Stanisław Marcin Ulam (13. huhtikuuta 1909 – 13. toukokuuta 1984) oli puolalainen matemaatikko, jonka suurimmat saavutukset liittyvät Yhdysvaltojen ydinaseen kehittämiseen.^[1]

Ulam syntyi Lvivissä, joka silloin kuului Itävalta-Unkarin keisarikuntaan, nykyään Ukrainaan. Hän aloitti opintonsa Lvivin yliopistossa, mutta siirtyi 1938 Harvardiin ja sieltä Wisconsinin yliopistoon. Hänen ystävänsä John von Neumann kutsui hänet pian New Mexicoon salaiseen tehtävään, mikä käytännössä tarkoitti Los Alamosin ydinaseprojektia (Manhattan-projekti).^[1]

Ulam ryhtyi soveltamaan monimutkaisia integraaleja ketjureaktioiden laskemiseen – tietämättä, että Enrico Fermi oli jo käyttänyt vastaavanlaista metodia. Hän osoitti unkarilaisen Edward Tellerin varhaisen vetypommimallin virheelliseksi. Teller vastusti aluksi, mutta ymmärsi pian asian itsekin, ja loppujen lopuksi Ulam ja Teller patentoivat vetypommin siitä huolimatta, että myös Andrei Saharov oli tullut itsenäisesti samoihin tuloksiin.

Ulamin pääideoihin kuuluu fuusion käynnistäminen plutoniumin fission ja sähkömagneettisen säteilyn avulla, jolloin protonimateriaali saadaan tarpeeksi kuumenemaan. Hän myös kehitti Los Alamosin vuosinaan nykymuotoisen Markovin ketjuja käyttävän Monte Carlo menetelmän^[2]. Hän kaavaili myös ydinpolttoaineen käyttöä avaruusaluksissa ja sukellusveneissä.

Ulam kuoli Santa Fessä.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stanisław Marcin Ulam.

• Los Alamos National Security: Staff Biographies, Stan Ulam (englanniksi)
• Special Issue, Stanislaw Ulam 1909-1984, Los Alamos Science, NUMBER 15, 1987 (englanniksi)