Sulfamiinihappo (H3NSO3) on epäorgaaninen yhdiste ja rikkihapon johdannainen. Yhdistettä käytetään puhdistusaineena ja orgaanisessa synteesissä. Sulfamiinihaposta käytetään myös nimiä amidorikkihappo, aminosulfonihappo ja sulfamidihappo.
Sulfamiinihappo on kiinteää ainetta, joka liukenee jonkin verran veteen ja myös eräisiin orgaanisiin liuottimiin, kuten formamidiin ja metanoliin, huonommin etanoliin. Kiteisenä se esiintyy kaksois-ionimuodossa. Sulfamiinihappo on vahva happo ja protolysoituu vedessä muodostaen sulfamaatti-ioneja. Erityisesti väkevät vesiliuokset hydrolysoituvat hitaasti muodostaen ammoniumvetysulfaattia. Yhdiste sulaa 205 °C lämpötilassa ja alkaa hajota kuumennettaessa 209 °C:n lämpötilaan. Hajoamistuotteina muodostuu lämpötilasta riippuen rikkidioksidia, rikkitrioksidia, typpeä, typpiyhdisteitä ja vettä.[2][3][4]
Sulfamiinihappoa valmistetaan urean ja väkevän rikkihappoliuoksen tai savuavan rikkihapon eli oleumin välisellä reaktiolla. Reaktio suoritetaan 50–80 °C:n lämpötilassa ja on hyvin nopea ja voimakkaasti eksoterminen ja tämän vuoksi reaktioita on jäähdytettävä voimakkaasti. Reaktion tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensin muodostuu aminokarbonyylisulfamiinihappovälituote.[1][2][3][4]
Sulfamiinihappoa käytetään muun muassa orgaanisten yhdisteiden valmistuksessa,[1] erityisesti sulfonoinneissa. Se reagoi muun muassa alkoholien kanssa muodostaen alkyyliammoniumsulfaattisuoloja. Aine kykenee sulfonoimaan myös aldehydejä. Suurin käyttö orgaanisessa synteesissä on makeutusaineiden natriumsyklamaatin ja asesulfaami K:n valmistus.[2][3][5]
Sulfamiinihappoa käytetään myös puhdistusaineena, muun muassa karbonaattisaostumien poistoon ja metallipintojen kiillottamiseen. Muita käyttökohteita ovat sellun valkaisu, nitriittien hävitys ja kvantitatiivinen analyysi, standardina happo-emästitrauksissa ja kloorin vesiliuosten stabilisoiminen.[1][2][3][4][5]
↑ abcdeE. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 132. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
↑ abcdefgKatsumasa Yoshikubo & Michio Suzuki :Sulfamic Acid and Sulfamates, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 19.05.2011
↑ abcdefAdolf Metzger: Sulfamic Acid, and Tin Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 19.05.2011
↑ abHenry J. Hannan: Technician's Formulation Handbook for Industrial and Household Cleaning Products, s. 37. Kyral LCC, 2007. ISBN 978-0615156019Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.05.2011. (englanniksi)