Titaani(IV)bromidi

Titaani(IV)bromidi
Tunnisteet
CAS-numero 7789-68-6
PubChem CID 123263 ja 9842171
Ominaisuudet
Molekyylikaava TiBr4
Moolimassa 367,47
Ulkomuoto Oranssi kiteinen aine
Sulamispiste 38,3 °C[1]
Kiehumispiste 233,5 °C[1]
Tiheys 3,37 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Titaani(IV)bromidi (TiBr4) on titaanin ja bromin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa titaani(IV)bromidi on oranssia kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on monokliininen. Titaani(IV)bromidi hydrolysoituu veden vaikutuksesta, mutta liukenee useaan orgaaniseen liuottimeen kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja kloroformiin. Aine on Lewis-happo ja muodostaa komplekseja useiden Lewis-emäksien kanssa.[2][3][4]

Tyypillisin tapa valmistaa titaani(IV)bromidia on titaanidioksidin ja bromin välinen reaktio hiilen toimiessa pelkistimenä. Sitä muodostuu myös titaanin ja bromin välisessä reaktiossa 300–600 °C:n lämpötilassa.[2][3][4]

TiO2 + 2 Br2 + C → TiBr4 + CO2
Ti + 2 Br2 → TiBr4

Titaani(IV)bromidia voidaan käyttää katalyyttinä muun muassa alkeenien polymeroinneissa[5] ja aldolikondensaatioissa[6].

Lähteet

  1. ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–96. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.7.2020). (englanniksi)
  2. ↑ a b Tony Jones, John Edwards & Jani Kallioinen: Titanium Compounds, Inorganic, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2019.
  3. ↑ a b Heinz Sibum, Volker Güther, Oskar Roidl, Fathi Habashi, Hans Uwe Wolf & Carsten Siemers: Titanium, Titanium Alloys, and Titanium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2017.
  4. ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1329. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.7.2020). (englanniksi)
  5. ↑ R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
  6. ↑ Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 520. John Wiley & Sons, 2011. ISBN 978-1-118-01522-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.7.2020). (englanniksi)