Andreas I

Andreas I, Chronica Hungarorum, János Thuróczy 1488
Andreas I:n kruunajaiset, Chronicon Pictum, Képes Krónika 1350

Andreas I Valkoinen tai Katolinen (unk. I. Fehér tai Katolikus András/Endre); (n. 1015 – ennen 6. joulukuuta 1060[1]) oli Árpádien hallitsijasukuun kuulunut Unkarin kuningas vuosina 1046–1060.[2]

Suku

Kun kuningas Tapani I Pyhän ainoa aikuiseksi elänyt poika Imre oli kuollut nuorena vuonna 1031 jättämättä perillisiä, Tapani oli valinnut kruununperijäkseen sisarenpoikansa Pietari Orseolon. Näin hän, vallitsevien perimyskäytäntöjen vastaisesti, ohitti lähimmän mieslinjan sukulaisensa, Andreaksen isän Vazulin (Vászoly, Basilius). Vazul oli Tapanin serkku eli hänen isänsä Gézan veljen Mihályn (Mikael) poika. Mihálysta ja Vazulista on historialähteissä hyvin vähän tietoa, mutta nimensä perusteella Mihályn on oletettu olleen kristitty ja poikiensa nimien (Vazul eli Vasili/Basilius, László eli Vladislav) perusteella naimisissa slaavilaissyntyisen naisen kanssa. Kun Vazul ei hyväksynyt Pietaria vallanperijäksi, hänet sokaistiin (ja lisäksi, 1300-luvun kronikkatietojen mukaan, hänen korviinsa kaadettiin sulaa lyijyä), että hänestä tulisi kelvoton hallitsijaksi.[3]

Ns. Zagrebin kronikan sekä Pyhän Gellértin legendan mukaan Vazulilla oli kolme noin vuosina 1010–1020 syntynyttä poikaa, Andreas, Béla (sittemmin kuninkaana Béla I) ja Levente. Toisissa lähteissä nämä kolme mainitaan Vazulin veljen Lászlón ja tämän (mahdollisesti Kiovan hallitsijasukuun kuuluneen) puolison Premislavan poikina, mutta Gyula Kristón mukaan tämä väite on vähemmän uskottava: veljesten syntyperää on myöhemmissä kronikoissa haluttu korjailla, koska heidän ja heitä seuranneiden Árpád-suvun kuninkaiden esi-isäksi ei haluttu esittää Tapani Pyhän vihollista, kapinallista ja sokaistua Vazulia, ja mahdollisesti myös, koska Andreaksen ja hänen veljiensä äiti oli Tátony-klaaniin kuulunut jalkavaimo eikä Vazulin laillinen puoliso.[3]

Maanpaossa ja kruununtavoittelijana

Kun Vazul sokaistiin, hänen poikansa lähtivät 1030-luvun alussa maanpakoon ensin Böömiin, sitten Puolaan ruhtinas Mieszko II:n hoviin. Béla jäi Puolaan, mutta Andreas ja Levente jatkoivat matkaa Jaroslav Viisaan hallitsemaan Kiovaan. Siellä Andreas sai puolisokseen Jaroslavin tyttären Anastasian. On mahdollista, että Andreas vasta tämän avioliiton yhteydessä otti kasteen. Hänen vanhempi veljensä Levente ilmeisesti pysyi pakanana. Andreaksen oleskelusta Kiovassa on hyvin vähän tietoa, mutta sen perusteella, että Andreaksen ja Anastasian tyttären Adelheidin voidaan päätellä syntyneen vuoden 1040 tienoilla, Andreas avioitui (ja mahdollisesti kääntyi kristityksi) 1030-luvun lopulla.[4]

Vuonna 1046 Andreaksen ja Leventen luokse Kiovaan saapui lähettiläitä Unkarista, piispa Gellértin johtamien kapinamielisten ylimysten luota, jotka halusivat syrjäyttää kuningas Pietarin. Veljesten harkitessa, vastaisivatko kapinallisten kutsuun, Unkarissa puhkesi toinenkin, pakanoiden alullepanema kapina Pietaria ja katolista kirkkoa vastaan. Andreaksen ja Leventen saapuessa Unkarin Abaújváriin heitä vastassa olevat, päällikkö Vatan johtamat kapinalliset pyysivät heitä johtajikseen sillä ehdolla, että saisivat tappaa papit ja piispat, hävittää kirkot ja palata vanhaan uskoonsa. Tähän veljekset suostuivat. Vatan kapinalliset etenivät Budaan asti, missä he surmasivat piispa Gellértin. Andreaksen joukot tavoittivat kuningas Pietarin, joka sokaistiin ja luultavasti kuoli vammoihinsa.[4]

Kuningas

Andreas kruunattiin Unkarin kuninkaaksi Székesfehérvárissa vuoden 1046 lopulla, ja kruunauksen toimittivat kolme Vatan kapinasta hengissä selvinnyttä piispaa. Pian tämän jälkeen veli Levente kuoli; 1300-luvun kronikkatiedon mukaan kruunu oli päätynyt Andreakselle Leventen "kunniallisuuden" tähden, minkä voisi tulkita siten, että pakana Levente katsoi kristityllä veljellään olevan paremmat mahdollisuudet menestyä Unkarin hallitsijana.[4][5] Turvattuaan asemansa Andreas kääntyi kanssakapinoijiaan vastaan, palautti kuningas Tapanin lait voimaan ja julisti pakanuuden laittomaksi. Kannattajat kutsuivat häntä ”Andreas Valkoiseksi” tai ”Andreas Katoliseksi”.[6]

Valtaan noustuaan Andreas kutsui nuoremman veljensä Bélan takaisin Puolasta vuonna 1046 ja antoi hänelle herttuakunnaksi kolmanneksen Unkarista, Tercia pars regni.[5] Pian tämän jälkeen hän yritti myös rakentaa parempia suhteita Saksan keisari Henrik III:n suuntaan, joka oli ollut kukistetun kuningas Pietarin tukija, ja lämmittää välejään paavi Leo IX:n kanssa, sillä hänen mainettaan kristityssä Euroopassa rasitti yhä Vatan kapinan tukeminen. Diplomatia ei kuitenkaan onnistunut, vaan Henrikin joukot hyökkäsivät Unkariin vuosina 1051 ja 1052. Andreas lupasi lopulta suostua ankariin rauhanehtoihin, mutta rauhanneuvottelut katkesivat Henrikin kuolemaan ja käynnistyivät uudelleen vasta hänen kuusivuotiaan poikansa Henrik IV:n noustua valtaan vuonna 1056. Kiista Saksan kanssa saatiin ratkeamaan, ja sovinnon merkiksi Andreaksen viisivuotias poika Salamon kihlattiin Henrikin sisaren, yksitoistavuotiaan Judithin kanssa. Näin Andreas oli turvannut Unkarin itsenäisyyden.[4]

Andreaksen ja Anastasian pojat: prinssi Salamon ja herttua Dávid, Chronicon Pictum, Képes Krónika 1350

Avioliitto ja jälkeläiset

Andreaksen puoliso, suuriruhtinatar Anastasia (1020/1023–1174/1194) oli Kiovan suuriruhtinas Jaroslav I Viisaan ja suuriruhtinatar, Ruotsin prinsessa Ingegerd Olofsdotterin tytär, ​​joka puolestaan oli Ruotsin kuningas Olavi Sylikuninkaan ja kuningatar Estridin tytär. Andreas avioitui Anastasian kanssa noin vuonna 1038.

Heille syntyi kolme lasta:

• Adelheid (n. 1040 – 27. tammikuuta 1062), avioitui 1058 Böömin herttua Vratislaus II:n kanssa. Heille syntyi neljä lasta,[7] joista vanhin poika oli Böömin herttua Bretislaus II, tytär Judithista tuli Puolan herttuan Władysław I Hermanin puoliso.[8]

• Salamon (1053–1087), Unkarin kuningas, avioitui 1063 keisari Henrik III:n ja Agnes de Poitoun tyttären, prinsessa Judith Schwabenilaisen kanssa, avioliitto oli lapseton.

• Dávid (vuoden 1053 jälkeen – vuoden 1094 jälkeen) ei osallistunut politiikkaan tai valtataisteluihin. Häneltä ei tiedetä jääneen ainakaan miespuolisia jälkeläisiä, mahdollisesti hän liittyi johonkin luostariveljestöön, koska hänen nimissään tehtiin vuonna 1094 suuri testamenttilahjoitus Tihanyn benediktiiniläisluostarille.[9] Hänet on haudattu Tihanyn luostarin kirkon kryptaan isänsä viereen.[10]

Koska Salamonilta ja Dávidilta ei jäänyt miespuolisia jälkeläisiä, Andreaksen suvun miespuoliset haarat sammuivat 1000-luvun lopulla.

Vaikuttaa siltä, kuin Adelheid-tyttären ja poikien Salamonin ja Dávidin välillä Andreakselle ja Anastasialle ei olisi yli kymmeneen vuoteen syntynyt lapsia. Tämän takia on epäilty, että pojat olisivat syntyneet toisesta avioliitosta, mutta tällaisesta toisesta puolisosta ei ole mitään muuta tietoa, ja vuonna 1055 Anastasia oli luultavasti vielä elossa ja Andreaksen puoliso, koska tämä selittäisi ortodoksisten luostarien perustamisen Unkariin noihin aikoihin.[4]

Yhden kronikkatiedon mukaan Andreaksella olisi ollut Marót-nimisestä kylästä kotoisin oleva jalkavaimo, jonka kanssa hän sai György-nimisen pojan. Mitään muuta tietoa tämän Györgyn kohtaloista ja mahdollisista jälkeläisistä ei ole säilynyt.[11]

Andreas I kuolinvuoteellaan, kohtaus Tiszavárkonyssa: halvaantunut Andreas pakottaa veljensä Bélan valitsemaan kruunun ja miekan välillä. Andreaksen oikealla puolella on kruunattu poika Salamon. Chronicon Pictum, Képes Krónika 1350

Andreaksen kuolema ja perintö

Vanhemmiten Andreas sai halvauksen, ja häntä jouduttiin kuljettamaan kantotuolissa. Varmistaakseen kruununperimyksen pojalleen Salamonille hän nimesi tämän seuraajakseen jo neljän-viiden vuoden iässä, vuonna 1057 tai 1058, ja vaati veljeään Bélaa valitsemaan, aikooko tämä tavoitella kruunua vai tyytyykö herttuan arvoon. Béla ei tietenkään uskaltanut tunnustaa havittelevansa valtaistuinta, mutta pian tämän jälkeen veljesten välille puhkesi avoin konflikti, jossa Andreaksen apuna olivat Saksan, Bélan tukena taas Puolan Bolesław II Rohkean (hallitsi 1058–1079, k. 1081) joukot. Ratkaiseva taistelu kääntyi Bélan voitoksi, Andreas pakeni länttä kohti mutta ei ehtinyt Unkarin rajalle asti, kun Bélan joukot tavoittivat hänet joulukuun alussa 1060. Taistelussa Andreas putosi maahan, tallautui sotaratsujen jalkoihin ja kuoli pian tämän jälkeen vammoihinsa. Béla kruunattiin pian tämän jälkeen kuninkaaksi Székesfehérvárissa.[5][2][4]

Andreas perheineen on haudattu vuonna 1055 perustamansa Tihanyn benediktiiniläisluostarin (unk. Tihanyi apátság) kirkon kryptaan.[10] Luostari on edelleen olemassa Tihanyssa, Veszprémin hiippakunnassa.[8]

Andreas oli ensimmäinen Vazulista polveutuva Árpád-suvun kuningas. Hänen jälkimainettaan on kuitenkin rasittanut Vatan kapinan tukeminen sekä veljessota Bélaa vastaan, ja hänen poikiensa lapsettomuus ja suvun sammuminen on jälkipolvien silmissä joskus nähty jumalallisena rangaistuksena.[4]

Lähteet

  1. ↑ [ Andreas] Tietosanakirja, osa 1, palsta 390. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909.
  2. ↑ a b Andrew I | king of Hungary | Britannica www.britannica.com. Viitattu 5.10.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b Kristó, Gyula: ”A család”, Szent István király. Neumann Kht., 2002. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ a b c d e f g Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”I. András”, Az Árpád-házi uralkodók, s. 70–78. I.P.C. Könyvek, 1996.
  5. ↑ a b c Luscombe D. et al. (toim.): The New Cambridge Medieval History 4, s. 309. Cambridge University Press, 2004. ISBN 978-0-521-41410-4 (englanniksi)
  6. ↑ Ronay G.: The Lost King of England: The East European Adventures of Edward the Exile, s. 86. Boydell & Brewer. ISBN 978-0-85115-785-6 (englanniksi)
  7. ↑ Adelaide of Hungary (d. 1062) - Women in World History: A Biographical Encyclopedia | HighBeam Research web.archive.org. 7.3.2016. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 5.10.2024.
  8. ↑ a b Grzegorz Pac: Women in the Piast Dynasty: A Comparative Study of Piast Wives and Daughters (c. 965–c.1144). BRILL, 7.3.2022. ISBN 978-90-04-50853-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 5.10.2024. (englanti)
  9. ↑ Wertner, Mór: Dávid herczeg. Teoksessa: Wertner, Mór.: Az Árpádok családi története, Nagy-Becskerek, Pleitz Ferencz Pál Könyvnyomdája, 1892, ss. 134–136.
  10. ↑ a b Die barocke Kirche der Benediktiner-Abtei. Tihany.hu. Web Archive 2016. (saksaksi)
  11. ↑ Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”Salamon”, Az Árpád-házi uralkodók. Budapest: Interpress Kiadó, 1988.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Pietari 		Unkarin kuningas
1046–1060 		Seuraaja:
Béla I