Yoshida kilpaili 53–55 kilogramman painoluokissa. Hän voitti 55 kilogramman sarjassa olympiakultaa Ateenassa 2004, Pekingissä 2008 ja Lontoossa 2012. MM-kultamitaleita Yoshida voitti 13 kappaletta. Aasian kisoista hän voitti neljä ja Aasian-mestaruuskilpailuista neljä kultamitalia.[2] Kolme olympiakultaa ja yhdeksän maailmanmestaruutta on painissa saavuttanut japanilaisen lisäksi vain Aleksandr Karelin. Japanin vuoden urheilijaksi Yoshida valittiin kahdesti.
Yoshida voitti aikuisten kansainvälisissä otteluissa 119 kertaa peräkkäin vuodesta 2002 aina vuoteen 2008, jolloin hän hävisi Pekingin joukkuemaailmancupissa. Hän ei kuitenkaan pitkään aikaan hävinnyt kertaakaan suuressa arvokisaturnauksessa vuonna 1998 alkaneen arvokisahistoriansa aikana.[3] Vuonna 2012 Yoshida hävisi toisen kansainvälisen ottelunsa. Tuolloin hänelle oli ehtinyt kertyä 58 ottelun voittoputki[4]. Vuoden 2013 maailmanmestaruutensa jälkeen Yoshida oli voittanut peräkkäin 47 turnausta ja näissä 173 vastustajaa.[5]
Pituutta Yoshidalla on 156 senttimetriä, ja hän kilpaili 55 kilogramman painoluokassa.[6] Häntä valmensivat maajoukkuevalmentaja Kazuhito Sakae, Koji Tanaka ja aikaisemmin oma isä Eikatsu Yoshida.[7] Kotimaassaan Yoshida edusti hisailaista Sogo Keibi Hosoho Club -seuraa. Aikaisemmin hän edusti paikallisen oppilaitoksen painiseuraa (engl.High School Wrestling Club Hisai).[2]
Yoshida syntyi 5. lokakuuta 1982 Mien prefektuurinTsun kaupungissa painijaperheeseen. Hänen isänsä, Eikatsu Yoshida, voitti vapaapainissa Japanin mestaruuden vuonna 1973,[8] ja Saorin kaksi veljeä olivat myös harrastaneet painia. Yoshida aloitti painin harrastamisen jo kolmevuotiaana isänsä ohjauksessa.[9] Yoshida on sanonut, ettei muista tehneensä lapsuudessaan mitään muuta kuin painineensa.[10]
Yoshidan ensimmäinen kansainvälisesti merkittävä saavutus tuli, kun hän vuonna 1998 voitti kadettien (alle 17-vuotiaiden) maailmanmestaruuskisoista kultamitalin. 52-kiloisissa saavutettu mestaruus sai jatkoa seuraavana vuonna, kun neljä kilogrammaa painavampien sarjassa Yoshida voitti jälleen kultaa. Ennen aikuisten sarjaan siirtymistään Yoshida voitti vielä junioreiden (alle 20-vuotiaiden) maailmanmestaruuden kahdesti, vuosina 2000 ja 2001.[6]
Aikuisten sarjassa Yoshida aloitti kansainvälisen arvokisahistoriansa voittamalla kansainvälisen opiskelijaliiton maailmanmestaruuskilpailut kesäkuussa 2002. Lokakuussa hän saavutti Aasian kisoissa Busanissa kultaa voittamalla neljä kanssakilpailijaansa. Jo kuukautta myöhemmin Yoshida paini maailmanmestariksi: finaalissa hän voitti yhdysvaltalaisenTina Georgen.[6]
Arvokilpailuihin päästäkseen Yoshidan oli voitettava maan sisäisessä karsinnassa arvostettu moninkertainen arvokisavoittaja Seiko Yamamoto. Ennen vuoden 2002 Aasian kisoja ja Khalkisin maailmanmestaruuskilpailuita Yoshidan onnistuikin vakuuttaa valitsijat voittamalla Yamamoto,[11][12] mikä varmisti edustuspaikan 55-kiloisten sarjaan. Vielä Khalkisin maailmanmestaruuskilpailuissa Yoshida oli Japanissa erittäin suositun ja kisajoukkueesta pudotetun Yamamoton varjossa: Yoshidalle esitettiin kiusallisia, ”Missä Seiko on?” -tapaisia kysymyksiä ja häneen viitattiin nimellä Seiko II.[10] Yoshidan onnistui uusia maailmanmestaruutensa seuraavana vuonna New Yorkissa, ja yhdysvaltalainen Tina George jäi jälleen hopeasijalle. Myös osallistuminen painin maailmancupiin toi Yoshidalle sarjavoiton.[13] Olympiavuonna 2004 Yoshida voitti ensimmäisen Aasian-mestaruutensaTokion kotikisoista.
Ateenan kesäolympialaisten edustuspaikasta kamppailleiden Yoshidan ja Yamamoton välinen valinta oli pitkään epäselvä, jolloin Japanin painiliitto päätti lähettää molemmat painijat vuoden 2003 maailmanmestaruuskisoihin, Yoshidan 55-kiloisten sarjaan ja Yamamoton 59-kiloisiin. Yoshidan lisäksi myös Yamamoto voitti maailmanmestaruuden, mutta kisojen jälkeisissä kansallisissa kohtaamisissa Yoshida oli parempi, mikä tiesi olympiaedustuspaikkaa.[10] Syrjäytetty Yamamoto siirtyi tämän jälkeen 59-kiloisten painoluokkaan, jossa hän pääasiassa on viime vuosina paininut.[14]
Ateenasta Pekingiin
Ateenan kesäolympialaisissa Yoshida paini vakuuttavasti: hän aloitti toiselta kierrokselta voittaen kiinalaisvastustajansa ylivoimaisella pistevoitolla, ja kolmannella kierroksella hävisi italialaisvastustaja samoin ylivoimaisella pistevoitolla. Välierässä vastaan asettui yksi lajin suurnimistä, RanskanAnna Gomis, josta Yoshidan onnistui kuitenkin ottaa pistevoitto. Finaalissa Yoshida sai vastaansa kanadalaisenTonya Verbeekin. Hänen voittamisensa sujui Yoshidalta Gomis-voittoa vaivattomammin, sillä ottelu päättyi Yoshidan pistevoittoon virheettömällä esityksellä.[15] Koska naispaini oli ensimmäistä kertaa mukana olympialaisten ohjelmassa, tuli Yoshidasta näin painoluokkansa kaikkien aikojen ensimmäinen olympiavoittaja.
Ateenan olympialaisten jälkeen Yoshida saavutti voitot vuosien 2004 ja 2005 maailmancupeista. Vuoden 2005 Aasian-mestaruuskisoissa tuli jälleen kultaa, hopealle jäi KiinanSu Lihui. Saman vuoden universiadeissa Yoshida voitti finaalissa olympiahopeamitalisti Verbeekin, eikä japanilaisen voittamiseen kykenevää painijaa löytynyt Budapestin MM-kilpailuissakaan: Kiinan Su ja Kanadan Verbeek saivat jälleen tyytyä himmeimpiin mitaleihin VenäjänNatalja Goltsin ohella. Budapestissa Yoshida ei antanut viidessä ottelussaan vastustajilleen pistettäkään.[6]
Vuonna 2006 Yoshida kartutti palkintokokoelmaansa voittamalla jälleen maailmancupin, maailmanmestaruuden sekä Aasian kisat, joiden finaalissa kukistui KazakstaninOlga Smirnova. Seuraavakin vuosi meni Yoshidan hallitessa sarjaansa kovalla otteella, mistä osoituksena Aasian-mestaruuskisojen sekä MM-kilpailujen kultamitalit. Maailmanmestaruuden voitettuaan iloinen Yoshida löi nyrkeillään ilmaa ja heitti yleisöä viihdyttääkseen valmentajansa Kazuhito Sakaen mattoon useita kertoja. Tiedusteluihin tulevista olympialaisista painija vastasi naispainin tason koventuneen huomattavasti ja pohti olympiavoiton uusimisen olevan hankala tehtävä.[9]
Odottamaton tappio ja toinen olympiakulta
Yoshida juhlii olympiavoittoaan Pekingissä vuonna 2008.
Olympiavuosi 2008 alkoi Yoshidan kannalta yllätyksellisesti: kaikki kansainväliset ottelunsa vuodesta 2002 lähtien voittanut japanitar hävisi odottamattomasti tammikuussa maailmancupissa YhdysvaltainMarcie van Dusenille. Tapahtumaa on verrattu legendaarisen venäläispainija Aleksandr Karelinin yllätystappioon vuoden 2000 Sydneyn olympialaisissa, jolloin jo voittamattomana pidetty venäläinen taipui yllättäen finaalissa amerikkalaiselle Rulon Gardnerille.[10] Van Dusen oli harjoitellut tiettyjä liikkeitä nimenomaan 119 ottelun voittoputkessa olleen Yoshidan varalle, ja japanilainen olikin ottelun jälkeen silminnähden hämillään. Omien sanojensa mukaan Yoshida syytti tappion jälkeen itseään lepsuilusta ja liiasta voitonvarmuudesta. Hän vakuutti kuitenkin ottavansa elokuussa olympiakultaa Pekingistä.[9] Kohennusta itsetunnolleen Yoshida sai jo maaliskuussa, kun hänen onnistui voittaa jo neljäs Aasian-mestaruutensa.
Pekingin kesäolympialaisissa Yoshida osoitti jälleen olevansa sarjansa paras painija. Tutun 55 kilogramman painoluokan ottelut käytiin kaikki 16. elokuuta,[16] ja ensimmäisessä ottelussa Yoshidaa vastaan asettui RuotsinIda-Theres Nerell. Lopulta viidenneksi sijoittunut Nerell hävisi Yoshidalle jaksoin 2–0 (pisteet 3–1, 4–0). Puolivälierässä Yoshidan vastustaja oli Venäjän Natalja Golts, jonka japanilainen voitti jaksoin 2–0 (2–1, 4–0). Välierässä Yoshida sai jälleen vastaansa Kanadan Tonya Verbeekin, joka hävisi sarjan valtiattarelle saamatta pistettäkään tätä vastaan: voitto Yoshidalle jaksoin 0–2 (0–2, 0–6), mikä takasi finaalipaikan. Viimeisessä ottelussa vastaan asettui isäntämaa Kiinan nuori edustaja Xu Li. Finaali ratkeaisi muiden otteluiden tavoin normaalisti kahdesta erävoitosta tai selätyksestä. Ensimmäinen kahden minuutin jakso päättyi toista olympiavoittoaan metsästäneen Yoshidan 2–0-voittoon. Lopullisen ratkaisunsa ottelu sai, kun toista jaksoa oli ehditty painia 43 sekuntia:[2] Yoshidan onnistui selättää Xu, ja hän pääsi näin juhlistamaan toista olympiavoittoaan pettyneen kiinalaisyleisön edessä.
Pekingistä maailmancup-tappion toisintoon
Olympiamenestyksensä jälkeen Yoshida voitti lokakuussa kuudennen maailmanmestaruutensa Tokiossa: naisille päätettiin poikkeuksellisesti järjestää MM-kilpailut olympiavuodesta huolimatta, sillä Pekingin olympialaisissa painoluokkia oli vain neljä, kun taas Tokiossa luokkia oli kuusi. Pekingin jälkeisinä vuosina Yoshida paini arvokilpailuissa harvakseltaan: vuonna 2009 hän voitti 55-kiloisten maailmanmestaruuden kukistettuaan Herningin MM-kilpailujen loppuottelussa AzerbaidžaninSona Əhmədlin, ja vuonna 2010 Moskovan MM-kilpailuissa Yoshidalle hävisi finaalissa toinen azerbaidžanilainen, Julia Ratkevitš. Hieman yli kaksi kuukautta Moskovan MM-kullan jälkeen Yoshida osallistui Guangzhoussa Aasian kisoihin, joista hän otti kolmannen Aasian kisojen voittonsa.[17] Vuonna 2011 Yoshida osallistui Istanbulin MM-kilpailuihin ja saavutti yhdeksännen maailmanmestaruudensa voitettuaan finaalissa kanadalaisen Verbeekin. Saman vuoden joulukuussa Japanin-mestaruuskilpailuissa Yoshida voitti kymmenennen peräkkäisen Japanin mestaruutensa, ja saavutettu mestaruus varmisti hänelle edustuspaikan Lontoon vuoden 2012 kesäolympialaisiin. Lontooseen Yoshida asetti tavoitteekseen kolmannen olympiavoittonsa.[18]
Toukokuussa 2012 Yoshida osallistui Japanin joukkueessa painin maailmancupiin, joka käytiin Tokiossa. Japani voitti turnauksen loppuottelussa Venäjän, mutta Yoshida hävisi yllättäen 19-vuotiaalle venäläiselle Valeria Žolobovalle jaksoin 2–1. Tappio päätti Yoshidan van Dusen -tappion jälkeisen, 58 ottelun pituisen voittoputken. Edellisen tappion tavoin myös häviö Žolobovalle tapahtui olympiavuoden maailmancupissa.[19]
Kolmas olympiavoitto
Lontoon kesäolympialaisissa 2012 Yoshida toimi Japanin joukkueen lipunkantajana avajaisissa.[20]Painiturnauksessaan japanilainen voitti aluksi yhdysvaltalaisen Kelsey Campbellin ja Azerbaidžanin Ratkevitšin. Seuraavaksi hän paini revanssin Venäjän Žolobovasta, ja loppuottelussa hän voitti jälleen Kanadan Verbeekin erin 2–0 (3–0, 2–0). Yoshida otti kolmannen olympiavoittonsa menettämättä pistettäkään turnauksen aikana.[21] Kolme olympia- ja yhdeksän MM-kultaa saavuttanut Yoshida nousi sivuamaan Aleksandr Karelinin ennätystä.[22] Yoshida ohitti Karelinin saman syksyn MM-kilpailuissa Strathcona Countyssa, jossa hän voitti yhteensä 13. olympia- tai MM-kultamitalinsa.[23]
Syyskuussa 2013 Yoshida voitti jälleen maailmanmestaruuden: Budapestissa hän ei antanut vastustajilleen pistettäkään ja voitti loppuottelussa Sofia Mattssonin pistein 5–0.[24] Vuonna 2014 Yoshida siirtyi lajin painoluokkamuutosten myötä 53 kilogramman sarjaan,[25] jossa hän otti maailmancupin sarjavoiton maaliskuussa. Taškentin MM-kilpailuissa Yoshida ei hävinnyt jälleen pistettäkään ja otti 12. maailmanmestaruutensa kaadettuaan taas Mattssonin loppuottelussa.[6] Yoshidan isä ja valmentaja Eikatsu Yoshida kuoli tasan puoli vuotta ennen MM-kilpailuja aivoverenvuotoon.[26] Muutamaa viikkoa myöhemmin järjestetyissä Aasian kisoissa Incheonissa Yoshida oli vaikeuksissa 55 kilogramman painoluokan avausottelussaan kiinalaispainijaa vastaan mutta voitti tämän lopulta 12–9-pistein. Muista painijoista ei Yoshidalle yhtä tasaista vastusta ollut, ja japanilainen voitti lopulta loppuottelussa mongolialaisen Sündeviin Byambatserenin saavuttaen neljännen Aasian kisojen kultamitalinsa.[27]
Vuoden 2015 MM-kilpailuissa Yoshida aloitti jälleen kolmella voitolla joissa jätti vastustajansa pisteittä. Välierä ja Ruotsin Mattssonia vastaan käyty loppuottelu olivat tasaisempia, mutta Yoshida paini kullan ratkaisseessa ottelussa 2–1-pistevoiton ja jatkoi kultamitaliputkeaan 13. maailmanmestaruudella.[28]
Yoshidan menestys poiki julkisuutta ja medianäkyvyyttä etenkin tämän kotimaassa Japanissa, jossa Yoshidalla on idolinkaltainen asema.[30][31] Esimerkiksi vuoden 2009 MM-kilpailuissa Tanskassa Yoshidaa haastatteli matonreunalla kymmenkunta japanilaista median edustajaa.[32]
Yoshidan Pekingin olympialaisissa käyttämät painitrikoot myytiin joulukuussa 2008 järjestetyssä Internet-huutokaupassa 551 000 jenin (n. 4 700 euron) hintaan. Rahat lahjoitettiin Japanin Punaiselle Ristille.[7] Yoshida on palkittu maansa vuoden urheilijana vuosina 2007 (palkinnon yhteydessä kahden miljoonan jenin rahapalkinto, edellinen palkinnon saanut painija Shōzō Sasahara vuonna 1956[33]) ja 2010 (palkintorahaa kolme miljoonaa jeniä).[34]
Yksityiselämä
Yoshida asuu Tsun kaupungissa Hisain kaupunginosassa syntymäprefektuurissaan Miessä.[10] Urheilu-uransa ohella Yoshida on työskennellyt vartijana,[9] ja tulevaisuudessa hän on ajatellut kouluttautua sairaanhoitajaksi.[35] Vapaa-aikanaan Yoshida harrastaa karaokea, shoppailua ja golfin pelaamista.[35] Siviilisäädyltään Yoshida oli vuonna 2011 naimaton.[36]
Saavutukset
Olympialaiset
Ateena 2004 – kultaa (sarja 55 kg)
Peking 2008 – kultaa (sarja 55 kg)
Lontoo 2012 – kultaa (sarja 55 kg)
Yoshidan lisäksi vain hänen maajoukkuetoverinsa Kaori Ichōn onnistui voittaa olympiakultaa ensimmäisissä kolmissa kisoissa, joissa naispaini oli mukana.[21]
Junioreiden (20-v.) MM-kilpailut: kultaa 2000 ja 2001 (sarja 58 kg)
Kadettien (17-v.) MM-kilpailut: kultaa 1998 (sarja 52 kg) ja 1999 (sarja 56 kg)
Japanin mestaruuskilpailut, sarja 55 kg
12 kultamitalia (2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011, 2013[38] ja 2014[25]), millä Yoshida on kaikkien aikojen kakkostilalla naispainimestaruuksien määrässä (Kyōko Hamaguchilla on 15 mestaruutta).[18]
