Elokuva alkaa ilmakuvin Tampereesta sekä otoksin Tammerkoskesta ja Tampereen teollisuuslaitoksista. Väliin leikataan idyllinen kohtaus Marjatasta kotitoimissaan.
Puoliorpo Marjatta elää tehtaassa työskentelevän isänsä, Artun kanssa puutaloista koostuvassa työläiskaupunginosassa. Artun mielestä Marjatta on "järkevä plikka", isäänsä tullut; näkönsä hän on Artun mukaan perinyt äitivainaaltaan. Marjatta saa luvan lähteä tansseihin VPK:n talolle, missä Tam-Tam Boys -yhtye vastaa musiikista. Marjatta tapaa Unton ja päästää tämän vastentahtoisesti kotiinsa. Päihtynyt Unto raiskaa Marjatan, joka kuitenkin pitää rikoksen salaisuutenaan.
Seuraavana päivänä Marjatta kohtaa insinööriksi opiskelevan Paulin, ja pian he ovat kihloissa. Marjatta haaveilee tulevaisuudestaan insinöörin rouvana. Pauli on toistaiseksi vähävarainen, mutta hänellä on varakas setä ja hyvät uranäkymät. Hän osoittautuu kuitenkin sairaalloisen mustasukkaiseksi ja luulotautiseksi. Marjatan koskemattomuus on Paulille ensiarvoisen tärkeää. Marjatta vaikenee Untosta.
Tilanne alkaa kärjistyä, kun Marjatta ja Pauli tapaavat sattumalta Unton, joka kännipäissään uhoaa olleensa Marjatan ensimmäinen. Pauli vie Marjatan kotiinsa selvittämään asiaa, saa raivokohtauksen ja heittää tytön ulos. Marjatta on kuitenkin valmis sovintoon. Draaman käännekohdassa Artulle eräästä pikkuasiasta suivaantunut naapurin Lahtiska möläyttää Artun ja Paulin kuullen Unton yöllisestä vierailusta Marjatan kammarissa. Pauli heittää vihkisormuksensa lattialle ja häipyy raivoissaan ulos. Arttu heittää Marjatan kadulle rankkasateeseen, mutta alkaa samantien katua.
Marjatta sairastuu vakavasti, mutta paranee hiljalleen. Paulin mielisairaus sen sijaan saa alati vakavampia muotoja. Hän etsii Unton käsiinsä ja surmaa itseään fyysisesti voimakkaamman miehen lyömällä tätä silitysraudalla päähän. Sen jälkeen hän juoksee kotiinsa ja surmaa itsensä. Lääkäri kannustaa tapahtumista masentunutta Marjattaa unohtamaan tragedian ja ottamaan itseään niskasta kiinni. Lopulta näin käykin.
Arviot
Tamperelaisen Aamulehden kriitikko Olavi Veistäjä piti Musta rakkauden filmatisointia onnistuneena. Hän kirjoitti: "Käsikirjoituksen laatija Juha Nevalainen on onnistuneesti keskittynyt romaanin olennaiseen ainekseen siinä muodossa kuin kirjailija on sen muokannut uudelleen." Paulin kuolemaa Veistäjä piti erittäin hyvin visualisoituna.[1]
Turun Sanomien Jukka Martinkari oli arvioissaan varovaisempi: hänen mielestään teoksen taiteellinen arvo jäi verraten vähäiseksi taitavasta miljöökuvauksesta ja hyvästä näyttelijäntyöstä huolimatta. Martinkari rinnasti Paulin itsemurhan Tuntemattoman sotilaan Lehdon itsemurhaan. Uusi Aika -lehden nimimerkki Femina (Helmi Neva) katsoi puolestaan, että Paulin kriisi eskaloitui turhan nopeasti ja Jurkan tulkinta jäi eräissä kohdin pintapuoliseksi.[1]
Elokuvauutiset.fi arvioi vuonna 2010 Mustan rakkauden pääosin onnistuneeksi ja kehui eritoten Raichin kuvausta.[2]
Huomioita
Tuntematon sotilas -elokuvan suurmenestys herätti mielenkiintoa Linnan muidenkin romaanien filmausta kohtaan. Linna myi Mustan rakkauden filmausoikeudet SF:lle. Elokuvan ulkokuvat otettiin enimmäkseen Tampereella, mutta amurilainen puutalomiljöö lavastettiin sellaisenaan myös HelsinginLiisankadun studiolle. Näyttelijöistä Jurkka oli tyytyväinen suoritukseensa Paulina; Sinisalo luonnehti roolihahmoaan Untoa "villieläimeksi", joka tuskin tiedosti tekonsa vakavuutta. Mustan rakkauden ensi-ilta oli Tampereella.[1]
Televisiossa Musta rakkaus esitettiin ensi kerran 11. syyskuuta 1965. Toisella televisioesityskerrallaan huhtikuussa 1971 elokuva sai runsaat kaksi miljoonaa katsojaa.[1]Finnkino Oy on julkaissut Mustan rakkaudenDVD:nä.
Mustan rakkauden kreditoimattomia näyttelijöitä ovat muun muassa Maikki Länsiö, Sylva Rossi ja Anton Soini. Eero Eloranta tekee pienen sivuroolin Unton juopuneena kaverina. Avustajatason tehtävissä on muun muassa Vili Auvinen.[1] Sivuosa lääkärinä oli 1910-luvulla näyttelijänuransa aloittaneen Aku Korhosen toiseksi viimeinen elokuvatehtävä.
Lähteet
↑ abcdefghMusta rakkaus 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 7.6.2015. (suomeksi)