Tom Burke, Bostonin yliopiston opiskelija, tiedettiin hyväksi 400 metrin ja 440 jaardin juoksijaksi, koska hän oli voittanut Yhdysvaltojen 440 jaardin mestaruuden (silloiset AAU:n kisat) vuonna 1895. Häntä ei kuitenkaan pidetty ennakkosuosikkina vuonna 1896 järjestettyjen ensimmäisten nykyaikaisten olympialaisten avausmatkallaan, joka oli 100 metrin juoksu. Monien huippujuoksijoiden ollessa pois kisasta Burke yllättäen voitti juoksun. Hän herätti huomiota myös ”kyyristyslähdöllään”, joka oli tuolloin epätavallinen toisin kuin nykyisin. Hänen aikansa oli 11,8 sekuntia alkuerissä ja 12,0 sekuntia finaalissa. Joidenkin lähteiden mukaan myös alkuerien aika olisi ollut 12,0[2]. Hän voitti loppukilpailussa toiseksi juosseen Fritz Hofmannin kahdella metrillä[3]. Burken kisoissa juoksema aika 11,8 oli uusi olympiaennätys[4].
Samoissa olympialaisissa Burke voitti myös päämatkansa, 400 metriä. Alkuerissä hänen aikansa oli 58,4 sekuntia ja finaalissa 54,2 sekuntia. Burke voitti molemmat lähtönsä. 400 metrin aika 54,2 oli matkan ensimmäinen olympiaennätys[4].
Myöhemmin urallaan Burke erikoistui pidemmille matkoille, voittaen Yhdysvaltojen IC4A-kisoissa 440 ja 880 jaardin juoksut. Vuonna 1897 hän oli yksi Bostonin maratonin alullepanijoista. Ajatus maratonista sai alkunsa vuoden 1896 olympialaisten maraton-tapahtuman hyvästä vastaanotosta.
Myöhemmin Burkesta tuli lakimies, mutta hän työskenteli lisäksi osa-aikaisena urheilutoimittajana ja yleisurheiluvalmentajana.
Lähteet
↑Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 9. Otava, 1970.
↑de Coubertin, Pierre & Philemon, Timoleon J.: The Olympic Games BC 776 – AD 1896 Second Part: The Olympic Games in 1896, s. 62. Lontoo: H. Grevel and Co, 1897. PDF:n sivulta 118 alkaen.
↑Siukonen, Markku: Suuri olympiateos, s. 17. Jyväskylä: Docendo, 2012. ISBN 978-952-5912-57-9
↑ abVirtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 114. Otava, 1970.
