Sarnia on 71 419 asukkaan (2006) kaupunki Ontarion provinssin eteläosassa, Kanadassa. Lähialueiden kanssa kaupunki muodostaa metropolialueen, jossa on kaikkiaan 88 793 asukasta (2006).[1] Sarnia on väkiluvultaan suurin Huronjärven rannalla sijaitsevista kaupungeista. Se sijaitsee Lambton Countyn piirikunnassa St. Clair -joen suulla, jonka kautta ylemmät suuret järvet laskevat Eriejärveen ja edelleen Atlanttiin. Joki toimii myös valtakunnan rajana Kanadan ja Yhdysvaltain välillä. Joen yli johtava Blue Water Bridge - silta on yksi vilkkaimpia maiden välisiä rajanylityspaikkoja.[2]
Kaupunki tunnetaan tiettävästi parhaiten vuonna 1858 James Miller Williamsin sinne rakentamasta, maailman ensimmäisestä kaupallisesta öljynporaustornista,[3] jonka tuottamaa öljyä kuljetettiin aina Britanniaan saakka.[4]
Kaupungin nimi
Kaupungin nimi on vaihtunut vuosien saatossa useaan kertaan. Ensimmäisten eurooppalaisten saapuivat alueelle 1830-luvun alkupuolella. He asettuivat asumaan alueelle ja kutsuivat sitä nimellä "The Rapids". Asukasluvun kasvaessa uudeksi nimeksi valittiin vuonna 1836 "Port Sarnia". Kaupungin nimi muuttui nykyiseen muotoonsa 7. toukokuuta 1914. Sarnia ja läheinen Clearwaterin kaupunki yhdistyivät 1. tammikuuta 1991, ja uudeksi nimeksi valittiin "Sarnia-Clearwater". Nimi kuitenkin vaihdettiin takaisin Sarniaksi tasan vuotta myöhemmin.[5]
Kaupungin nimi tulee Englannin kanaalissa sijaitsevan Guernseyn saariryhmän nimestä, joka latinaksi on Sarnia.[6]
Historia
Ennen eurooppalaisten saapumista alueelle siellä asui attiwandaron-intiaaneja. Ensimmäisenä eurooppalaisena heidät tapasi vuonna 1627 ranskalainen lähetyssaarnaaja LaRoche Daillon, joka kutsui heitä myöhemmin "neutraaleiksi" (engl. The Neutrals). Lähetyssaarnaajat perustivat alueelle kylän nimeltä St. Francis, joka sijaitsi nykyisen Sarnian lähistöllä. Vuonna 1648 vihamieliset ja ylivoimaisilla tuliaseilla varustetut irokeesit hyökkäsivät attiwandaroneita vastaan, minkä seurauksena he pakenivat ja hylkäsivät asuinalueensa. Alue autioitui, mutta pian sen jälkeen sinne muutti chippewa-intiaaneja, jotka edelleen asuvat alueella.[3][7]
Alue oli osa Uutta-Ranskaa aina vuoteen 1763 saakka, jolloin solmitussa Pariisin rauhassa alue luovutettiin Britannian hallintaan. Kun brittiläiset saivat alueen haltuunsa, sinne alkoi virrata enemmän siirtolaisia. Ensimmäinen suurempi muuttoaalto koettiin 1830-luvulla, ja 1834 alueen väkiluku oli jo 1 728 asukasta. Suurin osa näistä siirtolaisista oli käsityöläisiä ja maanviljelijöitä. 1840-luvun Irlannin suuren nälänhädän seurauksena runsaasti irlantilaisia siirtolaisia saapui Pohjois-Amerikkaan ja nykyisen Lambtonin piirikunnan alueelle. Vuonna 1851 alueen väkiluku oli jo 10 815 asukasta.[3] Kaupunkioikeudet Sarnialle myönnettiin vuonna 1856.[5]
Kaupungin alkuaikoina metsäteollisuus oli sen tärkein työllistäjä. Mutta öljyteollisuus nousi nopeasti tämän edelle. Vuonna 1858 Great Western Railway -rautatieyhtö rakensi rautatieyhteyden Torontosta Sarniaan, ja vain vuotta myöhemmin sitä seurasi Grand Trunk Railway -rautatieyhtiö. Nämä molemmat rautatieyhtiöt käyttivät hyväkseen vuonna 1889 valmistunutta St. Clair -joen alitse johtavaa rautatietunnelia yhdistäen rataverkkonsa Yhdysvaltain rataverkkoon. Joen ylittävä Blue Water Bridge -maantiesilta valmistui 1938. Taloudellisesti tärkeä syväsatama rakennettiin 1920-luvulla ja on edelleen merkittävässä asemassa.[6]
Lähteet
