Silkkiunikon korkeus vaihtelee 30–100 senttimetrin välillä. Sen varsi on ylös asti siirottavakarvainen. Lehdet ovat soikeita tai vastapuikeita ja parijakoisia. Ainakin alempien lehtien liuskat ovat leveitä ja tylpähköjä. Kukat ovat suuret ja punaiset, halkaisijaltaan 7–8 cm. Verhiö on kaksilehtinen, mutta verholehdet varisevat varhain. Teriö on nelilehtinen ja säteittäinen. Punaisten terälehtien tyvellä on joskus tumma täplä. Heteitä on runsaasti. Monilehtinen emiö on yhdislehtinen. Silkkiunikko on yksivuotinen laji ja kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on tynnyrimäis-pallomainen ja kalju kota, jonka päällä on tähtimäinen ja monisäteinen luottilevy. Siemenet varisevat luottilevyn alle avautuvista rei’istä.[1][2]
Suomessa tavattavista unikkolajeista silkkiunikko muistuttaa lähinnä ruisunikkoa (Papaver dubium).[3]
Silkkiunikkoa kasvaa yleisesti maanviljelysalueilla, tienvarsilla ja joutomailla.[4] Suomessa silkkiunikkoa tavataan satunnaisena muun muassa kaatopaikoilla, pihoilla ja satamissa, jossa se on tyypillinen painolastimaiden kasvi. Jo Ahvenanmaalla ja Ruotsin Gotlannissa ja Öölannissa silkkiunikko on hyvin tavallinen rikkakasvi esimerkiksi viljapelloilla, samoin etelämpänä Euroopassa.[1][3] Silkkiunikko viihtyy aurinkoisella paikalla vähäravinteisessa maassa.[5]
Käyttö
Silkkiunikkoa viljellään myös koristekasvina. Viljellyissä lajikkeissa kukkien väri saattaa vaihdella valkoisesta vaaleanpunaiseen ja punaiseen. Myös kerrottukukkaisia lajikkeita tunnetaan.[3]
Silkkiunikosta on muodostunut ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivän, Remembrance Dayn, symboli, jota käytetään muun muassa Isossa-Britanniassa ja Kanadassa.[4]
Lähteet
Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1
