Odaiba (jap.お台場) on alue Tokion eteläosassa Tokionlahden tekosaarilla. Sanat daiba tai odaiba tarkoittavat linnoitussaaria, joita Tokugawa-hallinto rakensi 1800-luvun puolivälissä suojaamaan Edoa Yhdysvaltojen laivastolta. 1900-luvun kuluessa suuri osa alueesta täytettiin ja sitä alettiin kehittää asuin- ja viihdealueena ja turistikohteena. Odaibaan on rakennettu muun muassa hotelleja, kaupallisia toimintoja, toimistoja ja puistoja. Tokion keskustaan alueen liittävät Rainbow Bridge -silta ja Yurikamome-automaattimetro, jotka valmistuivat 1990-luvun puolivälissä.[1][2][3]
Odaiba sijaitsee Tokionlahden täyttömaa-alueella nro. 13. Se on osa Tokionlahden rannikon aluekeskusta (東京臨海副都心, Tōkyō rinkai fukutoshin). Alun perin nimi Odaiba viittasi ainoastaan Minaton erillisalueen Daiban kaupunginosaan, mutta nykyisin sillä tarkoitetaan usein koko aluekeskuksen aluetta. Aluekeskukseen kuuluvat Daiban kaupunginosan lisäksi Kōtōn erillisalueen Aomin ja Ariaken kaupunginosat sekä Shinagawan erillisalueen Higashi-Yashion kaupunginosa. Tämä sai alkunsa siitä, että Tokion kuvernööri Shintarō Ishihara ryhtyi käyttämään koko aluekeskuksesta nimitystä Odaiba.[2][4]
Odaibaa vuoden 1989 ilmakuvassa. Pääosa alueesta on joutomaata.
1800-luvun puoliväliin saakka Japani harjoitti eristäytymispolitiikkaa (sakoku). Vuoden 1853 kesäkuussa Yhdysvaltain laivasto saapui kommodoriMatthew Perryn johdolla Edon eli nykyisen Tokion edustalle vaatimaan maan avaamista ulkomaankaupalle. Valtaa pitänyt Tokugawa-sotilashallinto säikähti välikohtausta ja päätti rakentaa kaupungin edustalle linnakesaaria (daiba), joiden oli tarkoitus toimia tykistöpattereina. Saarten rakentamista ehdotti Izun provinssin hallintoviranomainen (daikan) Egawa Hidetatsu. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului 11 linnakesaarta, mutta niiden rakentaminen osoittautui huomattavan kalliiksi, ja vain viisi saarta rakennettiin valmiiksi saakka (numerot 1, 2, 3, 5 ja 6). Rakennustyöt aloitettiin jo vuoden 1853 elokuussa ja niitä jatkettiin vuoden 1854 joulukuuhun. Saarilla ei koskaan käyty taisteluita, mutta Tokugawa-hallinnolle uskolliset daimiot käyttivät niitä tukikohtanaan vuoden 1868 Meiji-restauraatioon asti.[1][2][5]
Meiji-restauraation jälkeen linnakkeet olivat Japanin laivaston ja armeijan käytössä. Ne luovutettiin Tokion kaupungille vuonna 1915. Kaksi linnakesaarta on säilynyt nykyaikaan saakka, patteri nro. 3 ja patteri nro. 6. Ne suojeltiin muinaisjäännöksinä vuonna 1926, ja patteri nro. 3 avattiin yleisölle puistoalueena vuonna 1928. Tokionlahden satamatoimintojen rakentaminen maantäyttöineen alkoi toden teolla vuonna 1940, ja muut linnakesaaret ovat kadonneet maisemasta. Patteri nro. 3 liitettiin penkereellä täyttömaa-alueeseen vuonna 1968.[2][5][4]
Odaiban alue pysyi kehittymättömänä 1970-luvulle saakka. Vuonna 1974 saarelle avattiin Merenkulkutieteen museo, jonka yhteydessä pidettiin vuonna 1978 noin 11 miljoonaa kävijää kerännyt suuri avaruusnäyttely. Muu alue oli edelleen satama-, varasto- ja teollisuuskäytössä. Odaiban aluekeskuksen suunnittelu alkoi kuvernööri Shun’ichi Suzukin hallintokaudella 1980-luvun vaihteessa, ja rakennustyöt aloitettiin Japanin kuplatalouden huipulla vuonna 1989. Alkuperäisiä, suurisuuntaisia suunnitelmia toimistokaupunginosasta jouduttiin muuttamaan kuplan puhjettua 1990-luvun alussa. 1990-luvulta lähtien Odaiban rakentumista vauhdittivat kuitenkin parantuneet liikenneyhteydet: Tokion keskustan suuntaan johtava Rainbow Bridge -silta (1993), Yurikamome-automaattimetrolinja (1995) ja nopea Rinkai-rautatielinja (1996). Rakennusten määrä alueella alkoi vihdoin lisääntyä 1990-luvun lopulla. Merkittävä toimija, Fuji-televisio, siirsi pääkonttorinsa Odaibaan vuonna 1997.[4][2]
Odaibaan on rakennettu asuin- ja toimistorakennuksia, mutta erityisesti alue on kehittynyt vapaa-ajanvieton keskuksena ostoskeskuksineen ja huvittelupaikkoineen. Alueella on järjestetty myös suuria tapahtumia, ja Ariaken kaupunginosaan avattiin vuonna 1996 Tokion kansainvälinen näyttelykeskus eli Tokyo Big Sight.[4][2] Vuonna 2021 Odaibassa järjestettiin lukuisia vuoden 2020 kesäolympialaisten kilpailuja.[6]
Kaupunkikuva ja rakennukset
Daiban puisto, yksi alkuperäisistä Edo-kauden linnakesaarista, daiba nro. 3.Odaiban merenrantapuistoa
Odaiba on suosittu ostos- ja huvittelualue, mutta myös nähtävyys niin tokiolaisille kuin matkailijoillekin. Siellä on noudatettu modernistisen kaupunkisuunnittelun periaatteita: autoliikenne ja jalankulku on eroteltu eri tasoille. Myös meren läheisyys erottaa Odaiban monista muista Tokion aluekeskuksista. Alue tunnetaan futuristisesta arkkitehtuuristaan. Arkkitehtuuriltaan erityisen huomiotaherättäviä rakennuksia ovat esimerkiksi Fuji-televisioyhtiön pääkonttori FCG Building, Telecom Center -rakennus ja Tokion kansainvälinen näyttelykeskus eli Tokyo Big Sight, Japanin suurin messukeskus.[7][8]
Odaiban alue on rakennettu usealle tekosaarelle, jotka kuuluvat hallinnollisesti kolmeen eri erillisalueeseen: Daiban kaupunginosa Minaton erillisalueeseen, Aomin ja Ariaken kaupunginosat Kōtōn erillisalueeseen sekä Higashi-Yashion kaupunginosa Shinagawan erillisalueeseen. Erilaisten nähtävyyksien lisäksi tekosaarten eteläosassa on yritysalueita ja satamatoimintoja.[9]
Odaiban aluetta palvelee Yurikamome-automaattimetrolinja, joka kulkee sillalla. Se liittää Odaiban lännessä vilkkaaseen Shinbashin asemaan ja toisessa suunnassa Toyosun asemaan, jolta on vaihtoyhteys Tōkyō metronYūrakuchō-linjalle. Yurikamome kulkee Rainbow Bridge -sillan yli ja tarjoaa siten laajat näkymät Tokion satama-alueelle. Toinen tärkeä julkisen liikenteen runkolinja on Tōkyō rinkai kōsokutetsudōn liikennöimä Rinkai-rautatielinja, joka kulkee Odaiban läpi maan alla itä–länsisuunnassa. Odaibaan on myös linja-autoyhteyksiä Tokion keskustan suunnasta ja vesibussiyhteys Asakusasta saakka.[7]
Odaiban läpi kulkee itä–länsisuunnassa Tokion pääkaupunkimoottoritien Wangan-haara eli Tokionlahden rannikkoa seuraileva haara. Idässä se liittää Odaiban Chiban prefektuurin suuntaan, lännessä merenalaisen tunnelin kautta Shinagawan erillisalueeseen. Moottoritieltä on Ariaken liittymä Ranbow Bridge -sillalle, joka johtaa Tokion keskustan suuntaan. Etelässä tunnelit liittävät Odaiban Uminomorin kaupunginosaan toisella täyttömaa-alueella.[9]
.jpg)
_at_night_2.JPG)
.jpg)
