PROFILPELAJAR.COM

Kiinan historia
MUINAINEN
Kolme hallitsijaa ja viisi keisaria
Xia-dynastia 2070–1600 eaa.
Shang-dynastia 1600–1046 eaa.
Zhou-dynastia 1122–256 eaa.
Läntinen Zhou-dynastia
Itäinen Zhou-dynastia
Kevättä ja syksyä
Taistelevat läänitysvaltiot
SUURVALTA
Qin-dynastia 221 eaa.–206 eaa.
Han-dynastia 206 eaa.–220 jaa.
Läntinen Han-dynastia
Xin-dynastia
Itäinen Han-dynastia
Kolme kuningaskuntaa 220–280 jaa.
Wei, Shu Han & Wu
Jin-dynastia 265–420 jaa.
Läntinen Jin
Itäinen Jin	16 kuningaskuntaa 304–439 jaa.
Eteläinen ja pohjoinen dynastia 420–589 jaa.
Sui-dynastia 581–619 jaa.
Tang-dynastia 618–907 jaa.
5 dynastiaa & 10 kuningaskuntaa 907–960 jaa.	Liao-dynastia 907–1125 jaa.

Song-dynastia 960–1279 jaa.
Pohjoinen Song		L. Xia-dyn.
Eteläinen Song	Jin-dynastia
Yuan-dynastia 1271–1368 jaa.
Ming-dynastia 1368–1644 jaa.
Qing-dynastia 1644–1911 jaa.
NYKYAIKA
Kiinan tasavalta 1911–1949
Kiinan kansantasavalta 1949–nyt	Kiinan tasavalta (Taiwanissa)
Kiina historian aikajana Kiinan dynastiat Kiinan sotilashistoria Kiinan taidehistoria Kiinan tekniikan ja tieteen historia Kiinan koulutuksen historia
malline: näytä keskustele muokkaa

Kiina taistelevien läänitysvaltioiden kaudella, vanhan kartan mukaan.

Taistelevien läänitysvaltioiden kausi (戰國時代, yksinkert. 战国时代 zhàn guó shí dài) vallitsi Kiinassa 475–221 eaa. Tällöin Kiina oli jakautunut moneen keskenään taistelevaan valtioon. Rautaa alettiin käyttää myös sota-aseissa.

Taistelevat läänitysvaltiot kuuluivat Itäiseen Zhou-dynastiaan, joka oli menettänyt käytännössä kaiken valtansa Kiinassa kantamaansa ulkopuolella. Kauden lopulla sotivien valtioiden johtajat julistautuivat virallisestikin kuninkaiksi. Vahvoja valtioita olivat Chu ja kauden lopulla Qin.

Taistelevat valtiot

Zhou-dynastian kuninkaat olivat pitkälti menettäneet auktoriteettiasemansa Kevättä ja syksyä -kauden aikana. Taistelevien läänitysvaltioiden kaudella seitsemän valtiota, 秦 Qín, 魏 Wèi, 韓 Hán (韩), 趙 Zhào (赵), 燕 Yān, 齊 Qí (齐) ja 楚 Chǔ taistelivat keskenään, ja sota oli normaali asiaintila, kunnes Qin-valtion kuningas Yíng Zhèng (贏政, yksinkert. 赢政) lopulta kukisti muut ja julisti itsensä ensimmäiseksi keisariksi vuonna 221 eaa.

Sotien pituus ja ammattimaisuus kasvoivat vähitellen. Armeijoita johtivat aristokratian sijaan kenraalit ja talonpojat pakotettiin mukaan taistelemaan. Keksittiin uusia aseita, kuten hilpari ja varsijousi; jalkaväellä oli panssarisuojukset ja rautakypärät, heitä tukivat vaunut ja jousiampujat. Läänitysvaltiot perustivat varuskuntia ja pystyttivät muureja rajoilleen, sotilasneuvonantajat taktikoivat vihollisen päänmenoksi ja vaeltelevat suostuttelijat (joista tunnetuin oli Sū Qín 蘇秦, yksinkert. 苏秦) esittivät parhaita liittoutumisvaihtoehtoja muiden valtioiden kanssa ja niitä vastaan. Poliittinen hajanaisuus toi esille huomattavan määrän erilaisia ajattelijoita, mistä tulee nimitys "sata koulukuntaa" (百家 bǎijiā). Kauden alkupuolella merkittävin valtio oli Qi, viimeisellä vuosisadalla Qin, joka lopulta yhdisti koko Kiinan Qin-dynastian alle.

Hallitsijat

Varsinaisia hallitsijoita kaudella olivat eri läänitysvaltioiden johtajat, Zhou-kuninkailla ei ollut enää lainkaan käytännön valtaa. (Näissä nimissä 王 wáng tarkoittaa kuningasta.)

Zhou-kuninkaat

Zhou Yuanwang 周元王, 475–469 eaa.
Zhou Zhendingwang 周貞定王, 468–441 eaa. (周贞定王)
Zhou Kaowang 周考王, 440–426 eaa.
Zhou Weiliewang 周威烈王, 425–402 eaa.
Zhou Anwang 周安王, 401–376 eaa.
Zhou Liewang 周烈王, 375–369 eaa.
Zhou Xianwang 周顯王, 368–321 eaa. (周显王)
Zhou Shenjingwang 周慎靚王, 320–315 eaa. (周慎靓王)
Zhou Nanwang 周赧王, 314–256 eaa.
Itäisen Zhoun lordi 東周君, 255–249 eaa.

Läänitysvaltioiden johtajat

Läänitysvaltioiden johtajista löytyy taulukko täältä:
http://www.chinaknowledge.org/History/Zhou/zhou-rulers.html

Sodat ja poliittinen kehitys

Kauden alussa Kiinan merkittävin valtio, koillinen Jin hajosi 403 eaa. kolmeen osaan: Zhi, Wei ja Zhao, joita johtivat alueen ennestään mahtavimmat suvut. Välillä heikentynyt eteläinen Chu laajeni 334 eaa. Vuosina 334–299 eaa. valtioiden johtajat tunnustautuivat virallisestikin kuninkaiksi. 230–331 eaa. itäinen Qin-valtio valtasi koko Kiinan.

Sata koulukuntaa

Vaikka (tai koska) Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausien yhteiskunnallinen hallinto oli hajallaan, aikakaudella syntyi ennennäkemätön määrä uusia ajatussuuntia ja filosofioita, minkä vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa (諸子百家, yksinkert. 诸子百家 zhūzìbǎijiā). Näihin aikoihin syntyneet filosofiat ovat vaikuttaneet merkittävästi kiinalaisen yhteiskunnan kehitykseen, sillä aikakaudella saivat alkunsa mm. kungfutselaisuus ja taolaisuus.

Seuraavassa esitellään joitakin Taistelevat läänitysvaltiot -kauden aikana syntyneitä filosofioita.

Käytännölliset koulukunnat

Käytännön neuvonantajat olivat suuressa arvossa jatkuvan sotatilan ja yhteiskunnallisten muutosten aikana. Tässä kenties menestyneimpiä olivat legalistit (法家 fǎjiā). Näistä suurin osa toimi Qin-valtiossa. Heitä olivat esimerkiksi Guan Zhong 管仲 ja Shang Yang 商君鞅.

Sotilaallinen koulukunta (兵家 bīngjiā) oli merkittävä käytännönläheinen koulukunta. Tätä edusti kuuluisa 孫子 Sunzi (孙子), joka kirjoitti teoksen Sodankäynnin taito (孫子兵法, yksinkert.孙子兵法 Sūnzì bīngfǎ). Hänen hengenheimolaisiaan olivat mm. 孫臏 Sūn Bìn (孙膑) ja 吳子 Wúzi (吴子).

Diplomatian koulukunta (縱橫家, yksinkert. 纵横家 zōnghéngjiā), yritti suositella erilaisia liittoumia Qin-valtion kanssa tai sitä vastaan. Merkittävin teos on Strategioita taisteleville valtioille (戰國策, yksinkert.战国策, Zhànguócè). Teos sisältää monia suosittelijoiden anekdootteja, minkä vuoksi se on romaaninkaltainen ja miellyttävä lukea. Samaan kategoriaan kuuluu kirja Mestari Yanin kevättä ja syksyä (晏子春秋 Yànzì chūnqiū).

Kungfutselaisuus ja taolaisuus

Kiinan ulkopuolella tunnetuin kiinalainen koulukunta on kungfutselaisuus (儒家 rújiā). Kungfutse (孔子 Kǒngzi) pyrki vaalimaan vanhaa tietämystä ja tapoja. Hän uskoi, että menneisyyden viisaat johtajat olivat olleet riittävän humaaneja ja oikeudenmukaisia hallinnossaan, että he saivat hallita ilman aseita ja rangaistuksia. Hänen oppilaansa Mengzi 孟子 oletti, että ihminen on luonteeltaan hyvä. Kungfutselaiset uskoivat sosiaaliseen jakoon hallitsijoiden ja palvelijoiden välillä ainoana keinona välttää kaaosta ja sotaa. Tätä vastusti kuitenkin kungfutselaisistakin Xunzi 荀子, jonka mielestä ihmiskunta on luonnostaan paha, ja sitä on siksi ohjattava rituaalein ja säännöin. Kungfutsen sanontojen kokoelma on nimeltään Keskustelut (論語 , yksinkert. 论语 Lúnyǔ).

Taolaisuuden (道家 dàojiā) perustana pidetään Laozi:n (老子) teosta Daodejing (道德經, yksinkert. 道德经, Dàodéjīng), joka on peräisin tältä kaudelta. Keskeisenä piirteenä on vetäytyminen maailman menosta ja itsensä kehittäminen sekä luonnonlakien seuraaminen.

Tässä on mainittu vain joitakin oleellisimpia lukuisista koulukunnista. Kauden haudoista on löydetty suuria määriä filosofisia kirjoituksia.

Yhteiskuntakehitys

Siirtyminen Kevättä ja syksyä -kauden aristokraattisesta järjestelmästä byrokraattiseen jatkui. Nyt jopa alempien yhteiskuntaluokkien jäsenillä oli mahdollisuus nousta korkeisiinkin valtion virkoihin. Ihmiset muuttivat usein valtiosta toiseen. Muutamat miehet keräsivät tuhansia kannattajia ja haastoivat valtiaansa vallan. Heitä olivat mm. lordit Mengchang (孟嘗君) Qi-valtiosta, Pingyuan (平原君) Zhao:sta, Xinling (新陵君) Wei:stä ja Chunshen (春申君) Chu-valtiosta.

Hallinnon keskittämiseksi ja tehostamiseksi jatkettiin Kevättä ja syksyä -kaudella aloitettuja uudistuksia: upseereille maksettiin palkkaa läänien jakamisen sijaan, ja uusille aluille määrättiin komentajia sen sijaan, että ne olisi annettu aristokraateille. Täten hallitsija saattoi käyttää valtaansa keskitetysti, käskyjen noudattamisesta tuli nopeampaa ja luotettavampaa ja sodankäynti tehostui. Erityisen paljon uudistuksia tehtiin Qin-valtiossa, joka oli luonnonolosuhteiden puolesta melko hyvin eristäytynyt muista, suhteellisen köyhä ja jossa oli varsin vähän valtaapitävää aatelia.

Taistelevien läänitysvaltioiden ajanjaksolla Kiinassa kehittyi ajatus laista. Tämä laki oli objektiivinen, julkinen ja kaikkien ihmisten yläpuolella, sillä ohjattiin ihmisiä hierarkkisesti arvostettujen ja ei-arvostettujen tekojen mukaan. Sillä voitiin ohjata kaikkien toimintaa valtion mahdin ja yleisen rauhan suuntaan.

Väestö ja talous kasvoivat laajamittaisesta sodankäynnistä huolimatta. Raudan käyttö yleistyi. Valuraudan (jota Euroopassa alettiin käyttää vasta keskiajan lopulla) käyttö synnytti tavaroiden massatuotannon, kun samalla muotilla valmistettiin useita esineitä. Kupari- ja rautakolikoista tuli yleisiä maksuvälineitä. Kaupungeista tuli hallinnollisten keskusten lisäksi markkinapaikkoja ja käsityöläiskeskuksia. Kauppiaat saattoivat kerätä suuriakin omaisuuksia valtioidenvälisessä kaupassa. Rikkaat kauppiaat omistivat kaivoksia ja takomoita. Kaupankäynti ulottui ei-kiinalaisille alueille, kuten Mantšuriaan ja Koreaan; silkkiä myytiin Intiaan saakka. Ruoantuotantoa tehostivat uudet maataloustekniikat kuten keinokastelu.

Rikastuminen ei koskenut kaikkia väestönosia. Köyhät maanviljelijät velkaantuivat ja heidät ajettiin joskus pois mailtaan. Vuokraviljelijöiden, maatalouden työläisten ja velkaorjien (rangaistusorjuuden ohella ainoa orjuuden muoto Kiinassa) määrä kasvoi. Maattomat maanviljelijät päätyivät joko uusiin teollisuuden alan töihin tai uusille maa-alueille, joten vanhat kyläyhteisöt rikkoutuivat usein. Tällaiset olosuhteet mahdollistivat suuret uudistukset, jotka johtivat keskitetyn valtion syntyyn.