Semjon Tsarapkin

Semjon Konstantinovitš Tsarapkin (1906 – 1984) oli neuvostoliittolainen diplomaatti, joka toimi 47-vuotisen uransa aikana muun muassa maansa suurlähettiläänä Washingtonissa, Bonnissa ja YK:ssa.

Tsarapkin työskenteli aluksi vuosia sulattotyöntekijänä ja opiskeli työn ohella kansainvälistä politiikkaa ja puolueteoreettisia kysymyksiä. Vuonna 1941 hän pääsi mukaan muokkaamaan hyökkäämättömyyssopimusta Japanin ja Neuvostoliiton välille. Toisen maailmansodan jälkeen Tsarapkin oli Neuvostoliiton edustaja Dumbarton Oaksin ja San Franciscon neuvotteluissa, jotka tähtäsivät YK:n perustamiseen. Sen jälkeen hän toimi suurlähettiläänä Washingtonissa ja YK:ssa 1949–1954. Tämän jälkeen hänet nimitettiin Neuvostoliitossa toimineiden kansainvälisten järjestöjen ylijohtajaksi, ja vuonna 1961 hän tuli tunnetuksi Neuvostoliiton peräänantamattomana pääneuvottelijana aseistariisuntakonferenssissa. Tsarapkin toimi Neuvostoliiton edustajana Geneven aseidenriisuntakonferenssissa, kunnes hänen tilalleen tuli 24. maaliskuuta 1966 Aleksei A. Roštšin.[1][2][3]

Hänen viimeinen diplomaattipostinsa oli Bonnissa 1966–1971, minkä jälkeen hänestä tehtiin kiertävä lähettiläs.[2]

Lähteet

  1. ↑ Laine, Olavi: ”Tsarapkin, Semjon Konstantinovitš (1906)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 197. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. ↑ a b Semyon K. Tsarapkin; Soviet Career Diplomat, The New York Times 20.9.1984. Viitattu 8.11.2014.
  3. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 33. Otava, 1966.