Piketty kieltäytyi joulukuussa 2014 hänelle tarjotusta Ranskan Kunnialegioonan kunniamerkistä ja sanoi syyksi sen, ettei ole hallituksen asia päättää, kuka on ”kunnianarvoisa”.[5]
Perintöveron suuruudeksi Piketty ja Emmanuel Saez ovat suosittaneet 50–60 prosentin, suurimpien osalta 80 prosentin veroa. Veroparatiiseja vastaan pitäisi toimia, jotta ansiotuloveroja voisi laskea, sillä monikansalliset yritykset eivät välttämättä nykyisin maksa veroa ollenkaan.[6]
Yksityiselämä
Thomas Pikettyn puoliso, sosialistipoliitikko Aurélie Filippetti nosti vuonna 2009 syytteen Pikettyä vastaan perheväkivallasta. Sosialistipuolue välitti sopimuksen, jolla Piketty pyysi tekojaan anteeksi ja Filipetti perui syytteen. Anteeksipyynnössään Piketty myönsi harjoittaneensa väkivaltaa Filipettiä kohtaan monesti heidän suhteensa aikana. Vuonna 2019 Piketty puolustautui kysyttäessä, että Filipettin asenne olisi ollut "hyvin aggressiivinen" Filipettiä itseään ja Pikettyn lapsia kohtaan. Filipettin mukaan Piketty mustamaalasi uhria tyypilliseen tapaan.[7] Vuonna 2022 Piketty tuomittiin syylliseksi kunnianloukkaukseen Filipettiä kohtaan näiden väitteiden vuoksi.[8] Filipettistä tuli Ranskan kulttuuriministeri. Hän päätti kaksivuotisen suhteen paettuaan heidän kodistaan poliisiasemalle helmikuussa 2009.[9]
Teokset
Pääoma 2000-luvulla. Alkuteos: Le Capital au XXIe siècle. Suomentanut Marja Ollila ja Maarit Tillman-Leino. Into, 2016. ISBN 978-952-264-649-1.
Thomas Piketty: Pitääkö pankkiirit pelastaa? Kirjoituksia talouskriisin ytimestä. Suomentanut Jere Saarainen. Minerva, 2016. ISBN 978-952-312-384-7(suomeksi)
Piketty, Thomas: Pääoma ja ideologia. Alkuteos Capital et idéologie, suomentaneet Saana Rusi ja Maarit Tillman-Leino. [Helsinki]: Into, 2024. ISBN 978-952-393-082-7
Roine, Jesper: Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla. Kooste ja pohjoismainen näkökulma. (Thomas Pikettys Kapitalet i det tjugoförsta århundradet, 2014) Suomentanut Maarit Tillman. Helsinki: Art House, 2014. ISBN 978-951-884-549-5
