Torild Brander
Torild Brander
Henkilötiedot
Koko nimi	Torild Torsten Sebastian Brander
Syntynyt	1. elokuuta 1904 Helsinki
Kuollut	1. toukokuuta 1992 (87 vuotta)[1] Loimaa
Kansalaisuus	Suomi
Koulutus ja ura
Tutkimusalue	Lapsi- ja nuorisopsykiatria, luonnonsuojelu ja natural science (käännä suomeksi)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Torild Brander^[2] (1. elokuuta 1904 Helsinki – 1. toukokuuta 1992 Loimaa) oli professori, lastentautien erikoislääkäri, Suomen ensimmäinen lastenpsykiatrian erikoislääkäri sekä hermo- ja mielitautien erikoislääkäri. Suurimman elämäntyönsä hän teki huomattavana suomalaisena luonnontutkijana ja luonnonsuojelijana.

Torild Brander syntyi 1. elokuuta 1904 perheen nuorimpana lapsena Kemiössä perheen lomapaikassa. Kirjoilla hän oli vuoteen 1968 asti Helsingissä Yrjönkatu 11 A:ssa, sitten kuolemaansa asti Forssassa. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan Torild vietti kesiä suvun omistamissa Urjalan Nuutajärven ja Kirkkonummen Sigurdsin kartanoissa. Aivan lapsuudestaan saakka hän oli kiinnostunut kaikesta luontoon liittyvästä.

Torild Brander aloitti koulunkäynnin vuonna 1911 Anni ja Berta Edelfeltin valmistavassa koulussa. Vuonna 1914 hän siirtyi Nya Svenska Lärovärketiin ja valmistui sieltä ylioppilaaksi vuonna 1923.

Torild Brander aloitti lääketieteen opinnot vuonna 1924 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Tutkinnot:

• 1927 lääketieteen kandidaatti.
• 1933 lääketieteen lisensiaatti.
• 1936 Lääketieteen ja kirurgian tohtori.

Professori Arvo Ylpön johtamalla Helsingin yliopiston lastentautien klinikalla Brander kouluttautui:

• 1941 Lastentautien erikoislääkäri ja Suomen ensimmäiseksi lastenpsykiatrian erikoislääkäri.
• 1943 Hermo- ja mielitautien erikoislääkärin oikeudet^[3].

Torild Brander avioitui 4. marraskuuta 1931 Irene Augusta Grönblomin kanssa. Avioliitto jäi lapsettomaksi.

Torild aloitti vuonna 1939 harjoittelun Helsingin Diakonissalaitoksen sisätautien osastolla, jonka jälkeen hän oli amanuenssin tehtävissä neuropsykiatrisella osastolla. Tämän jälkeen seurasi lyhytaikaisia ja monipuolisia lääketieteellisiä tehtäviä mm. kunnan ja rautatielääkärinä Kirkkonummella, Kemi Oy:n tehtaanlääkärinä ja Perä-Pohjolan sotilaspiirin kutsuntalääkärinä ja Helsingin kaupungin lastenpoliklinikan assistenttilääkärinä.

Torild Brander oli vapautettu asepalveluksesta opiskeluaikana kehittyneen keuhkovamman vuoksi. Kuitenkin hän hoiti koko sota-ajan 16.10.1939–27.11.1944 eri tehtäviä mm. Folkhälsanin lastenpsykiatristen poliklinikkojen esimiestehtävät Helsingissä ja Turussa vv 1938–1941. Kuopion ja Iisalmen sotasairaalat, kenttäsairaalan päällikkölääkärinä, pataljoonan lääkärinä, osastolääkärinä sotasairaaloissa sisätautiosastolla, kulkutautiosastolla, hermo- ja mielitautien osastoilla ja kirurgisella osastolla. Vuonna 1944 Torild perusti ja johti Äänislinnan sotasairaalan hermotautiosastoa sekä sen evakuoinnin Joensuuhun. Vuoden 1944 syyskuusta alkaen Torild Brander oli Vaasan Mustasaaressa sairaalan ylilääkärinä ja oikeuspsykiatrina, ja sieltä hänet vapautettiin sotapalvelusta marraskuussa 1944.

Tämän jälkeen hänelle tarjottiin useita virkoja eri sairaaloista. Brander kuitenkin kieltäytyi, koska halusi toimia omalla erikoisalallaan.

Vuonna 1942 Torild Brander peri viidesosan silloisesta Urjalan Nuutajärven kartanosta. Tila oli nk. Raikon ulkotila kooltaan 1 250 hehtaaria, ja siellä sijaitsi 75 hehtaarin suuruinen Kivijärvi.

Muutettuaan Raikkoon Kivijärven pelastaminen rappiotilasta oli Torildin ensimmäinen tärkeä luonnonsuojelullinen toimenpide. Raikon kartanon päärakennus valmistui 1947, ja samanaikaisesti myös rakennettiin navetta, talli ja väen rakennuksia. Tulot rakentamiseen saatiin metsän myynnistä. Torild oli uranuurtajana myös ns. ekoviljelyn ja riistanhoidon alalla. Maanviljelyksen ohella kartanossa harjoitettiin mehiläis- ja puutarhanhoitoa.

Tieteelliseen työhön tottunut Torild Brander tutki ja alkoi luetteloida määrätietoisesti maatilansa eläimistöä, kasvistoa, kalakantaa ja kaikkea luontoon liittyvää. Vuodesta 1948 alkaen hän toimi valanvannoneena riistanvalvojana Urjalassa, Koijärvellä, Humppilassa, Ypäjällä ja Jokioisissa ja oli mukana perustamassa lukuisia metsästys- ja kalastusseuroja.

Hän teki matkoja Ruotsiin, ja määritti mm. Ruotsin valtakunnallisen luonnonhistoriallisen museon palearktiset suursimpukkakokoelmat v. 1955.

Luonnontieteellinen kirjallinen toiminta alkoi varsinaisesti vuonna 1949, jolloin ilmestyi lukuisia tutkimuksia ja artikkeleita. Tärkein tutkimus vuosina 1949–1952 oli neliosainen kirjoitussarja otsikolla ”Urjalan Kivijärven seudusta”.^[4][5][6][7]

Vuonna 1951 Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys perusti luonnonsuojelua hoitavan toimikunnan Lounais-Hämeen Luonnonsuojelutoimikunnan. Sen puheenjohtajaksi valittiin Torild Brander. Toimikunnasta tuli Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys vuonna 1956, ja Torild Brander jatkoi puheenjohtajana kuolemaansa saakka^[8].

Koko Lounais-Hämeen alueella alkoi Torild Branderin johdolla järjestelmällinen ja pitäjittäinen kasvi-, eläin- ja kivikunnan inventointityö. Näin saatiin luettelot putkilokasveista, selkärankaisista, nilviäisistä, muurahaisista, suurperhosista ja selkärankaisten loiseläimistä.

Torild Brander toimitti Lounais-Hämeen Luonto -lehteä vuodesta 1955 eteenpäin kirjoittaen sinne lähes tuhat artikkelia.

Vuonna 1956 Branderin aloitteesta rauhoitettiin Raikon kartanon alueisiin kuulunut eteläosa Urjalan kaakkosuosta (222 ha) ja kolme vuotta myöhemmin rauhoitettiin lopullisesti Kivijärven luonnonsuojelualue (227 ha). Vuonna 1957 Torild hankki ja kustansi Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:lle huoneiston Forssan keskustasta, ja vuonna 1959 hän oli perustamassa Matkun Seudun Luonnon ystävät ry:tä.

Vuonna 1961 TVH halusi vetää Tampereen - Turun osuuden Valtatie 9stä kulkemaan Kivijärven rauhoitetun luonnonsuojelualueen läpi. Torild Brander kävi yksityistä taistelua TVH:ta vastaan, mutta hävisi taistelun, ja tie vedettiin TVH:n linjausten mukaisesti.

Vuonna 1964 Torild Branderin täyttäessä 60 vuotta hän lahjoitti Kivijärven ja Kaakosuon luonnonsuojelualueiden omistusoikeuden lahjana Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:lle. Tammikuussa 1965 Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Torild Branderille professorin arvonimen.

Forssan luonnonhistoriallinen museo avattiin Forssan kaupungin taloudellisella tuella virastotalossa vuonna 1968 ja seuraavana vuonna Torild Brander avioitui apulaisensa Alli Vären kanssa. Vuonna 1974 professori Branderille myönnettiin Forssan kaupungin anoma Suomen Leijonan komentajamerkki.

Brander toimi kuolemaansa vuoteen 1992 asti Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana ja museon johtajana ja testamenttasi kaiken omaisuutensa yhdistykselle.

Torild Brander kuoli 1. toukokuuta 1992 hiljaisen infarktin seurauksena. ja hänet on haudattu Jokioisten hautausmaalle.

Nauha	Kunniamerkki	Myönnetty
	Suomen Leijonan komentajamerkki SL K	6. joulukuuta 1974

• 1974 Lojosamfundet kunniajäsen
• 1979 Europäische Gesellschaft für Säugetierschutz kunniapuheenjohtaja
• 1979 Jokiläänin kotiseutuyhdistyksen kunniajäsen

• 1935, Runebergin palkinto.
• 1935, 1937 ja 1938 Mellinin palkinto.
• 1935, 1940 ja 1941 Schybergsonin palkinto.
• 1939 – 1943 Rosqvistin palkinto.
• 1979, Forssan kaupungin hopeinen avain
• 1989, Hämeen ympäristökeskuksen ympäristöpalkinto.
• 1989, Forssan kaupungin mitali numero 50
• 1990, Hämeen läänin ympäristöpalkinto^[9].

Torild Brander julkaisi noin 100 lääketieteellistä julkaisua. Huomattavimmat näistä olivat:

• 1936, Väitöskirjatutkimus: Syntymäpainon merkitys keskoslasten älylliseen kehitykseen ^[10].
• 1937, Sielullisesti epänormaalien lasten huolto, Helsinki.
• 1939, Zur Kenntnis der Ätiologie der Ohranhänge, (saksaksi), (ranskaksi) ja (englanniksi)
• 1939, Om sinnesslövården och dess ordnande i svenska Finland (ruotsiksi).
• 1939, Einige psycho- und neuropathische Züge bei frühgeborenen Kindern im Schulalter, (saksaksi).
• 1940, 1939 Helsingin pommitusten aiheuttamat mielenhäiriöt koululaisille^[11].
• 1940, Kämmenen nelisormivako mongoloidipotilailla^[12]
• 1940, Über den Stirnfontanellenknochen (Os fonticuli frontalis) und dessen klinische Bedeutung anlässlich eines observierten Falles, (ranskaksi), (englanniksi).
• 1940, Kopfumfang, Thoraxmasse und Handkraft bei frühgeborenen Kindern im Schulalter, Nide 21;Nide 28/ Acta paediatrica.Supplement, (saksaksi).
• 1940, Länge und Gewicht bei frühgeborenen Kindern im Schulalter, Nide 21;Nide 28, Acta paediatrica, supplement, (saksaksi).
• 1940, Einige anthropologische Eigenschaften bei Schülern der Volksschulen in Helsingfors, Nide 21;Nide 28/ Acta paediatrica.Supplement, ISSN 0365-5741, (saksaksi).
• 1940, 8 pediatriska uppsatser, Nide 28; Numero 1 / Acta paediatrica,
• 1940, Pediatric papers, Acta paediatrica, v. 28. Supplementum 1., (saksaksi).
• 1941, Monografia kaksoistutkimuksesta^[13].
• 1946, Über die Zwillingsforschung und ihre Berührungspunkte mit der Kinderheilkunde, Volume33, issue 3–4, pages 391–399, Acta paediatrica.

Lääketieteellisissä tutkimuksissa hän osoitti eri lastenpäästömenetelmien (mm. synnytyspihdit, sikiön kääntäminen perätilaan, sikiön vetäminen jalasta) vaikutusta lasten aivoihin ja mahdollista aivovauriota. Kaksoistutkimuksillaan Brander horjutti Saksassa yleisesti vallalla olevaa käsitystä perinnöllisyyden melkein yksin ratkaisevasta merkityksestä aivojen toiminnalle ja osoitti, että kaatumatauti, vajaamielisyys ja CP-halvaus saattoi johtua vältettävissä olevista synnytysvaurioista. Brander tutki myös sanasokeutta ja kämmenen ”nelisormivakoa” mongoloidipotilailla. Branderin antropologinen tutkimus oli ns. ”Filippiliiniläismitta” lapsen koulukypsyyden kuvastajana. Tärkeitä tutkimushavaintoja olivat myös, että äidin raskaudenaikainen altistuminen häkämyrkytykselle saattaa johtaa CP-vamman kehittymiseen sekä havainnot pommitusten aiheuttamista mielenhäiriöistä koululaisille.

• 1951, Tre studier över bisamråttan (Ondatra z. zibethica L.), Julkaisija: Societas pro Fauna et Flora Fennica, (ruotsiksi).
• 1953, Pikkulintujen suojelusta, Julkaisija: Lounais-hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen asettama luonnonsuojelutoimikunta.
• 1956, Volter Pousar: forssalainen pankinjohtaja – kansainvälisesti tunnettu lintutieteilijä.
• 1956, Fyrahundraårig zoologi.
• 1957, Aktuelles über die Flussperlmuschel, Margaritana margaritifera (L.), Julkaisija: Societas pro Fauna et Flora Fennica, (saksaksi).
• 1959, Ohjeita lintujen suojelemiseksi, Julkaisija: Kuopion luonnonystäväin yhdistys.
• 1961, Eläintieteellisestä tutkimustyöstä Lounais-Hämeessä. IV. Selkärangattomat eläimet, Julkaisija: Lounais-Hämeen Luonto 10/61 s. 49–56. Referaatit (saksaksi) ja (ruotsiksi)
• 1962, Valkohäntäpeurasta ODOCOILEUS VIRGINIASUS (Bodd.), Suomessa, etenkin Lounais-Hämeessä. Lounais-Hämeen Luonto 12/62, Julkaisija: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry
• 1963, Eläinten istuttaminen faunan väärentämistä.
• 1963, Rachel Carsonin viesti ihmiskunnalle.
• 1963, Eläinsuojelu ja luonnonsuojelu.
• 1970, Naturförsvar – en ny livsinställning, Nide 24 / Specialtryck för Lojosamfundet, Julkaisija: Lojosamfundet rf.
• 1972, Lounais-Hämeen luonto 44 Vuosikirja 1972, Nide 24, Julkaisija: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys.

Torild Branderin luonnonsuojelutyössä oli tärkeänä osana:

• Tutkimustoiminta, joka jakautui kolmeen pääryhmään: valistus-, tutkimus- ja rauhoitustoiminta. Pääryhmissä oli kussakin kymmenen alaryhmää Ilma ja sää, Vesi, Kallioperä, Irralliset maanosat, Luonnonvaraiset maisemat, Kulttuurimaisemat, Itiökasvit, Kukkakasvit, Selkärangattomat ja Selkärankaiset.
• Tieteelliset kokoelmat joissa oli mukana putkilokasvit, itiökasvit ja hyönteiskokoelmat.
• Valistustoiminta.
• Rauhoitustoiminta.

• Isotalo, Merja ja Brander, Torild: Lounais-Hämeen bibliografia. Luettelo Lounais-Hämettä koskevasta kirjallisuudesta. Forssa: Forssan kaupunki, 1985. ISBN 9789519962467
• Borg, Pekka: Herättäjät, tulenkantajat ja muutoksentekijät. Luonnonsuojelun voimahahmot Suomessa. s. 317. Tampere: Pilot-kustannus Oy, 2008. ISBN 9789524647656

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Linkit Lounais-Hämeen Luonto -lehteen ovat poissa toiminnasta, kerrotaan että tilapäisesti. Ainakin osalle on mahdollista saada linkki palvelusta Archive.org,

• Yle elävä arkisto 25.2.1966 otsikko Töitä, tapoja ja tunnelmia, toimittaja Yrjö Länsipuro. (Torild Branderin haastattelu ensimmäiset 11 minuuttia).
• Täydellinen luettelo professori Torild Branderin luontoaiheisista aikakauslehtikirjoituksista 1935–1966 (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) koonnut Alli Väre
• Brander Torsten (1993): Torild Brander – luonnonsuojelija vailla vertaa. Lounais-Hämeen Luonto 80, ISSN 0355-3728, julkaisija: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. Lehden verkkoversio Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen sivuilla (Arkistoitu versio Archibve.org -palvelussa) (pdf)
• Brander Torsten (1996): Neljä vuosikymmentä ainutlaatuista luonnonsuojelutyötä. Lounais-Hämeen Luonto 83, ISSN 0355-3728, julkaisija: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. Lehden verkkoversio Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
• Brander Torsten (2001): Puoli vuosisataa järjestäytynyttä luonnonsuojelua Lounais-Hämeessä 1951–2001, Lounais-Hämeen Luonto 88, ISSN 0355-3728, julkaisija: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. Lehden verkkoversio Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
• Brander Torsten (2004): Torild Branderin esi-isät ja muut sukuyhteydet, Lounais-Hämeen Luonto 91, ISSN 0355-3728, julkaisija: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. Lehden verkkoversio Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
• Moilanen Pekka: Torild Brander 1.8.1904–1.5.1992 Lääkäri ja luonnonsuojelun pioneeri, Suomen Luonto 51(1992) : 5, s. 49.
• Haapala Matti (2001): Päivä Torild Branderin seurassa, Lounais-Hämeen luonto 88, ISSN 0355-3728, sivut 5–14, julkaisija: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. Lehden verkkoversio Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)