Maczek oli jonkin aikaa internoituna Unkarissa, mutta lopulta lokakuussa 1939 hänen onnistui matkustaa Ranskaan. Ranskassa Maczek jälleenkokosi 10. panssaroidun ratsuväkiprikaatin. Ranska kukistui saksalaisten hyökätessä heinäkuussa 1940 Maczek joutui siirtymään edelleen Isoon-Britanniaan, jossa 10 panssaroitu ratsuväkiprikaati koottiin jälleen kerran. Syyskuussa Maczek ylennettiin kenraaliksi. Vuonna 1942 Maczek alkoi koota uutta puolalaista 1. panssaridivisioona. Mukana yksikössä oli hänen alaisuudessaan rpuolassa ja ranskassa palvelleita puolalaissotilaita. Maczek johti divisioonaa sen osallistuessa Normandian maihinnousuun 1. elokuuta 1944. Divisioona jatkoi taisteluita Belgiassa ja Alankomaissa kunnostautuen etenkin Bredan taistelussa. Maailmansodan päättyessä divisioona oli saavuttanut Wilhelmshavenin kaupungin Saksan maaperällä.[1]
Maailmansodan jälkeen Maczek komensi vuoteen 1947 saakka Skotlantiinsijoitettua 1. puolalaista armeijakuntaa. Puolassa valtaan nousseet kommunistit olivat riistäneet hänen kansalaisuutensa, joten Maczek jäi loppuelämäkseen asumaan Skotlannin Edinburghiin. Skotlannissa Maczek julkaisi muistelmansa Od podwody do czołga: Wspomnienia wojenne, 1918–1945'. Puolan vapauduttua kommunistihallinnosta hän yleni vielä vuonna 1990 kenraaliluutnantiksi ja sai Valkoisen Kotkan ritarikunnan ansiomerkin vuonna 1994. Maczek kuoli Edinburghissa 11. joulukuuta 1994 ja hänet haudattiin toiveensa mukaisesti Bredaan Alankomaissa.[1]
Lähteet
↑ abcdWojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 609. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0(englanniksi)
.jpg)
