Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tämä artikkeli käsittelee sokereita yleensä. Sokerilla tarkoitetaan yleisimmin sakkaroosia, jota käsitellään omassa artikkelissaan.
Sokereita esiintyy etenkin hunajassa, sokerijuurikkaassa[1], sokeriruo'ossa, hedelmissä, maidossa, juureksissa ja vihanneksissa[2]. Sokerista puhuttaessa tarkoitetaan yleisimmin taloussokeria eli sakkaroosia joka on sokerijuurikkaasta tai sokeriruo'osta valmistettu glukoosista ja fruktoosista koostuva disakkaridi. Taloussokerille on kehitetty vuosikymmenten varrella erilaisia vaihtoehtoja sen aiheuttamien haitallisten terveysvaikutusten vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi hedelmäsokerista tai erytritolista valmistetut kidesokerit.
Tavallisimmat monosakkaridit ovat etenkin hedelmissä ja vihanneksissa esiintyvät glukoosi ja fruktoosi. Myös veri sisältää glukoosia, mutta vain 0,1 prosenttia[3].[4]
Monosakkaridit ovat perussokereita, joissa on yksi sakkaridirengas, johon on liittynyt muita ryhmiä. Monosakkarideissa on viisi tai kuusi hiiliatomia. Viisihiiliset monosakkaridit ovat pentooseja, kuusihiiliset heksooseja.
Glukoosissa ja galaktoosissa on rengasmuodossa hiilirenkaassa viisi hiiliatomia ja yksi happiatomi eli ne ovat pyranooseja. Fruktoosi sen sijaan esiintyy furanoosina ja sen rengasrakenne koostuu neljästä hiiliatomista ja yhdestä happiatomista. Renkaaseen on liittynyt hydroksyyliryhmiä, joiden sijainti vaikuttaa molekyylin ominaisuuksiin. Luonnossa heksoosit esiintyvät pääasiassa rengasmuodossa, mutta reagoivat avoketjuisina.
Glukoosi on verenkierrossa käyttökelpoisessa muodossa, käytettäväksi soluissa energian tuotantoon. Glukoosia saadaan runsaasti makeista hedelmistä, marjoista ja hunajasta, sen pitoisuutta veressä säätelee insuliini. Fruktoosia on myös marjoissa, kasviksissa ja hunajassa. Maksa muuntaa galaktoosia ja fruktoosia glukoosiksi, joten ne imeytyvät hitaammin.
Riboosi ja deoksiriboosi ovat DNA:n ja RNA:n rakennusaineita.
Disakkaridit
Sakkaroosi eli ruokosokeri
Monimutkaisemmat disakkaridit koostuvat kahdesta sakkaridista jotka yhdistyvät glykosidisidoksella vesimolekyylin lohjetessa. Sidoksessa on happiatomin muodostama silta. Disakkaridit hajoavat ruoansulatuksessaentsyymien vaikutuksesta monosakkarideiksi, jotka imeytyvät suolen seinän läpi. Kuutta yleisintä mono- ja disakkaridia nimitetään ravitsemustaulukoissa sokereiksi. Kaikki maistuvat makeilta.
Sakkaroosi koostuu glukoosista ja fruktoosista. Sitä saadaan sokerijuurikkaasta ja -ruo'osta. Sakkaroosin hajotessa glukoosiksi ja fruktoosiksi syntyy inverttisokeriksi kutsuttu seos.
Maltaissa esiintyvä mallassokeri eli maltoosi koostuu kahdesta glukoosimolekyylistä. Maltoosi käyoluen valmistuksen aikana alkoholiksi, mutta osa siitä jää olueen.
Eri tyypiset sokerit eroavat toisistaan huomattavasti makeuden suhteen.[5] Sokerityyppien suhteellista makeutta verrataan taloussokeriin, jolle on annettu suhteelliseksi makeusarvoksi 100.[5]
Eri sokerit eroavat toisistaan merkittävästi sen suhteen, kuinka paljon ne nostavat tai laskevat verensokeria eli veren glukoosipitoisuutta. Tätä kuvataan niin sanotulla glykeemisellä indeksillä. Alla oleva taulukko esittää eräiden sokereiden glykeemistä indeksiä.
Maailman terveysjärjestö WHO on suositellut, että elintarviketeollisuus korvaisi pakkausmerkinnöissään sokereiden osuuden hiilihydraateista tiedolla tuotteen glykeemisen indeksin koosta, koska glykeeminen indeksi kuvaa paremmin tuotteen terveysvaikutuksia[8].
Markkinoinnin ja käytön sääntely
Sokereiden yhteismäärä on ilmoitettava EU:n alueella markkinoitavien elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöissä. Sokereiksi lasketaan tällöin monosakkaridit ja disakkaridit mutta ei polyoleja (sokerialkoholeja).[9]
Kiinteitä elintarvikkeita saa markkinoida EU:ssa vähäsokerisina, jos ne sisältävät enintään viisi prosenttia sokeria. Nestemäisten elintarvikkeiden kohdalla raja-arvona on 2,5 prosenttia.[10]
"Ei lisättyä sokeria" ilmaisun käyttö edellyttää, ettei elintarvikkeeseen ole lisätty mitään makeutta lisäävää ruoka-ainetta. Jos kyseisellä myyntiväitteellä markkinoitava elintarvike sisältää luontaisesti sokeria, pakkaukseen on lisättävä myös teksti "sisältää luontaisesti esiintyviä sokereita".[11]
Sokerilla makeutetetuista juomista peritään ylimääräistä veroa yli viidessäkymmenessä valtiossa.[12] Myös Suomi kuuluu näiden maiden joukkoon.[13]
