[29]

Yksityisten välimiesoikeuksien päätöksistä ei ole valitusoikeutta.^[30] Välimiesmenettelyssä molemmat osapuolet nimittävät yhden välittäjän ja välittäjät valitsevat yhdessä kolmannen välittäjän puheenjohtajaksi. Suomen ulkoministeriön mukaan kauppariitoja soviteltaisiin pääasiallisesti Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa, Tukholman kauppakamarin välityslautakunnassa, Maailmanpankin alaisessa ICSIDissä (International centre for settlement of investment disputes) tai suomalaisessa välimiesmenettelyssä.^[29]

Syyskuussa 2015 EU-komissio esitti välimiesoikeuden sijaan kompromissina Yhdysvaltain ja EU:n perustamaa julkista kauppatuomioistuinta, jossa olisi palkatut, pysyvät ammattituomarit ja valitusoikeus. Ehdotus oli seurausta EU-parlamentin ja kansalaisjärjestöjen kritiikistä välimiesoikeutta kohtaan.^[31] Vuoden 2016 neuvottelumuistioiden mukaan Yhdysvaltain hallitus ei ole suostumassa EU:n vaatimaan malliin.^[11]

SAK, EK ja MTK vaativat investointisuojaa TTIP:hen, koska se toisi kasvua, kilpailukykyä ja työpaikkoja.^[32]

Suomi ei ole kertaakaan joutunut investointiriidan kohteeksi.^[33] Ulkoministeriön mukaan sopimuksella investointisuojineen pyritään takaamaan suomalaisten sijoitusten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu Yhdysvalloissa ja siten tukemaan täkäläisten yritysten kasvua ja kilpailukykyä. Samalla pyritään lisäämään Suomen houkuttelevuutta niin, että Suomeen tulisi työllisyyttä parantavia amerikkalaisia sijoituksia. Sopimus esimerkiksi kieltää pakkolunastamasta yrityksiä muutoin kuin yleisen edun vaatiessa, ja silloinkin lunastus pitää tehdä syrjimättä ja oikeudenmukaisella korvauksella.^[34]

Ulkoministeriön mukaan Suomi ei hyväksy investointisuojan ulottamista markkinoille pääsyyn toisin kuin Pohjois-Amerikassa on tapana, vaan sopimus vastaisi näin Suomen nykyisiä investointisuojasopimuksia. Sopimuksen tulee myös taata valtioille oikeus säätää miten tiukkoja lakeja tahansa, kunhan ne ovat tasapuolisia ja syrjimättömiä.^[34]

EU:n neuvottelutoimeksianto vaatii, että suojaehdot eivät rajoita jäsenmaiden edellytyksiä säätää syrjimättömiä säädöksiä esimerkiksi ympäristön, terveyden ja sosiaaliturvan parantamisesta.^[23]

Helsingin Sanomien mukaan kauppasopimuksen taloudelliset ja geopoliittiset hyödyt olisivat riskejä suurempia ja arvosteluun liittyy maailmankaupan vapauttamisen yleinen vastustaminen, vaikka kaupan vapauttaminen on parantanut kehitysmaiden elintasoa.^[23]

Vastustajat pelkäävät sopimukseen sisältyvän investointisuojan vähentävän kansallista itsemääräämisoikeutta.^[9] Ulkoministeriön kauppapolitiikan päällikkö Jukka Pesola kirjoitti, että investointisuojasopimuksilla pyritään välttämään investointiriitojen leviäminen kansainvälispoliittisiksi riidoiksi, Suomen ja EU:n sopimuksissa pyritään varautumaan ongelmatilanteisiin ja riitoja on ollut kovin vähän investointien määrään nähden.^[35]

Akatemiaprofessori, kansainvälisen oikeuden tutkija Martti Koskenniemi huomauttaa, että olemassa olevat investointisuojasopimukset ovat lähtökohdiltaan epätasa-arvoisia. Ne on solmittu Suomen ja kehitysmaiden välille, jotteivät suomalaiset yritykset joutuisi kehitysmaiden lainsäädännön armoille. TTIP-sopimuksessa Suomea pidetään tällä logiikalla kehitysmaana verrattuna Yhdysvaltoihin.^[36]

Koskenniemi on useissa kirjoituksissaan kritisoinut TTIP-neuvottelujen salailua ja varsinkin kiistoja ratkaisevaa välimiesmenettelyä, joka Koskenniemen mukaan ohittaa kansalliset oikeusjärjestelmät ja uhkaa demokraattisten oikeusvaltioiden periaatteita. Koskenniemen mukaan sopimuksen myötä investoija voisi yksipuolisesti viedä valtion kanssa syntyneet riidat ratkaistavaksi valtion oman kansallisen oikeusjärjestelmän ulkopuolelle. Riidan syy voisi olla esimerkiksi väite siitä, että valtio on lainsäädännöllään muuttanut investoijan toimintaympäristöjä hänen odotuksiensa vastaisiksi. Tässä tilanteessa riidan ratkaisisi kansainvälinen kolmesta välimiehestä koostuva paneeli.^[37]

Vuonna 2005 solmitusta Australian ja Yhdysvaltain välisestä vapaakauppasopimuksesta välimiesmenettely jätettiin kokonaan pois Australian tahdosta, sillä se halusi nojata omaan oikeusjärjestelmäänsä. Vastustajat pitävät vakavana uhkana, että välimiestuomioistuimen olemassaolo jo itsessään antaa ylikansallisille yhtiöille mahdollisuuden vaatia valtioita alentamaan ruoka- ja ympäristölainsäädäntöää kilpailun esteiden poistamiseksi.^[38]

Marraskuun 2014 Eurobarometrin mukaan suomalaisista 62 prosenttia kannatti Yhdysvaltain ja EU:n vapaakauppa- ja investointisopimusta ja 21 % vastusti. Virhemarginaali oli 1,5 %. Koko EU:ssa kannatti 58 % ja vastusti 25 %.^[39][40]

Syksyn 2015 Eurobarometrin mukaan 56 % suomalaisista kannatti sopimusta, 22 % vastusti sitä ja 22 % ei tiennyt kantaansa. Koko EU:ssa 53 % oli sopimuksen kannalla, 32 % vastusti ja 15 % ei osannut sanoa. Myönteisimmin suhtautuivat liettualaiset (78 % puolesta, 8 % vastaan), romanialaiset (72 % puolesta, 13 % vastaan) ja maltalaiset (71 % puolesta, 14 % vastaan). Kielteisimmin suhtautuivat itävaltalaiset (70 % vastaan, 22 % puolesta), saksalaiset (59 % vastaan, 27 % puolesta) ja luxembourgilaiset (47 % vastaan, 40 % puolesta).^[11]

Kuluttajaliitto on ollut huolissaan siitä, että sopimuksen kannattajat antavat ymmärtää, että vastaajien mielipide perustuu vahvaan tutkimusnäyttöön, vaikka ainakaan ruotsalaisessa mielipidetiedustelussa vastaajille ei selvennetty ennen vastaamista sopimuksen vaikutuksia kuluttajansuojaan, ruokaturvaan tai tietosuojaan.^[41]

Yli kolme miljoonaa eurooppalaista on allekirjoittanut vetoomuksen TTIP:n kaatamiseksi.^[3] Saksassa on ollut näkyviä TTIP:tä vastustavia mielenosoituksia. Esimerkiksi 10.10.2015 jopa 250 000 ihmistä osoitti Berliinissä mieltään TTIP:tä vastaan opposition ja useiden järjestöjen järjestämässä mielenosoituksessa.^[42]

TTIP-neuvottelut aloitettiin kesällä 2013^[2] ja ne oli tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2015 loppuun mennessä.^[4] Suomalaiset kansalaisjärjestöt kritisoivat kannanotossaan joulukuussa 2013 sopimusneuvottelujen käymistä suljettujen ovien takana ilman kansalaiskeskustelua, vaikka sopimuksen vaikutukset ovat laajoja.^[43]

10. syyskuuta 2014 Euroopan komissio kielsi nimienkeruun neuvottelujen katkaisemiseksi tarkoitettuun eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen, mitä on pidetty loukkauksena demokratiaa kohtaan.^[44]

Monissa EU-maissa on käyty vuodesta 2014 kriittistä keskustelua sopimukseen sisältyvästä investointisuojasta. Euroopan komissio jäädytti vapaakauppaneuvottelut investointisuojan osalta, ja avasi vuonna 2014 nettiin kansalaiskyselyn, johon vastasi 145 000 henkilöä tai kansalaisjärjestöä. Kyselyn mukaan EU:ssa tunnetaan vahvaa epäluuloa investointisuojaan. Komissio ilmoitti tammikuussa 2015 aikovansa keskustella investointisuojasta jäsenmaiden hallitusten, Euroopan parlamentin sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa.^[30] Muita vaikeita kohtia ovat olleet maatalous ja julkiset hankinnat.^[4]

Heinäkuussa 2015 Euroopan parlamentti äänesti sopimusneuvottelujen jatkamisen puolesta tietyin, entistä tiukemmin ehdoin. Se hyväksyi tällä äänestyksellä oman suosituksensa Euroopan komissiolle luvuin 436 puolesta, 241 vastaan, 32 tyhjää.^[45]

Syyskuussa 2015 EU-komissio vastasi EU-parlamentin ja kansalaisjärjestöjen kritiikkiin ehdottamalla kauppariitojen käsittelyyn välimiesoikeuden sijaan julkista kauppatuomioistuinta, jossa olisi palkatut, pysyvät ammattituomarit ja valitusoikeus..^[31]

Sopimuksen 13. neuvottelukierros alkoi New Yorkissa 25. huhtikuuta 2016. Tällöin neuvottelujen kerrottiin edenneen suurin piirtein puoliväliin.^[46]

Greenpeace julkaisi 2. toukokuuta 2016 sille vuodetut salaiset neuvottelumuistiot, joiden mukaan neuvottelut Yhdysvaltojen ja EU:n välisestä vapaakauppasopimuksesta ovat ajautuneet umpikujaan "sovittamattomien" ristiriitojen vuoksi. Yhdysvallat myös painostaa EU:ta suostumaan sen ehtoihin, etenkin maataloustuotteiden pääsyyn EU-markkinoille, uhkaamalla muun muassa poistaa tuontihelpotukset eurooppalaisilta autonvalmistajilta, jos sopimusta ei synny.^[4] Ongelmia ei kuitenkaan mainita Euroopan komission 27.4. 2016 julkaisemassa EU-parlamentille tarkoitetussa julkisessa raportissa neuvotteluiden kulusta.^[28] Ranskan kauppaministeri Matthias Fekl kertoi 3. toukokuuta, että todennäköisin vaihtoehto on neuvottelujen jäädyttäminen, jos Yhdysvallat ei muuta kantaansa.^[47]

Greenpeacen mukaan salaiset muistiot osoittavat myös, että suuryrityksille annetaan mahdollisuus vaikuttaa neuvottelupäätöksiin jo aikaisessa vaiheessa, toisin kuin kansalaisyhteiskunnalle.^[12]

28. elokuuta 2016 Saksan talousministeri Sigmar Gabriel kommentoi, että neuvottelut ovat käytännössä epäonnistuneet, koska EU ei ole taipunut Yhdysvaltain vaatimuksiin. Hänen mukaansa osapuolet eivät ole päässeet sopuun yhdestäkään sopimuksen luvusta, joita on 27.^[48]

Helsingin Sanomien mukaan Donald Trumpin kauppapolitiikka on TTIP:n kaltaisten monenkeskisten sopimusten vaihtoehto: uhkailu, kiristäminen ja heikompi talouskasvu. Siksi EU ja Kiina suunnittelevat keskinäistä markkinoiden avaamista. TTIP olisi tarjonnut läntisten toimintatapojen voittoa itäisen pakkoliitoksen sijaan. Lehden mukaan voi väittää TTIP:n vastustajien saaneen Trumpissa, mitä halusivat.^[49]

• Euroopan unionin ja Kanadan vapaakauppasopimus (CETA)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus Wikimedia Commonsissa