Albumin tyyli ei ole yhtä melodinen ja hidastempoinen kuin yhtyeen edellinen albumi South of Heaven, mutta ei kuitenkaan yhtä nopea ja aggressiivinen kuin vuonna 1986 ilmestynyt Reign In Blood. Albumi sai pääosin positiivisen vastaanoton; Allmusic antoi levylle neljä ja puoli tähteä viidestä ja Entertainment Weekly arvosanan B+. Albumi sijoittui Ison-Britannian listoilla sijalle 18 ja saavutti myös sijan 40 Billboard 200-listalla, myyden kultaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Albumi äänitettiin tammikuun ja kesäkuun välillä vuonna 1990 Hit City West, Hollywood Sound ja Record Plant-studioissa Los Angelesissa.[1][2] Albumin tuotti Rick Rubin, joka oli myös tuottanut yhtyeen edelliset albumit Reign in Blood ja South of Heaven.
Albumin kahdeksas raita, "Temptation", sisältää yhtyeen laulajan Tom Arayan jälkiäänitettyä laulua, koska kappaleen ensimmäisen oton lauluraitaa ei poistettu toisella otolla. Kappaleen laulun sovitus ei ollut suunniteltu. Araya lauloi kappaleen kahdella tavalla; miten hän itse ajatteli sen kuulostavan parhaalta, ja miten yhtyeen kitaristi Kerry King halusi hänen laulavan. Kun tuottaja Rubin kuuli lopputuloksen ja molemmat lauluraidat, hän ehdotti, että molempia lauluraitoja käytettäisiin kappaleessa.[3]
Albumin tyyli ja lyyriset aiheet
Rolling Stone-lehden levyoppaan Nathan Brackettin mukaan albumi kuvastaa hyvin yhtyeen soundia neljällä ensimmäisellä albumilla. Kappaleet sisältävät monimutkaisia ja nopeita kitarariffejä, sekä hieman hitaampia, melodisempia riffejä. Brackett kuvaili albumin sanoitusten teemoja "musiikiksi, jolla valloitetaan maailmaa".[4]
Entertainment Weekly-lehden kriitikko David Browne kuvaili albumia "naurettavaksi itsensä parodioimiseksi", ja että levy yhdistää synkkää, laulettua vokalisointia sekä raivokasta kitarointia.[5] Blabbermouth.net-sivusto sanoi albumin kuuluvan genren kaikkien aikojen klassikoihin. Sivusto nimesi kappaleet "War Ensemble", "Dead Skin Mask", ja "Seasons in the Abyss" levyn parhaiksi, kuvaillen niiden soundia "kopioimattomaksi".[6]
Allmusicin mukaan albumi yhdistelee South of Heavenin keskitempoista groovea ja aggressiivisia purkauksia Reign in Bloodin tyyliin. Albumin sanoitukset eivät enää käsittele kuolemanjälkeisen elämän demonisia kuvauksia, vaan pyrkivät löytämään konkreettista kauhua tosielämän asioista, kuten sodista, murhista ja ihmisen heikkouksista. Levyltä voi löytää myös yhteiskuntakritiikkiä, mikä todistaa sen, että yhtye ei ihannoi aiheita joista kirjoittaa.[7]
Julkaisu ja vastaanotto
Albumi julkaistiin 9. lokakuuta1990 Def American Recordsin kautta. Warner Music Group julkaisi levyn uudelleen myöhemmin samana vuonna ja American Recordings vuonna 1994.[8] Vaikka albumi ei ollutkaan tervetullut musiikkiohjelmiin ja radioon, se sai kuitenkin soittoaikaa MTV:n sittemmin lopetetussa Headbanger's Ball-ohjelmassa.[9]Seasons in the Abyss-kappaleesta julkaistiin myös Slayerin ensimmäinen musiikkivideo.[9]
Albumi sai pääosin positiivisen vastaanoton kriitikoilta. College Music Journal kommentoi levyä "veteraanimetallibändin kulinaariseksi munaukseksi"[10] Allmusicin Steve Huey sanoi albumin, joka on yhtyeen kolmas suurelle levy-yhtiölle, "tuovan jonkin verran takaisin Reign in Bloodilla kuultua nopeutta, ja olevan yhtyeen "helposti lähestyttävin" albumi." Levyllä voi hänen mukaansa kuulla koko yhtyeen parasta osaamista terävän ja puhtaan tuotannon avulla.[7] Huey kirjoitti myöhemmin albumin "kuvaavan Reaganin aikaista Amerikkaa korruption ja julmuuden likakaivona ja että musiikki on pirullisen tehokasta, kuten aina".[7]Entertainment Weekly-lehden kriitikko David Browne sanoi, että levyä kuunnellessa "tuntuu, kuin kuuntelisi maailman pisintä speed metal-kappaletta".[5]
J. D. Considine kertoi kappaleesta "War Ensemble": "Se ei ole missään nimessä kaunis kappale. Se on kuultavaa salamasotaa, jonka kertosäe huipentuu sanoihin: 'The final swing is not a drill/It's how many people I can kill'. Se on täynnä kauhukuvia ja koväänisiä kitaroita, joita kuljettaa thrash metallin henkeäsalpaava tahti." Considine kirjoitti myöhemmin, että albumin musiikki "tekee niin tarkan yhteenvedon taistelun paniikista, että armeija itse on käyttänyt Slayerin kappaleita psyykatakseen joukkoja taisteluun Saudi-Arabian aavikoilla".[11] Sputnik Musicin Mike Stagno sanoi, että levy oli loistava paluu Slayerilta.[12]
Albumi saavutti sijan 40 Billboard 200-listalla sekä sijan 18 Ison-Britannian listoilla.[13][14] Albumi myi myös kultaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.[15][16] Kappaleet "Seasons in the Abyss" ja "War Ensemble" ovat tähän mennessä saaneet eniten soittoaikaa.
↑(1990) Album notes for Seasons in the Abyss by Slayer [CD]. Def American.
↑ name="metal maniacs">vuoden 1990 painos Metal Maniacs-lehdestä, jossa Slayer ja Megadeth puhuvat levyistään (Seasons in the Abyssyhtyeen pisin biisi kestää jopa 1,2 tuntia
