Tapani IV oli Árpád-sukuisen kuningas Béla II Sokean (n. 1109–1141) ja Serbian ruhtinaan tyttären Jelenan (unk. Ilona) pojista kolmanneksi vanhin. Kuten muutkin kaimansa tässä dynastiassa, hän oli saanut nimensä Unkarin ensimmäisenä kuninkaana tunnetun Tapani I Pyhän mukaan.[1] Hänen veljiään olivat kuningas Géza II ja häntä vastakuninkaana edeltänyt Ladislaus (unk. László) II,[2] ja lisäksi hänellä oli kaksi sisarta, joista toinen, Elisabet (unk. Erzsébet) meni naimisiin Puolan ruhtinaan Mieszko III:n kanssa, toinen, Sofia (unk. Zsófia) kihlattiin Saksan keisarin Konrad III:n pojalle mutta päätyi lopulta nunnaksi Admontin luostariin.[3]
Kruununtavoittelijana
1150-luvun alussa kuningas Géza II, samoihin aikoihin, kun nimitti pienen poikansa Istvánin (Tapani III) kanssahallitsijakseen, antoi veljilleen Lászlólle (myöhemmin vastakuningas Ladislaus II) ja Istvánille (myöhemmin Tapani IV) herttuan arvon ja ylläpidon. Tämä toimenpide, jolla Géza luultavasti halusi varmistaa veljiensä tyytyväisyyden ja poikansa vallanperimyksen, ei tehonnut, vaan veljet yrittivät kumpikin vallankaappausta, näistä ensimmäisenä István jo 1157.[1]
Istvánin vallankaappausyritystä tuki joukko kuningas Gézan hallintoon tyytymättömiä mahtimiehiä, näiden joukossa myös hänen mahtava enonsa, sijaishallitsijana suurta valtaa käytelleen kuningatar Ilonan veli baani Beloš. Salaliitto kuitenkin epäonnistui, ja István tukijoineen pakeni Saksaan, keisari Fredrik Barbarossan hoviin, missä hän väitti itse joutuneensa veljensä vainon uhriksi. Tammikuussa 1158, kuultuaan asiassa myös kuningas Gézan lähettiläitä, keisari asettui Gézan puolelle mutta salli Istvánin poistua maasta Bysanttiin.[1]
Konstantinopolissa István sai suopean vastaanoton ja puolisokseen keisari Manuel I Komnenoksen veljentyttären. Sotilaallista apua keisari Manuel ei kuitenkaan antanut, ja talvella 1160–1161 István yritti vielä turhaan saada Fredrik Barbarossalta tukea.[1]
Kun toukokuun 1162 lopulla Géza II kuoli ja kuninkaaksi kruunattiin hänen vain viisitoistavuotias poikansa Tapani III, keisari Manuel alkoi lopulta aktiivisesti tukea Gézan veljien valtapyrkimyksiä, lähetti sotajoukkonsa Unkaria kohti ja alkoi viritellä suhteita Unkarin ylimyksiin. Nämä eivät kuitenkaan luottaneet Istvániin, jonka uskoivat avioliittonsa takia olevan liiaksi Bysantin määräysvallassa. Sitä vastoin heille kelpasi kuninkaaksi keisari Manuelin toinen ehdokas eli toinen Gézan kruununtavoittelija-veljistä, samoin Bysantissa maanpaossa ollut László (Ladislaus). Tapani III:n hallintaan jäi vain pieni alue valtakunnan länsirajoilta, Ladislaus II kruunattiin Bysantin tuella Unkarin kuninkaaksi, István nimettiin hänen kruununperillisekseen ja sai hallintaansa jo Andreas I:n aikoinaan samantapaisessa tilanteessa perustaman herttuakunnan, joka käsitti kolmasosan valtakunnasta.[1][2]
Kuningas
Ladislaus II kuoli tammikuussa 1163 vain 32-vuotiaana, ja valta siirtyi hänen veljelleen. István eli Tapani IV (joka ainoassa häneltä säilyneessä asiakirjassa nimittää itseään Tapani III:ksi) kruunattiin 27. tammikuuta 1163 Székesfehérvárissa. Esztergomin arkkipiispa Luukas (Lukács) ei hyväksynyt uutta kuningasta niin kuin ei hänen edeltäjäänsäkään, kieltäytyi toimittamasta Tapani IV:n kruunausta (joten kruunauksen toimitti jälleen Kalocsan arkkipiispa) ja julisti hänet kirkonkiroukseen.[1]
Tapani IV oli epäsuosittu hallitsija, joka bysanttilaismielisyytensä takia riitaantui sekä maallisten että hengellisten mahtimiesten kanssa. Veljenpoika Tapani III:n oli siksi helppo palata valtaan. Tapani IV joukkoineen lyötiin Székesfehérvárin luona 19. kesäkuuta 1163, ja apuun tulossa olleet Bysantin joukot kääntyivät takaisin Unkarin rajalta.[2][1] Tapani IV joutui itse vangiksi, hänen tukijansa baani Belošin on arveltu kaatuneen samassa taistelussa. Vannottuaan, että ei enää yrittäisi päästä valtaan, Tapani päästettiin poistumaan maasta.[1]
Vallasta syösty vastakuningas ei pitänyt lupaustaan vaan yritti keisari Manuelin tuella vielä palata valtaan, luvaten Unkarin Bysantin vasallivaltioksi. Hyökkäykset Unkariin eivät kuitenkaan onnistuneet. Huhtikuussa 1165 Tapani IV kuoli Zimonyn linnassa, jota piirittivät Tapani III:n joukot.[4] Joittenkin lähteitten mukaan veljenpoika Tapani III:n käskyläiset olisivat myrkyttäneet hänet,[5][6][7] toisten tietojen mukaan hänen omat kannattajansa näkivät tilanteen toivottomaksi ja surmasivat kuninkaansa voidakseen antautua ja pelastaa henkensä. Voittajien kerrotaan häpäisseen hänen ruumistaan ja ensin heittäneen sen hautaamattomana kaupungin porttien ulkopuolelle. Myöhemmin Tapani IV:n jäännökset haudattiin paikalliseen Pyhän Tapanin kirkkoon, mistä ne sittemmin siirrettiin Székesfehérváriin.[4]
Avioliitto
Tapani IV avioitui Konstantinopolissa noin vuonna 1156-1157 Bysantin keisari Johannes II Komnenoksen pojantyttären, prinsessa Maria Komnenan (1140–1190) kanssa. Hän kääntyi myös puolisonsa ortodoksiseen uskoon. Kymmenen vuotta kestänyt avioliitto oli lapseton.[4][7]
Lähteet
↑ abcdefghKristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”IV. István”, Az Árpád-házi uralkodók. Interpress Kiadó, 1988.
↑ abcPal Engel et al.: The realm of St. Stephen: a history of medieval Hungary, 895-1526, s. 52. I.B.Tauris, 2005. ISBN 978-1850439776(englanniksi)
↑ abcKristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”IV. István”. Az Árpád-házi uralkodók [Árpádin suvun hallitsijat]. Interpress Kiadó 1988.
↑Stephenson, Paul: Byzantium's Balkan Frontier: A Political Study of the Northern Balkans, 900–1204. Cambridge University Press, 2000. ISBN 978-0-521-02756-4. S. 255
↑Deeds of John and Manuel Comnenus by John Kinnamos (Translated by Charles M. Brand) Columbia University Press 1976. ISBN 0-231-04080-6. Luku 5.13, s. 180.
↑ abMagdalino, Paul: The Empire of Manuel Komnenos, 1143–1180. Cambridge University Press, 1993. ISBN 0-521-52653-1. Ss. xxv, 80
