SBB-CFF-FFS
Yritysmuoto	osakeyhtiö
ISIN	CH0205276774
Perustettu	1902
Toimitusjohtaja	Vincent Ducrot[1]
Kotipaikka	Bern, Sveitsi
Toiminta-alue	Sveitsi ja lähivaltiot
Toimiala	rautatieliikenne
Tuotteet	matkustaja- ja tavaraliikenne
Liikevaihto	8 786 milj. Sfr (2015)[2]
Henkilöstö	30 000 (2015)[2]
Emoyhtiö	Schweizerische Bundesbahnen SBB
Tytäryhtiöt	SBB Cargo, SBB GmbH, RegionAlps, Thurbo, Zentralbahn, Sensetalbahn, Tilo, AlpTransit Gotthard, ym.
Omistaja	Sveitsin valtio
Kotisivu	www.sbb.ch
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Sveitsin valtionrautatiet (saks. Schweizerische Bundesbahnen, ransk. Chemins de fer fédéraux suisses, ital. Ferrovie federali svizzere, retoromaaniksi Viafiers federalas svizras) eli SBB CFF FFS on Sveitsin valtiollinen rautatieyhtiö. SBB:n kaikki osakkeet omistaa Sveitsin valtio. SBB on sekä liikenteenharjoittaja että ratainfrastruktuurin omistaja.

SBB on konsernin emoyhtiö, joka omistaa rataverkon ja siihen kiinteästi liittyvät osat kuten asemat. Henkilöliikenne tapahtuu pääosin emoyhtiön nimissä, mutta osa toiminnasta tapahtuu tytäryhtiöissä (RegionAlps, Thurbo AG, zb Zentralbahn AG, Sensetalbahn AG, Tilo SA). Saksan-paikallisliikenteen toteuttaa SBB GmbH. Tavaraliikenneyhtiö on SBB Cargo AG. Lisäksi SBB omistaa muun muassa vesivoimalaitosyhtiöitä, Gotthardin pohjatunnelia rakentavan AlpTransit Gotthard AG:n, matkatoimiston, vakuutusyhtiön ja kiinteistöyhtiöitä.^[3]

Vuonna 2015 SBB-konsernin liikevaihto oli 8,8 miljardia frangia, ja sen palveluksessa oli 30 000 työntekijää. Konsernin yhtiöiden omistaman rataverkon pituus oli 3 172 kilometriä.^[2]

Sveitsin rautatieverkko rakennettiin pääosin jo 1800-luvun jälkipuoliskolla: vuonna 1900 rataverkon pituus oli 3 789 kilometriä eli noin 75 % nykyisestä 5 035 kilometristä^[4]. Rakentajayhtiöt olivat yksityisiä tai kantonien omistamia. Vuosisadan lopulla useat rautatieyhtiöt joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin suurten investointien, keskinäisen kilpailun ja taloudellisen taantuman takia. Tilanteen ratkaisemiseksi Sveitsissä järjestettiin vuosina 1895 ja 1898 kansanäänestys valtiollisen rautatieyhtiön perustamisesta ja yksityisten rautatieyhtiöiden valtiollistamisesta. Myönteisten päätösten jälkeen perustettiin liittovaltion rautatieyhtiö SBB. ^[5]

SBB:n toiminnan katsotaan alkaneen 1. tammikuuta 1902, kun usean rautatieyhtiön toiminta siirretiin SBB:n hoidettavaksi:

• Aargauische Südbahn, ASB
• Bötzbergbahn, BöB
• Schweizerische Nordostbahn, NOB
• Schweizerische Centralbahn, SCB
• Wohlen-Bremgarten, WB.

SBB:n toiminta laajeni edelleen, kun lisää yhtiöitä liitettiin siihen:

• 1.7.1902 Vereinigte Schweizerbahnen, VSB
• 1.5.1903 Jura-Simplon-Bahn, JS
• 1.5.1909 Gotthardbahn, GB
• 1.1.1913 Genève - La Plaine, GP
• 1.7.1913 Jura neuchâtelois, JN
• 1.1.1918 Tössthalbahn, TTB
• 1.7.1918 Wald-Rüti, WT
• 1.1.1922 Seethalbahn, STB
• 3.10.1948 Uerikon-Bauma-Bahn, UeBB. ^{[6] [7]}

SBB:llä oli vuonna 1903 50 miljoonaa matkustajaa. Kuljetetun tavaran määrä oli tällöin yhdeksän miljoonaa tonnia. SBB:n rataverkon laajuus oli jo vuonna 1909 lähes nykyinen eli 2 648 kilometriä. Vuonna 2015 matkustajaliikenteen vastaavat luvut olivat yhdeksänkertaiset ja tavaraliikenteen noin kuusinkertaiset:^{[8] [9][10]}

SBB harjoittaa matkustaja- ja tavaraliikennettä sekä vähäisessä määrin bussiliikennettä. Yhtiön junilla tehtiin vuonna 2015 yhteensä 442 miljoonaa matkaa, ja matkustajasuorite oli 18,6 miljardia matkustajakilometriä (vuonna 2014 koko Sveitsissä 20,0 miljardia matkustajakilometriä^[4]). SBB Cargo AG:n kuljettaman tavaran määrä oli 51,1 miljoonaa tonnia, ja tavarasuorite oli 15,1 miljardia tonnikilometriä.^[10]

Sveitsin matkustajaliikenteen aikatauluissa lähtökohtana on vakiovuorovälit (saks. Taktfahrplan): junat kulkevat joka tunti samaan aikaan, esimerkiksi 15 tai 60 minuutin välein^[11].

SBB:n rataverkon junien täsmällisyys on korkea: vuonna 2015 vain joka kahdeksas (12,2 %) matkustaja saapui määräasemalleen yli kolme minuuttia myöhässä. Myöhästymisistä huolimatta jatkoyhteydet säilyivät 97 prosentille matkustajista. SBB:n rataverkon tavarajunista 25 % myöhästyi yli kolme minuuttia.^[12]

SBB:n kaukoliikenteen matkustajasuorite on vuonna 2015 13,5 miljoonaa matkustajakilometriä, noin 73 prosenttia kaikesta henkilöliikenteestä. Kaukoliikenteen reittejä ajetaan päivittäin keskimäärin lähes 190 000 kilometriä. Junissa oli keskimäärin 626 istumapaikkaa, joista käytössä oli 31,6 prosenttia.^[13] Merkittävimmät kaukoliikenteen reittivälit ovat^[14]:

• Zürich-Basel, tyypillisesti neljä suoraa kaukojunaa (IC, IR, EC ja ICE) tunnissa
• Zürich-Bern-Geneve/Brig, 2-3 junaa,
• Zürich-Biel/Bienne, kaksi junaa,
• Zürich-Luzern, kaksi junaa,
• Zürich-Chur, kaksi junaa,
• Zürich - St. Gallen, kaksi junaa,
• Bern-Basel, kaksi junaa ja
• Geneve-Brig, kaksi junaa.

Kaukoliikenteen lisäksi yhtiö liikennöi paikallisjunia (R, RE) lähes kaikilla rataosuuksillaan. SBB:n S-junia (lähijunia) kulkee Zürichin, Baselin, Lausannen, Zugin, Aargaun ja Luzernin alueilla.

Paikallisliikenteen matkustajasuorite oli vuonna 2015 5,0 miljoonaa matkustajakilometriä. Paikallisliikenteen reittejä ajettiin päivittäin keskimäärin noin 211 000 kilometriä. Junissa oli keskimäärin 297 istumapaikkaa, joista käytössä oli 22,7 prosenttia.^[13]

SBB:n kalustolla ajetaan kansainvälisen liikenteen junia Saksaan, Italiaan ja Itävaltaan. Lisäksi SBB on osakkaana Lyria SAS:ssa, joka harjoittaa TGV-liikennettä Sveitsin ja Ranskan välillä.^[15]

SBB Cargo on tavaraliikenteen liikennöitsijä.

SBB:llä on noin 2 000 veturia tai moottorivaunua, noin 2 400 matkustajavaunua sekä noin 6 500 tavaravaunua.^[16]

Henkilöliikenteen kalustoon kuului vuoden 2015 lopussa 335 veturia, 134 moottorijunan vetovaunua sekä 83 järjestelyveturia, yhteensä 552 erilaista vetolaitetta. Matkustajavaunuja oli kaikkiaan 2 359, joista 1 879 oli ykkös- tai kakkosluokan perusvaunuja, 21 matkatavaravaunuja, 415 ohjausvaunuja ja 44 ravintolavaunuja.^[16]

Kaukoliikenteen tyypillisiä junia ovat^[17]

• vilkkailla reiteillä IC-juna, jossa veturina Re 460 ja vaunuina IC2000-tyyppisiä kaksikerrosvaunuja; vuodesta myös 2018 Bombardierin Twindexx-kaksikerrosmootorijunia on ollut käytössä,
• mutkaisilla reiteillä kallistuvakorinen ICN-juna (tyyppiä RABDe 500), jossa on seitsemän vaunua ja
• vähemmän vilkkailla reiteillä yksikerroksinen IC- tai IR-veturijuna EW IV -tyyppisin vaunuin.

• 
  Kaksikerroksinen IC2000-juna, edessä ohjausvaunu, Re460-veturi perässä.
• 
  Kaksikerrosvaunuja Zürichissä.
• 
  RABDe Twindexx -kaksikerrosjuna.
• 
  Kallistuvakorinen ICN-juna.
• 
  EW IV -juna, edessä ohjausvaunu, Re460-veturi perässä.

SBB Cargon kalustossa oli vuoden 2015 lopussa yhteensä 941 vetolaitetta, joista 678 oli varsinaisia vetureita. Tavaravaunuja oli kaikkiaan 6 478.^[16]

• 
  SBB Cargon konttijuna
• 
  Järjestelyveturi tyyppiä Am 843
• 
  Sekavaunujuna

SBB:n rataverkko on kokonaan sähköistetty, joten valtaosa liikenteestä hoidetaan sähkökäyttöisellä vetokalustolla. Dieselvetureita ja -koneita käytetään ratapihoilla, kunnossapitotöissä sekä sähkökatkosten varalta varavetureina. SBB:n sähkönhankinta vuonna 2015 oli 3,5 terawattituntia. Tästä SBB:n rataverkon kulutus oli noin 2,1 terawattituntia.^[18]

SBB omistaa kokonaan yhden vesivoimalaitosyhtiön ja osuuden viidestä yhtiöstä^[19]. Osan sähköstä SBB ostaa ja siirtää kahdeksan taajuusmuuntoaseman kautta junaverkkoon (15 kV, 16,7 Hz). SBB:n 132 kV sähkönsiirtoverkon pituus on 1 862 kilometriä.^[18]

• Luettelo Sveitsin rautatieyhtiöistä

• Die SBB in Zahlen und Fakten 2015 (pdf) (SBB:n vuosiraportti 2015) SBB AG. Arkistoitu 4.4.2016. Viitattu 25.3.2016. (saksaksi)
• SBB:n kotisivut SBB-CFF-FFS. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (englanniksi)
• Annual Report 2011 (PDF) Bern: SBB AG. (saksaksi)^{[vanhentunut linkki]}
• Die SBB in Zahlen 2011 (PDF) 6.12.2012. Bern: SBB AG. (saksaksi)^{[vanhentunut linkki]}
• Das Historische Lexikon der Schweiz (HLS) (Sveitsin historiallinen tietosanakirja) Bern: Stiftung HLS. (saksaksi),(ranskaksi),(italiaksi)
• Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Réseau ferré suisse. (Strecken, Brücken, Tunnels. Ein technisch-historischer Atlas. Atlas technique et historique. Toutes les lignes, les ponts, les tunnels) Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9 (saksaksi), (ranskaksi)
• Wägli, Hans G.: Bahnprofil Schweiz. Le rail suisse en profil. CH+. (Teoksen Schienennetz Schweiz, Réseau ferré suisse erillinen liite) Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9 (saksaksi), (ranskaksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SBB-CFF-FFS Wikimedia Commonsissa