Seinäjoen tangomarkkinat[2] on vuosittain heinäkuun puolivälissä Seinäjoella, Etelä-Pohjanmaalla järjestettävä tangoon keskittyvä musiikkifestivaali. Se on yksi Suomen suurimmista kesätapahtumista. Vuonna 2019 tapahtumaan osallistui yli 111 000 kävijää.[1]
Keskeinen osa Seinäjoen tangomarkkinoita on tangokuningas- ja tangokuningatarkilpailu. Kahtena ensimmäisenä vuonna ainoastaan Tangokuningas valittiin Tangolaulukilpailun voittajaksi, mutta 1987 alkaen myös Tangokuningatar. Poikkeuksellisesti vuosina 2009–2012 miesten ja naisten keskuudesta valittiin ainoastaan yksi henkilö Tangokuninkaalliseksi. Vuosi 2011 on ainoa, jolloin ei valittu uutta tangokuningasta lainkaan.[3]
Osa tapahtumaa on tangon sävellys- ja sanoituskilpailu. Kilpailussa etsitään uusia tangokappaleita ja kahden parhaimman tangon tekijät saavat rahapalkinnon. Kilpailu on järjestetty markkinoiden alusta lähtien vuosittain, poikkeuksina vuodet 1987 ja 1988. Tangosävellys- ja -sanoituskilpailu ei ole saavuttanut samanlaista suosiota ja näkyvyyttä kuin tangokuninkaallisten valinta.[3]
Tangomarkkinoiden syntyyn johtaneen tapahtumaketjun sysäsi 1980-luvun alkuvuosina liikkeelle huoli Ilmajoen musiikkijuhlien tulevaisuudesta. Kymmenkunta vuotta klassiseen musiikkiin ja oopperaan keskittynyt kunnianhimoinen festivaali oli menettänyt vetovoimaansa, yleisökato oli pahentunut ja tappiokierre syventynyt lähes kipurajalle saakka. Jotakin oli pakko tehdä, ja niinpä juhlien taiteelliseksi johtajaksi hieman aiemmin valittu Lasse Lintala otti asian puheeksi monivuotisen yhteistyökumppanin MTV:n ohjelmajohtajan Tauno Äijälän kanssa. Ratkaisua etsittiin kevyen musiikin saralta, ja kun idea oli todettu toteuttamiskelpoiseksi, toimintamalli lainattiin vuodesta 1977 alkaen järjestetyiltä Lappeenrannan humppafestivaaleilta.[4]
Keväällä 1985 Ilmajoen Musiikkijuhlat ry, Seinäjoen Maila-Jussit ry ja Viihdekuoro Marit ja Mikot ry perustivat Tangomusiikin edistämisyhdistyksen, ja Seinäjoen kaupungin tultua mukaan järjestettiin ensimmäinen Tangomarkkinat-tapahtuma saman vuoden heinäkuun toisena viikonloppuna. Paikan päälle kokoontui noin 18 000 tangon ystävää, mikä ylitti järjestäjien rohkeimmatkin odotukset, ja television välityksellä tapahtumaa seurasi noin 1,6 miljoonaa katsojaa. Ensimmäiseksi tangokuninkaaksi kruunattiin Kauko Simonen, ja hänen perintöprinsseikseen valittiin Jaska Mäkynen ja Mertsi Meri. Mäkynen kirkasti kruununsa myöhemmin, kun taas Meri katosi muutaman vuoden jälkeen iskelmäkuvioista.[5] Tapahtuman johtoon ja 1997 perustetun Seinäjoen Tangomarkkinat Oy:n toimitusjohtajaksi tuli Reijo Pitkäkoski vuoteen 2004 saakka. Martti Haapamäki nimitettiin Seinäjoen Tangomarkkinat Oy:n taiteelliseksi johtajaksi vuonna 2012.[6].
Vuonna 1988 Tangomarkkinoilla rikottiin 25 000 kävijän raja, ja 50 000 vieraan raja ylittyi vuonna 1991. Alun perin yhden viikonlopun kestänyt tapahtuma pidennettiin kolmipäiväiseksi vuonna 1990. 1990-luvun lama-aikaa kuvasi, että vuoden 1993 tangokuninkaalliset Merja Raski ja Sebastian Ahlgren olivat kumpikin voittohetkellään työttömyyskortistossa. Vuonna 1994, jolloin tapahtuma järjestettiin kymmenennen kerran, tapahtuma venähti jo viikon mittaiseksi. Samana vuonna rikkoutui myös sadantuhannen festivaalikävijän raja. Vuonna 1999, viidensillätoista Tangomarkkinoilla juhlan aiheena oli myös miljoonas festivaalivieras tapahtuman historiassa. Vuoden 2001 tangokuninkaalliset Mira Sunnari ja Erkki Räsänen kruunattiin juuri käyttöön otetulla Seinäjoki-areenalla.[7]
Kilpailun televisioi vuosina 1985–2008 MTV3, vuosina 2009–2011 Yle TV2, vuosina 2012–2016 Yle TV1, vuosina 2017–2019 AlfaTV ja vuodesta 2023 Eveo. Mervi Pohjanheimo ohjasi Tangomarkkinoiden finaalin suorat tv-lähetykset MTV3:lle yhdeksänä vuonna, 1996–2004. Vuosina 2017–2022 festivaalin radioinnista vastasi Järviradio,[3] ja vuodesta 2023 lähtien Radio Pooki.
Monet Tangomarkkinoiden alkuvuosien kuninkaallisista olivat kiertäneet tanssilavoja jo pitkään ennen kruunaamistaan ja tunsivat siten tanssikansan maun. Sittemmin mediajulkisuus houkutteli kisaan muitakin iskelmätähden urasta haaveilevia. Tangomarkkinoiden vetovoimasta kertoo vahvasti se, että kun ensimmäisenä vuonna tangokuninkuudesta kilpaili noin sata osallistujaa, kymmenen vuotta myöhemmin kuninkuuden tavoittelijoita oli jo yli 1 700. Osallistujamäärän huiman kasvun myötä joukossa oli myös yhä nuorempia kilpailijoita; nuorin oli juuri rippikoulun käynyt, vuoden 1993 tangomarkkinoille osallistunut ja tangoprinsessaksi valittu kemiläinen 15-vuotias Heidi Kyrö. Kisan koventuessa kilpailijoiden musiikillinen osaaminen ei enää riittänyt, vaan ehdokkaiden piti myös näyttää hyviltä. Pitkäaikainen tuomariston jäsen Lasse Lintala kuvaili tilannetta sanomalehti Ilkan haastattelussa vuonna 1995: "Totta on, että moni tyttö on kaatunut finaalissa sukulaisensa tekemään iltapukuun, ja parikymmentä kiloa ylipainoisella täytyy olla todella upea ääni, jotta kuninkaalliseksi yltäisi."[8]
Tangomarkkinoiden suosiosta huolimatta tango ei ole enää festivaalin historian aikana noussut Suomessa läheskään samanlaiseen suosioon kuin kiihkeimpinä vuosina 1960-luvun puolivälissä. Populaarikulttuurin historian tutkija ja Suomen Jazz & Pop Arkiston johtaja Janne Mäkelä kommentoi asiaa vuonna 2005:
»Omituista tässä tangokulttuurin kansallisessa pyhittämisessä on, ettei tango ole enää vuosikymmeniin nauttinut kovinkaan suurta kaupallista menestystä Suomessa, ja etteivät suurella kohulla vuosittain valitut tangokuninkaalliset kruunun päähänsä saatuaan juurikaan levytä tangolauluja vaan modernia iskelmää – joka sekään ei pärjää myyntilistoilla entiseen tapaan. Uusia tangoklassikoitakaan ei ole syntynyt 1970-luvun jälkeen. [Kalervo Kärjen huomautus: "Tämä ei pidä täysin paikkaansa, kyllä niitä on."] Toki tangoa edelleen kuunnellaan ja toki se on säilynyt lavatanssien kestosuosikkina, mutta musiikinlajina se kuitenkin on suomalaisessa musiikkikulttuurissa kaukana siitä valta-asemasta, jota "tango-puhe" pyrkii ylläpitämään.»
Seinäjoen tangomarkkinoilla on vuodesta 2004 lähtien jaettu Tango Finlandia -tunnustuspalkintoa ansiokkaasta toiminnasta suomalaisen tangon hyväksi. Palkinnon arvo on 10 000 euroa ja sen saajan on oltava Suomen kansalainen. Vuosina 2014, 2015 ja 2016 palkintoa ei jaettu ja vuonna 2017 myönnetty palkinto on toistaiseksi viimeisin.[3]
