PROFILPELAJAR.COM

Typpihappo
Tunnisteet
Muut nimet	Salpietarihappo
CAS-numero	7697-37-2
PubChem CID	944
Ominaisuudet
Molekyylikaava	HNO3
Moolimassa	63,01 g/mol
Ulkomuoto	Kirkas, väritön neste
Sulamispiste	−42 °C (231 K)
Kiehumispiste	83 °C (356 K)
Tiheys	1,51 g/cm3
Liukoisuus veteen	Liukenee helposti
	Infobox OK

Typpihappo (aiemmin sievesi eli salpietarihappo^[1]) eli H N O₃ on väritön, voimakkaasti syövyttävä happo. Typpihappo on myös vahva hapetin. Joissakin tilanteissa typpihaposta voidaan käyttää nimitystä aqua fortis eli ”voimavesi”. Typpihappoa käytetään paljon lannoitteiden, räjähdysaineiden, väriaineiden ja lääkkeiden valmistamiseen. Typpihapon muodostamia suoloja kutsutaan nitraateiksi (NO₃⁻ on nitraatti-ioni). Nitraatit ovat vesiliukoisia.

Valmistus

Väitetään, että ensimmäisenä typpihapon synteesin kirjasi ylös arabialainen filosofi ja alkemisti Jabir ibn Hayyan noin vuonna 800.^[2] Monet asiat, jotka ovat menneet Jabir ibn Hayyanin nimiin ovat kuitenkin todellisuudessa peräisin Espanjassa 1300-luvulla eläneeltä henkilöltä, joka otti käyttöönsä Jabarin latinisoidun nimen Geber saadakseen ajatuksilleen enemmän arvovaltaa.^[3] William Newman arvelee, että Geber oli Paulus Tarentolainen, italialainen fransiskaanimunkki.^[4]

Nykyään typpihappoa valmistetaan polttamalla ammoniakkia sopivan katalyytin läsnä ollessa. Kun reaktiossa syntyneisiin typen oksideihin sumutetaan vettä, oksidit liukenevat muodostaen typpihappoa. Reaktioyhtälöksi saadaan:

2NH₃ + 3O₂ → 2HNO₃ + 2H₂

Valmistus tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensin ammoniakki poltetaan (hapetetaan) kuumentamalla sitä hapen kanssa. Katalyyttinä reaktiossa käytetään platinaa ja rodiumia. Reaktiossa muodostuu typpioksidia ja vettä. Reaktio on erittäin eksoterminen, eli siinä vapautuu paljon lämpöä (ΔH = −950 kJ).

4 NH₃(g) + 5 O₂(g) → 4 NO(g) + 6 H₂O(g)

Toisessa vaiheessa syntynyttä typpioksidia hapetetaan edelleen typpidioksidiksi:

2 NO(g) + O₂(g) → 2 NO₂(g)

Tämän jälkeen saatu typpidioksidi sekoitetaan veteen, jolloin muodostuu typpihappoa. Sivutuotteena syntyvä typpioksidi kierrätetään ja siitä valmistetaan taas typpidioksidia:

3 NO₂(g) + H₂O(l) → 2 HNO₃(aq) + NO(g)

Vaihtoehtoisesti, jos reaktio toteutetaan ilmassa, typpidioksidi laitetaan reagoimaan hapen ja veden kanssa:

4NO₂(g) + O₂(g) + 2 H₂O(l) → 4 HNO₃(aq)

Kemialliset reaktiot

Typpihappo on vahva happo ja myös voimakas hapetin. Sen pKa on −1,4^[5], joten laimeissa vesiliuoksissa se on lähes kokonaan protolysoituneena nitraatti-ioneiksi:

HNO₃ + H₂O → NO₃⁻ + H₃O⁺

Typpihappo on vahvasti syövyttävä aine. Se liuottaa hapettamalla kaikki metallit kultaa ja eräitä platinametalleja lukuun ottamatta.^[6] Muista hapoista poiketen ei typpihapon reagoidessa metallin kanssa vapaudu vetyä, sillä varsinaisena hapettimena ei toimi protolyysissä vapautunut vetyioni vaan nitraatti-ioni, joka on vetyionia vahvempi hapetin. Tämän vuoksi se pystyy hapettamaan useita sellaisiakin metalleja, jotka ovat metallien jännitesarjassa vedyn jäljessä. Esimerkiksi kupari reagoi väkevässä typpihapon liuoksessa seuraavasti:^[7]

Cu + 2 NO₃⁻ → Cu²⁺ + 2 NO₂ + 2 H₂O

Nitraatti-ionissa oleva typpi pelkistyy siis tällöin hapetusasteelta +V hapetusasteelle +III. Laimeassa liuoksessa tai voimakkaammin pelkistävän metallin ollessa kyseessä se saattaa pelkistyä pidemmällekin, jolloin voi syntyä typpioksidia, dityppioksidia tai jopa ammoniumioneja. Esimerkiksi sinkki reagoi hyvin laimeassa liuoksessa seuraavasti:^[7]

4 Zn + 10 HNO₃ → 4 Zn(NO₃)₂ + NH₄NO₃ + 3 H₂O

Typpihapon ja suolahapon seos, kuningasvesi, hapettaa ja liuottaa myös kullan ja platinan.^[7]

Typpihappo hapettaa myös useat epämetallit kuten rikin, fosforin ja jodin. Esimerkiksi rikin reagoidessa typpihapon kanssa syntyy rikkihappoa, typpidioksidia ja vettä:

S + 6 HNO₃ → H₂SO₄ + 6 NO₂ + 2 H₂O

Typpihapolla on myös taipumus sitoa itseensä proteiineja, jolloin esimerkiksi iho värjäytyy keltaiseksi jouduttuaan kontaktiin typpihapon kanssa.

Lähteet

↑ https://runeberg.org/pieni/4/0515.html
↑ Nitric Acid—HNO₃ windows.ucar.edu. Arkistoitu 29.1.2010. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
↑ Geber Encyclopaedia Britannica.
↑ Newman, William: New Light on the Identity of Geber. Sudhoffs Archiv. Band 69, Heft 1, s. 76–90, 1985. Artikkelin verkkoversio.
↑ Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: Kemia, s. 195. Otava, 1988. ISBN 951-1-10136-6
↑ Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv–Öö), s. 4 350, art. Typpihappo. Otava, 1974. 951-1-01521-4
↑ ^a ^b ^c Kivinen, Mäkitie, s. 353–354