Craig sivusi vuonna 1910 suoralla radalla juostun 220 jaardin maailmanennätystä 21,2. Hän pysyi ennätyksen jaettuna haltijana, kunnes Charles Paddock paransi ennätystä vuonna 1921.[1]
Vuonna 1912 Craig selviytyi olympiajoukkueeseen ja matkusti Ruotsiin. 100 metrin finaalissa suurin ennakkosuosikki oli Craigin maanmies Don Lippincott, joka oli kisojen karsintalähdössä juossut uuden maailmanennätyksen 10,6. Seitsemän varaslähdön jälkeen finaalin voitti kuitenkin Craig, ajalla 10,8[2]. Lippincott jäi vasta kolmanneksi. Craig kohtasi Lippincottin myös 200 metrin finaalissa, jonka Craig voitti ajalla 21,7 jättäen Lippincottin hopealle kymmenystä hitaammalla ajalla[2]. Craig ei kuulunut Yhdysvaltojen 4 x 100 metrin viestijoukkueeseen, jonka suoritus hylättiin.
Heti olympialaisten jälkeen Craig lopetti aktiiviurheilun. Vuonna 1948 hän teki paluun olympialaisiin varajäsenenä Yhdysvaltojen purjehdusjoukkueessa. Hän ei kuitenkaan osallistunut varsinaiseen kilpailuun. Craig kantoi Yhdysvaltojen lippua kisojen avajaisissa Lontoossa.
Lähteet
↑Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 419. Otava, 1970.
↑ abVirtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 18. Otava, 1970.