SKDL:n Lapin piirijärjestö oli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton aluejärjestö, joka ohjasi puolueen toimintaa Lapin läänin vaalipiirissä. SKDL oli vaalipiirin suurin puolue vaaleissa 1958 ja 1966. Eduskuntavaaleissa 1951–1979 SKDL:n listalta valittiin Lapista 3–4 kansanedustajaa. Kansandemokraatit saivat monissa vaaleissa suurimman kannatusosuutensa Lapista. Järjestön poliittinen toiminta lopetettiin 1990-luvun alussa, kun se yhdistettiin Vasemmistoliiton Lapin piiriin.
Lapin radikaali työväenliike syntyi 1900-luvun alussa. Sisällissodan jälkeen kommunistit saivat liikkeessä sosialidemokraatteja vahvemman aseman.[4]
Tammikuussa 1945 SKDL:n Lapin vaalipiiritoimikunta toimi Kemissä asiamiehenään Niilo Nikkilä.[5] Piirijärjestön perustava kokous pidettiin puolueen toimistoparakissa Kemissä 28.–29. huhtikuuta 1945. Paikalla oli 40 edustajaa. Kokous vaati muun muassa Lapin maaherran erottamista virasta.[6]
Kesäkuussa 1945 piiriin kuului 19 yhdistystä ja vuodenvaihteessa 1945–1946 osastoja oli 52. Alkuvuonna 1946 piiriin kuului noin 4 000 jäsentä,[7] ja loppuvuonna 4 800. Vuonna 1946 piirin alueella oli 75 SKDL:n yhdistystä ja yhteensä 160 demokraattisten joukkojärjestöjen (SKP, SDNL, SDNL, EST) osastoa.[8] Alkuvuonna 1948 SKDL:n yhdistyksiä oli 90 ja jäseniä noin 4 500.[2]
Kemin veritorstain jälkeen poliisi tunkeutui SKDL:n piiritoimistoon ja takavarikoi puolueen asiakirjoja sekä pidätti ja pahoinpiteli puolueen kannattajia. Kansandemokraattien mukaan toimet olivat perustuslain vastaista poliisiterroria.[9][10] 21. elokuuta pidetyssä SKDL:n Lapin piirin koolle kutsumassa kokouksessa vaadittiin sisäministerin eroa, poliisin ja armeijan poistamista Kemistä, poikkeustilan lakkauttamista sekä pidätettyjen vapauttamista.[11]
Vuonna 1951 yhdistyksiä oli 118.[12] Vuonna 1952 piirissä suoritetun tutkimuksen mukaan noin kolmasosa SKDL:n jäsenistä kuului myös SKP:hen. SKDL:n piirin jäsenmäärään vaikutti negatiivisesti se, että monet kannattajat jättivät liiton jäsenyyden päästyään puolueen jäseniksi.[3]
1950-luvulla piirin työvaliokunnan muodostivat piiritoimikunnan Kemissä asuneet jäsenet.[3] 1960-luvulla työvaliokunta koostui rovaniemeläisistä.[13]
1960-luvulla syntyi käsite korpikommunismi, jolla tarkoitettiin syrjäseutujen radikaalia liikehdintää erotuksena kaupunkien teollisuuskommunismista. Erik Allardtin mukaan korpikommunismi oli huonosti organisoitua, normitonta ja juuretonta toimintaa, jolla ajettiin lyhyen tähtäimen taloudellisia etuja ilman kypsää analyysiä yhteiskunnasta. Korpikommunistit olivat pienviljelijöitä, maaseudun itsellisiä ja muita sekatyömiehiä. Ulla Aatsingin mukaan irrationaalisuutta korostava tulkinta ohittaa liikkeen historialliset juuret.[4]
Vuonna 1963 piiriin kuului 162 yhdistystä ja noin 4 000 jäsentä.[15] Jäsenistä 72 prosenttia oli työläisiä ja 21 prosenttia pienviljelijöitä. Jäsenistä alle viidesosa oli naisia. Johtokuntien jäsenistä naisia oli 10 prosenttia. Vuonna 1964 naisia oli puheenjohtajana vain kahdessa osastossa.[16] Vuonna 1969 piiriin kuului 21 kunnallisjärjestöä, 131 yhdistystä ja noin 1 500 maksavaa jäsentä.[17]
Vaalit
Eduskuntavaalit
Vuonna 1945 SKDL oli vaaliliitossa (SKDL:n työläisten ja pienviljelijäin kansan demokraattinen vaaliliitto[18]) prosentin äänistä saaneen Pienviljelijäin puolueen kanssa.[19] Vuonna 1966 SKDL oli vaaliliitossa TPSL:n kanssa.[20]
Vuoden 1983 vaaleissa SKDL:n kanssa kilpaili puolueen listalta tiputetun kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän yhteislista, joka sai 12 prosenttia äänistä ja yhden edustajan. SKDL menetti kaksi paikkaa. Tennilä jatkoi SKDL:n eduskuntaryhmässä mutta erotettiin 1986, ja vuoden 1987 vaaleissa hänet valittiin Devan listalta, joka keräsi 12 prosenttia äänistä.
Vuoden 1964 vaaleissa SKDL sai enemmistön äänistä Kolarissa. SKDL sai yli 45 prosenttia äänistä myös Kemissä, Kittilässä ja Tervolassa.[16] Vuoden 1968 vaaleissa puolue menetti enemmistön Kolarissa.[13] Vuonna 1968 SKDL sai paikkoja läänin kaikkiin muihin paitsi Enontekiön ja Utsjoen valtuustoihin.[40] Vuonna 1972 vain Utsjoki jäi ilman kansandemokraattien edustusta.[41]