Sylvian joululaulu

Sylvian joululaulu (ruots. Sylvias hälsning från Sicilien) on Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaistu runo, jonka Karl Collan sävelsi joululauluksi. Runon ovat suomentaneet Elina Vaara ja Martti Korpilahti, ja jälkimmäinen suomennos vuodelta 1918 on yksi rakastetuimpia joululauluja. Se valittiin Yleisradion äänestyksissä 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 2002 kaikkein kauneimmaksi joululauluksi. Runo on yksi Sylvian laulut -kokoelmasta.

Sylvia eli mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) on muuttolintu, joka talvehtii Sisiliassa, Italiassa.[1] Runo kertoo etelän ihmeistä, kuten sypresseistä ja Etnasta, mutta myös koti-ikävästä ja isänmaanrakkaudesta.

Laulussa mainitaan ”häkki mi sulkee mun sirkuttajain”, mikä tarkoittaa häkkiä, johon laulun minä eli kerttunen (sama sylvia, joka laulaa myös Kesäpäivänä Kangasalla) on suljettu silmät puhkaistuna, jotta se yölaulajana houkuttelisi lajitovereitaan lentämään suoraan pyydystäjien verkkoon, minkä jälkeen niiltä otetaan kieli herkuttelijoiden syötäväksi. Topelius vastusti tätä julmaa verkkopyyntiä.[1][2]

Häkki-vertauksen on ajateltu kuvailevan myös Suomen asemaa Venäjän autonomisena mutta alistettuna osana. Runossa siis viitataan Suomen itsenäisyyspyrkimyksiin (ja runo on osa niistä pyrkimyksistä), jotka alkoivat jo vuodesta 1809.[3]

Karl Collan sävelsi Topeliuksen runon vuonna 1855 eli melko pian sen ilmestyttyä. Laulu julkaistiin kuuden laulun sarjassa, jonka otsikkona oli Sånger och visor med Pianoforteaccompagnement: 1) Till Emma, 2) Tamburinen, 3) Suleika, 4) Du bist wie eine Blume, 5) Wanderers Nachtlied ja 6) Sylvias julvisa. Muiden sarjan laulujen tavoin Sylvian joululaulu oli tarkoitettu alun perin yksinlauluksi.[4]

Ensimmäisen säkeistön neljännessä säkeessä lauletaan yleisimmin ”pirtteihin”. Jotkut katsovat paremmaksi laulaa ”piltteihin”, mikä vastaa suoremmin Topeliuksen alkuperäisessä runossa tässä kohdassa mainittuja lapsia (barnen).[5]

Sylvian joululaulu

suom. Martti Korpilahti[6][7][8]

1. Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain,
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

2. Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

3. Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

Sylvias visa

1. Och nu är det jul i min älskade Nord,
är det jul i vårt hjärta också?
Och ljusen de brinna på rågade bord,
och barnen i väntan stå.
Där borta i taket, där hänger han än,
den bur, som har fångat min trognaste vän,
och sången har tystnat i fängelseborg,
o, vem har ett hjärta för sångarens sorg?

2. Jag bor i de eviga vårarnas land,
där de glödande druvorna gro.
Cypresserna dofta vid havets strand,
där har jag mitt ensliga bo.
Det flammande Etna, det gnistrar så skönt,
och luften är vårlig och gräset är grönt,
orangernas ånga ur skogarna går,
och ljuv mandolinen som kärlek slår.

3. Cypresserna dofta. Det brusande hav
i silver mot stranden bryts;
vid foten av Etna, där är en grav,
vars sorg uti blommor byts.
Där slumrar en gäst från nordens dal;
och nu är det jul i hans fädernesal.
Vem sjunger din visa, som fordom en gång?
Hör, Sylvia sjunger din hembygds sång!

4. Och stråla, du klaraste stjärna i skyn,
blicka ned på min älskade Nord!
Och när du går bort under himmelens bryn,
välsigna min fädernejord!
I blommande vårar på gyllene strand,
var finnes ett land som mitt fädernesland?
För dig vill jag sjunga om kärlek och vår,
så länge din Sylvias hjärta slår.

Lähteet

  1. ↑ a b Sylvian joululaulussa lauletaan kotiin (Suomeen) kaipaavasta muutto(?)linnusta... kysy.fi. 21.12.2005. Arkistoitu 22.3.2016. Viitattu 20.12.2016.
  2. ↑ Koski, Sami: Moni ei tunne raakaa sanomaa Sylvian joululaulun takana – Topelius otti kantaa synkkääkin synkemmällä lintuviittauksella 20.12.2019. Iltalehti.
  3. ↑ Sylvian joululaulu Ylen Elävä Arkisto. 27.11.2006. Viitattu 20.12.2016.
  4. ↑ Reijo Pajamo: Taas kaikki kauniit muistot: joululaulujen taustat ja tarinat, s. 55–58. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11444-8.
  5. ↑ Emilia Tykki, Tuukka Välimäki: Rakastetun joululaulun voi laulaa kahdella eri tavalla – kumpaan versioon sinun kielesi taipuu? Aamulehti. 21.12.2015. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 11.12.2016.
  6. ↑ Sylvian joululaulu, Suomalainen Joulu, Suomalaisen Työn Liitto
  7. ↑ Historiallisia humanisteja, Humanistilehti, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta
  8. ↑ Sylvian joululaulu, Nuotit.info

Aiheesta muualla