Tapionpöytä (Picea abies f. tabulaeformis, incl. 'Tabulaeformis', 'Tabuliformis') eli pöytäkuusi tarkoittaa latvatonta metsäkuusta, joka kasvaa vaakasuuntaan, mutta ei juuri lainkaan ylöspäin. Näin oksista muodostuu litteähkö, laajeneva levy, jota on nimitetty ehkä muotonsa vuoksi pöydäksi.
Tapionpöytä syntyy mutaation tuloksena tai metsäkuusen menettäessä melko varhaisessa iässä latvansa, eikä mikään oksista jostain syystä voi muodostua uudeksi latvaksi. Kun kuusi omaksuu litteän kasvutavan, se ei enää myöhemminkään voi kasvattaa latvaa eikä kasvaa ylöspäin. Tapionpöydät kantavat vain harvoin käpyjä.
Asema suomalaisessa muinaisuskossa ja kansanperinteessä
Tapionpöytä on ollut joillekin muinaisille suomalaisille uhripaikka, jolla on uhrattu nimensä mukaan metsän kuninkaalle Tapiolle.[1] Tutkija Martti Haavion mukaan tapionpöytä saattoi myös olla hyvin matala ja leveä kataja.[2] Myös Sakari Paulaharjun mukaan tapionpöytää on pidetty perinteisenä metsänhaltijan palvontapaikkana, jolle asetettiin metsälle annettavia lahjoja.[2] Puolestaan Uno Harva on kirjoittanut, että linnustettaessa sille voitiin viedä ensimmäiseksi saatu lintu, joka keitettiin höyhenineen.[2] Haavio on todennut, että puille voitiin viedä myös varsoneen tamman jälkeiset, jotta varsa osaisi aina palata kotiinsa.[2]
Uhripuista on yleisellä tasolla yksittäisiä mainintoja keskiajalta sekä 1600–1700-lukujen oikeuslähteistä.[2] Uhripuut ovat osa myös muiden suomalais-ugrilaisten kansojen perinnettä, joten puilla on voinut olla merkitystä erilaisissa rituaaleissa.[2] On kuitenkin huomattava, että kansanperinteen kuvaukset tapionpöydistä ovat melko tuoreita, ja ne kertovat uskomuksista, joita puihin on liittynyt viimeisimpien vuosisatojen aikana.[2]
Lähteet
↑Kovalainen, Ritva & Seppo, Sanni: Puiden kansa. Kemiö: Helsinki: Hiilinielu tuotanto: Miellotar, 2006. ISBN 952-99113-1-9
