Sergei Vladimirovitš Loznitsa (ven. Сергей Владимирович Лозница, ukr. Сергій Володимирович Лозниця, Serhi Volodymyrovytš Loznytsja, valkoven. Сяргей Уладзіміравіч Лазніца, Sjarhei Uladzimiravitš Laznitsa; s. 5. syyskuuta 1964 Baranavitšy, Neuvostoliitto) on ukrainalainen[1] elokuvaohjaaja ja dokumentaristi. Loznitsa aloitti uransa elokuvan parissa dokumentaristina, mutta on myöhemmin ohjannut myös fiktioteoksia.
Loznitsa muutti nuorella iällä Valko-Venäjältä Ukrainan Kiovaan, jossa hän opiskeli Kiovan polyteknisessä instituutissa pääaineenaan sovellettu matematiikka. Valmistuttuaan vuonna 1987 hän työskenteli vuoteen 1991 saakka tiedemiehenä muun muassa tekoälyn ja päätöksentekoprosessien parissa.
1990-luvun alkupuolella Loznitsa kiinnostui elokuvista ja haki VGIK:iin. Opiskelut kestivät vuoteen 1997 saakka, jonka jälkeen häneltä on ilmestynyt kymmenkunta dokumenttia sekä useita fiktiiviä elokuvia. Vuodesta 2001 lähtien Loznitsa asui Saksassa, sittemmin kotipaikka on vaihtunut Liettuan Vilnaan.[2]
Dokumenteissaan hän on käsitellyt muun muassa Neuvostoliiton historiaa (Predstavlenije 2008) sekä toisen maailmansodan aikaista Leningradin piiritystä (Blokada 2006).[3][4][5]
Fiktiiviset elokuvat Štšastje mojo (2010) ja V tumane (2012) valittiin Cannesin elokuvajuhlilla esitettäviksi.[6] Ensimmäinen kertoo nyky-Ukrainasta, jälkimmäinen sijoittuu puolestaan toisen maailmansodan aikaan.
Elokuva Krotkaja (Lempeä neito, 2017) kilpaili saman vuoden Cannesin Palme d'Or-palkinnosta.[7]
Elokuvalla Donbass (2018) Loznitsa voitti vuonna 2018 muun muassa ohjaajalle myönnetyn Un Certain Regard -palkinnon Cannesista[8][9] sekä parhaan ohjaajan palkintona myönnetyn hopeisen pyramidin Kairon elokuvajuhlilta (CIFF).[10]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
