Tarinassa uusi aika voivuorineen ja pakettipeltoineen ihmetyttää Koillismaan asukkaita, mutta vaikka nälkä on selkosesta kadonnut, hautaa lumi alleen sadon ja toiveet ja koituu porojen kuolemaksi. Pitkäaikainen työttömyys pahenee ja yhä useamman on pakko lähteä työn hakuun Ruotsiin. Ruskan hehku ja suomalaisen luonnon kauneus näyttävät parhaimmillaan elokuvassa, joka kertoo Sammalsuon Elman ja Kaukon sekä heidän läheistensä kuohuvista ja seesteisistä hetkistä.
2010-luvulla arvioitiin, että elokuva ei kuulu Laineen parhaimpiin[2] vaan on lähinnä väsynyttä myöhäiskautta[3]. Kritiikeissä pidetään tyylirikkona Päätalon romaanin tekstin sovittamista paikoin komedian muotoon[2] ja elokuvaa yleisesti tyylillisesti esimerkkinä vanhahtavasta pirttirealismista, kahdenkymmenen vuoden takaisesta elokuvanteosta. Kaukon ja Senjan lemmenkohtaukset on kuitenkin toteutettu ”uskomattoman intiimisti”.[3]