Hän on Aucklandin yliopiston Bioluminescent Superbugs Labin johtaja, jossa bioluminesenssia käytetään edistämään mikrobi-infektioiden, kuten ruokamyrkytysten, tuberkuloosin ja sairaalan superpöpöjen ymmärtämistä.
Wiles on myös aktiivinen tiedeviestijä, joka esiintyy säännöllisesti Uuden-Seelannin tiedotusvälineissä ja lisää tietoisuutta Uuden-Seelannin korkeasta tartuntatautitilanteesta ja antibioottiresistenssin ongelmasta.
Wiles syntyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, varttui Isossa-Britanniassa ja Etelä-Afrikassa terveystietoisten vasemmistolaisten vanhempien perheessä. Hänen äitinsä on eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä ja hänen isänsä omistaa yrityksen.[2]
Koulutus
Ebola-viruksen virion
Ebola oli mikrobi, joka herätti Wilesin kiinnostuksen mikrobiologiaan hänen olleessaan teini-ikäinen. Vuonna 2015 TEDxChristchurch-puheessaan hän sanoi:
"Tämä on se mikrobi, joka sai minut koukkuun mikrobiologiaan, koska se on sekä hämmästyttävä että täysin kauhistuttava. Olin teini-ikäinen, kun luin ensimmäisen kerran Ebolasta, ja ajattelin vain: Kuinka tämä muuttaa ihmiskehon viruksia tuottavaksi tehtaaksi?"[3]
Richard Prestonin Ebolaa käsittelevä kirjaThe Hot Zone -kirja sai Wilesin keskittymään koulutuksessaan lääketieteelliseen mikrobiologiaan.[4]
Wiles opiskeli Edinburghin yliopistossa ja valmistui vuonna 1997 lääketieteellisen mikrobiologian kandidaatin tutkinnolla. Opiskelijana hän sai Nuffield-apurahan ja työskenteli yliopiston biotieteiden korkeakoulussa.[4] Wiles valmistui tohtoriksi Oxfordin Centre for Ecology and Hydrologysta, joka tunnettiin aiemmin nimellä Institute of Virology and Environmental Microbiology.[5][6]
Tohtorikoulutuksensa aikana Wiles käytti ensin bioluminesenssiä biosensoreiden luomiseksi ympäristöystävällisten mikrobien terveyden seuraamiseen.[7]
Ura
Valmistuttuaan tohtoriksi Wiles siirtyi Imperial College Londoniin postdoc-tutkimustehtävään tuberkuloosista. Vuonna 2007 hänestä tuli lehtori Imperial Collegen tartuntatautien ja immuniteetin osastolla,[8] ja vuonna 2009 Health Research Council of New Zealand myönsi hänelle Sir Charles Hercus -apurahan ja hän siirtyi Aucklandin yliopistoon.[6] Wiles on yliopiston Bioluminescent Superbugs Labin johtaja.[2][4]
Vuonna 2013 hänelle myönnettiin Prime Minister's Prize tiedeviestinnästä, johon kuului myös 100 000 NZ$ palkintoraha.[2][5]
Wiles perusti Brightenz- yhtiön. Se valmistaa kittejä, joilla voi luoda bioluminesoivaa taidetta kotona.[9]
Vuonna 2018 Wilesistä tuli tieteen suurlähettiläs voittoa tavoittelemattomassa House of Science -hankkeessa tiedelukutaidon parantamiseksi paikallisyhteisöissä.[10] Hänet valittiin uudelleen myös Royal Society Te Apārangin pääneuvokseksi vuonna 2018.[11] Vuonna 2020 hän oli mukana BBC:n 100 women -luettelossa.[12]
Wiles pyrkii myös löytämään uusia antibiootteja seulomalla 10 000 Uuden-Seelannin sientä mahdollista lääketieteellistä käyttöä varten.[13]
Bioluminescent Superbugs Lab
Antibioottiresistentit bakteerit
Wiles johtaa Aucklandin yliopiston Bioluminescent Superbugs Lab -laboratoriota, joka keskittyy siihen, kuinka hehkuva bakteeri voi edistää mikrobi-infektioiden, kuten ruokamyrkytyksen, tuberkuloosin ja sairaalan superpöpöjen ymmärtämistä.[5]
Bioluminesenssia käytetään nopeuttamaan uusien antibioottien kehittämisprosessia hyödyntämällä bakteerien lähettämää valoa, koska vain elävät bakteerit lähettävät valoa.[7] Työstään Wiles sanoo: "Urani on rakentunut ikävien bakteerien tekemiselle bioluminesoiviksi ja niiden käyttämiselle kaikenlaisiin asioihin, kuten uusien lääkkeiden löytämiseen".[9] Uudessa-Seelannissa on yksi korkeimmista tartuntatautiasteista kehittyneissä maissa. Maailmanlaajuisesti 700 000 ihmistä kuolee vuosittain lääkeresistentteihin sairauksiin.[14]
Wiles suhtautuu intohimoisesti tieteen demystifiointiin, ymmärrettäväksi tekemiseen suurelle yleisölle. Hän on aktiivinen bloggaaja Sciblogs.co.nz -sivustolla, online-podcastaaja, Radio New Zealandin kommentaattori ja hän esiintyy TV-ohjelmissa keskustelemassa uutisten tieteellisistä aiheista.[4] Hän oli yksi kahdeksasta tutkijasta, jotka osallistuivat Uuden-Seelannin hallituksen yhteisölliseen ohjelmaan "Great New Zealand Science Project", joka johti National Science Challenges -projektiin vuonna 2012.[5][8][7]
Hän tuotti, käsikirjoitti ja esiintyi yhdessä tyttärensä kanssa TVNZ:n lasten online-tiedeohjelmassa Siouxsie & Eve Investigate.[15]
Vuodesta 2010 vuoteen 2016 Wiles toimi yhtenä juontajista podcastissa Completely Unnecessary Skeptical Podcast, joka keskittyi skeptismiin Uudessa-Seelannissa.[16]
Hän on myös käyttänyt taidetta ja elokuvaa tieteellisten ideoiden kommunikoimiseksi: vuonna 2011 hän teki yhteistyötä australialaisen graafisen taiteilijan Luke Harrisin kanssa tuottaakseen animaatioelokuvasarjan, jossa esitellään bioluminesoivia olentoja ja niiden käyttöä tieteessä. Animaatiot, jotka esittelevät NASAnkiiltomatojen käyttöä maan ulkopuolisen elämän etsimiseksi valittiin kuudensille Imagine Science Film Festivalille New Yorkissa vuonna 2013 ja Goethe-instituutin Science Film Festivalille vuonna 2014. Wiles teki yhteistyötä taiteilija Rebecca Kleen kanssa Auckland Art in the Dark -festivaalin installaatiossa vuonna 2013, jossa esiintyi havaijilainen bobtailkalmari ja Aliivibrio fischeri -bakteeri.[2][4][5] Wilesin mielestä keskeinen luonnontieteellinen koulutus tulisi aloittaa ala-asteella, jotta luonnontieteiden lukutaito ja kiinnostus alalla lisääntyisivät.[10]
Wiles on aktiivinen skeptisessä liikkeessä saatuaan New Zealand Skepticsin vuoden skeptikkopalkinnon vuonna 2016 ja osallistumalla useisiin heidän konferensseihinsa. Hän on myös puhunut rokotevastaisuudesta ja muista kansanterveyteen liittyvistä aiheista.[17][18]
Vuonna 2018 Wiles nimitettiin New Zealander of the Year -palkintojen finalistiksi työstään antibiooteille vastustuskykyisten superpöpöjen ja tartuntatautien parissa.[19]
Wiles on ollut tieteellisen viestinnän eturintamassa Uudessa-Seelannissa COVID-19-pandemian aikana.[20] Sarjakuvapiirtäjä Toby Morrisin kanssa Wiles loi GIF-animaationMadalla käyrääThe Spinoffille esittämään kuinka yksinkertaiset kansalaisten toimet voivat vähentää huomattavasti kuolleiden määrää koronapandemiassa. Sarjakuva levisi viraalisti ja se nähtiin kaikkialla maailmassa (myös Wikipediassa). Sitä kutsutaan "koronaviruksen ratkaisevaksi esitykseksi", ja se perustui Yhdysvaltain tautikeskuksen, The Economistin Rosamund Pearcen ja Thomas Jefferson -yliopiston professorin Drew Harrisin aikaisempiin grafiikoihin.
Vuonna 2020 Wiles oli aiheena dokumenttielokuvassa Siouxsie and the Virus.[21]
Kirjat ja julkaisut
Antibioottiresistenssi
Wilesin kirja Antibiotic Resistance: The End of Modern Medicine? julkaistiin vuonna 2017 ja siinä tutkittiin antibioottiresistenssin kasvavaa globaalia ongelmaa.[8][22] Otagon yliopiston tartuntatautien asiantuntija, professori Kurt Krause kommentoi kirjaa "selkeänä toimintakehotuksena uusseelantilaisille yhdessä kriittisimmistä kohtaamistamme asioista". [22] Sarah-Jane O'Connor Science Media Centeristä kirjoittaa, että kirja "[…] Antibioottiresistenssi tarjoaa erinomaisen opetuspaketin niille, jotka tietävät huoleen olevan aihetta, mutta tarvitsevat ylimääräistä taustaa ymmärtääkseen miksi".[23]
Henkilökohtainen elämä
Wiles on naimisissa Aucklandin yliopiston matematiikan professorin Steven Galbraithin kanssa[24] ja heillä on yhteinen tytär. Wiles tapasi uusiseelantilaisen aviomiehensä Lontoossa ja jätti tehtävänsä Imperial College Londoniin muuttaakseen Uuteen-Seelantiin vuonna 2009.[2] Wilesille myönnettiin Uuden-Seelannin kansalaisuus 2014.
↑Siouxsie Wiles: tviittitwitter.com. ”He introduced me to Siouxsie & the Banshees & started spelling my name that way. And it stuck. Even my grandmother used it. She almost never spelt it right. But she always gave it a go. Eventually I changed it officially.”
.jpg)
.jpg)
