Tokion metro (jap.東京の地下鉄, Tōkyō no chikatetsu) on osa Japanin pääkaupungin Tokion laajaa raideliikenneverkkoa. Se on yksi maailman vilkkaimmista metrojärjestelmistä ja Aasian vanhin metro. Tokion metro koostuu kahdesta erillisestä metroverkosta: Tōkyō metro -yhtiö liikennöi yhdeksää metrolinjaa, Toei-metro neljää. Varsinainen metroverkko sijaitsee pääosin Tokion erillisalueiden alueella, mutta vastavuoroisen liikennöinnin ansiosta monet metrolinjat jatkuvat eri rautatieyhtiöiden linjoille paljon kauemmaksi keskustasta.
Tokion metron muodostaa kaksi erillistä metroverkkoa. Niistä laajempi on Tōkyō metron verkko, johon kuuluu yhdeksän linjaa. Tōkyō metro on entinen ”keisarillisen pääkaupungin pikaliikenteen laitos” (Teito kōsokudo kōtsūeidan), joka tunnettiin lyhyemmin japaniksi nimellä Eidan tai englanninkielisellä nimellä Teito Rapid Transit Authority eli TRTA. Se yksityistettiin vuonna 2004.[1] Yhtiön metroverkko on 195,1 kilometriä pitkä ja siihen kuuluu 179 asemaa. Metrovaunuja Tōkyō metrolla on käytössään 2 728 kappaletta (tilanne vuonna 2018).[2][3] Suppeampi on Toei-metro, johon kuuluu neljä linjaa. Sitä hallinnoi Tokion metropolin liikennelaitos. Toei-metro on 109 kilometriä pitkä ja siihen kuuluu 106 asemaa. Metrovaunuja sillä on käytössään 1 132 kappaletta (tilanne vuonna 2017).[4][5]
Vuonna 2016 Tōkyō metron linjoja käytti päivittäin keskimäärin noin 7,24 miljoonaa matkustajaa,[3] Toei-metron linjoja noin 2,67 miljoonaa matkustajaa.[4] Metroverkoilla on erilliset lippujärjestelmät, mutta ladattavia Pasmo- ja Suica-matkakortteja voi käyttää molemmissa metroissa.[5]
Eidanin juna Marunouchi-linjalla vuonna 1977Ginza-linjan juna saapumassa Shibuyan metroasemalleJuna Fukutoshin-linjalla
Tokion metron historia alkaa Tokion maanalaisen rautatieosakeyhtiön (jap.東京地下鉄道株式会社, Tōkyō chikatetsudō kabushikigaisha) perustamisesta vuonna 1920. Yhtiö rakensi kaupungin ensimmäisen metrolinjan Asakusan ja Uenon välille vuosina 1925–1927. Tämä nykyisin Ginza-linjaan kuuluva osuus oli vain 2,2 kilometrin pituinen, mutta sitä laajennettiin vuonna 1934 Shinbashiin ja 1930-luvun loppuun mennessä Shibuyaan, kun yhtiö aloitti vastavuoroisen liikennöinnin sinne johtavalla Tokion pikarautatieosakeyhtiön (jap.東京高速鉄道株式会社, Tōkyō kōsokutetsudō kabushikigaisha) linjalla. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 linjaa liikennöimään perustettiin ”keisarillisen pääkaupungin pikaliikenteen laitos” (jap.帝都高速度交通営団, Teito kōsokudo kōtsūeidan) eli lyhyemmin Eidan.[1][9]
Ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen rakennettu linja oli Marunouchi-linja, jonka ensimmäinen osuus IkebukurostaOchanomizuun valmistui vuonna 1954. Shinjukuun linjaa jatkettiin vuonna 1959.[1] Nämä Tokion metron ensimmäiset kaksi linjaa rakennettiin kansainvälisellä 1 435 mm raideleveydellä, mutta myöhemmät linjat pääosin kapealla 1 067 mm raideleveydellä, mikä sallii läpiajoliikenteen metrolinjoilta muiden Tokion alueella lähijunaliikennettä harjoittavien rautatieyhtiöiden linjoille.[10] 1960–1970-luvuilla Eidanin metroverkko laajeni nopeasti: Hibiya-linjan ensimmäinen osuus avattiin vuonna 1961, Tōzai-linjan vuonna 1964 ja Chiyoda-linjan vuonna 1969. Tällöin Eidanilla oli käytössään jo yli 100 kilometriä metrolinjaa. Vuonna 1974 avattiin vielä Yūrakuchō-linjan ensimmäinen osuus ja vuonna 1991 Nanboku-linjan ensimmäinen osuus.[1]
Tokion metropolin hallinto päätti vuorostaan oman metrolinjansa rakentamisesta 1954. Nykyisen Asakusa-linjan ensimmäinen osuus avattiin jo 1960, ja samalla aloitettiin vastavuoroinen liikennöinti Keisei-rautateiden kanssa. Mita-linja avattiin vuonna 1968, Shinjuku-linja taas aloitti liikennöinnin 1978 ja sitä laajennettiin vähitellen 1980-luvun kuluessa. Ōedo-linjan ensimmäinen osuus NerimastaHikarigaokaan avattiin 1991, mutta lopullisesti kaupungin keskustan kiertävä ympyrälinja valmistui vasta vuonna 2000. Molemmissa metroissa kelpaava matkakortti otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1996,[11] yhteinen Passnet-matkakorttijärjestelmä vuonna 2000 ja ladattava Pasmo-sirukortti vuonna 2007.[1]
20. maaliskuuta 1995 Korkein totuus -lahko teki Tokion metroon sariinikaasuiskun, jossa kuoli 13 henkeä ja loukkaantui eri tavoin noin 5 500. Hyökkäyksessä viisi lahkon jäsentä nousi eri metrojuniin, jotka olivat kaikki matkalla Tsukijin metroasemalle. Hyökkääjät laskivat samanaikaisesti sariinikaasusäiliön junan lattialle, puhkaisivat sen ja pakenivat paikalta.[12]
Vuonna 2004 Eidan yksityistettiin ja siitä tehtiin Tōkyō metro, josta 53,4 prosenttia omistaa Japanin valtio ja 46,6 prosenttia Tokion metropolin hallinto.[13] Sen verkoston toistaiseksi uusin linja, Fukutoshin-linja, avattiin vuonna 2008.[1]
Vastavuoroinen liikennöinti
Kuten monet muutkin japanilaiset metrot, Tōkyō metro ja Toei-metro harjoittavat muiden rautatieyhtiöiden kanssa vastavuoroista liikennöintiä. Metrolinjat ovat siten muiden rautatieyhtiöiden junien läpiajettavissa, ja metroverkko laajentuu näiden vaihdottomien yhteyksien kautta huomattavasti kauemmaksi kaupungin ydinalueelta:[14]
