Roberto Matta, alun perin Roberto Antonio Sebastian Matta Echaurren, (11. marraskuuta 1911 Santiago, Chile – 23. marraskuuta 2002 Civitavecchia, Italia), oli chileläissyntyinen taidemaalari, joka asui lähes koko aikuisikänsä synnyinmaansa ulkopuolella. Mattan työt edustavat surrealismia.^[1]

Matta valmistui arkkitehdiksi Santiagon katolisesta yliopistosta vuonna 1931. Hän muutti Pariisiin 1933 työskennelläkseen vaikutusvaltaisen Le Corbusierin arkkitehtitoimistossa. Työskennellessään siellä Matta alkoi kiinnostua maalaustaiteesta. Hän tutustui eri puolilla Eurooppaa merkittäviin kulttuurihenkilöihin kuten Gertrude Steiniin, Marcel Duchampiin, Walter Gropiukseen, Salvador Dalíin, Federico García Lorcaan ja André Bretoniin. Nämä vaikutteet herättivät hänen kiinnostuksensa surrealismiin, ja vuonna 1936 Matta hylkäsi arkkitehdin uransa.^[1]

Mattan taiteellinen kehitys oli nopeaa. Hän muutti New Yorkiin ollessaan 28-vuotias, ja oli jo tuolloin kehittänyt omintakeisen visuaalisen kuvastonsa, joka koostui biomorfisista muodoista, jotka kieppuivat kolkoissa, ahdistavissa maisemissa. Hänen moniulotteinen kuvitteellinen maailmansa oli täynnä väkivaltaisia konflikteja ja kiihkeää liikettä. Matta pyrki yhdistämään surrealistiset pyrkimyksensä psyykkiseen automatismiin kuvaten teoksissaan epämääräisä hahmoja, jotka olivat juuttuneet virtauksen ja kriisin tilaan. Hänen taiteensa heijastaa sitä syrjäytymisen ja ahdistuksen tunnetta, joka johti eksistentialismin syntyyn toisen maailmansodan jälkeen. Matta vaikutti vahvasti Arshile Gorkyn ja Robert Motherwellin kaltaisiin taiteilijoin. Duchamp piti Mattaa "sukupolvensa syvällisimpänä taidemaalarina".^[1]

Poliittinen aktivismi vei Mattan viimeisinä vuosina suurimman osan hänen ajastaan. Hän teki kuitenkin numeroidun sarjan teoksia, jotka pohjautuivat Miguel de Cervantesin, Arthur Rimbaudin, Alfred Jarryn ja William Shakespearen kirjoituksiin.^[1]