Redford tunnetaan näyttelijänä poikamaisen hyvästä ulkonäöstään ja monipuolisista roolitöistään sekä ympäristö- ja poliittisesta aktivismistaan ja indie-elokuvia tukevien Sundance Instituten ja Sundancen elokuvajuhlien perustamisesta.[1]
Robert Redford syntyi 18. elokuuta 1936 Santa Monicassa Kaliforniassa. Hänen isänsä oli maitomies ja myöhemmin öljy-yhtiön kirjanpitäjä. Hänen äitinsä harrasti lukemista ja elokuvia. Nuorena Redford oli hyvä juoksija sekä tenniksen ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Hänet erotettiin usein työpaikoistaan, ja hänet pidätettiin muutaman kerran pikkurikoksista.[2][3]
Redford valmistui Van Nuysin lukiosta vuonna 1954 ja pääsi Coloradon yliopistoonbaseball-stipendillä. Hän ei kuitenkaan menestynyt yliopistossa urheilijana vaan juopotteli ja keskeytti opintonsa tai erotettiin. Sen jälkeen hän muutti Eurooppaan opettelemaan taiteilijaksi. Hän eli Pariisissa opiskelijaelämää ja palasi Yhdysvaltoihin poliittisesti tiedostavampana.[2][3]
Näyttelijän ja ohjaajan ura
Redford meni naimisiin vuonna 1958 ja muutti New Yorkiin, missä hän opiskeli suunnittelua Pratt Institutessa ja sen jälkeen teatterialaa American Academy of Dramatic Artsissa. Hän ajatteli alkuun lavastajan ammattia, mutta päätyikin näyttelemiseen jota oli nuorempana halveksinut. Hän esiintyi ensimmäisen kerran Broadwaylla vuoden 1959 komediassa Tall Story. Sitä seurasi uusia teatterirooleja, kunnes hän teki läpimurtonsa pääroolissa Neil Simonin näytelmässä Barefoot in the Park (1963), jonka ohjasi Mike Nichols.[2] Hän näytteli myös siihen perustuvassa Gene Saksin elokuvassa Paljain jaloin puistossa (1967) yhdessä Jane Fondan kanssa, josta tuli Redfordin läpimurto elokuvarooleihin. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli elokuvassa Yön taistelijat (1962), ja hän esiintyi teatterin ohella myös useassa televisioroolissa.[3]
Pian seurasi toinen pääosa menestyselokuvassa Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat (1969). Seuraavissa elokuvissaan Redford valitsi vaativia rooleja, joista erityisen tärkeä oli poliittisessa draamassa Valtapeli (1972).[2]
Redford vuonna 1975 elokuvassa Suuri Waldo Pepper – hurjapäinen lentäjä.
Redfordin ensimmäinen ohjaustyö oli Tavallisia ihmisiä (1980), josta hänelle myönnettiin parhaan ohjauksen Oscar-palkinto. Hän näytteli 1980-luvulla harvakseltaan, esimerkiksi elokuvissa Voittajan paluu (1984) ja Minun Afrikkani (1985). Hän ohjasi elokuvan Milagron niityt (1988).[2]
1990-luvulla Redford ohjasi perhedraaman Ja keskellä virtaa joki (1992) sekä draaman Quiz Show – tupla ja kuitti (1994), josta hän sai parhaan ohjauksen Oscar-ehdokkuuden. Elokuvassa Hevoskuiskaaja (1998) hän toimi ohjaajana, tuottajana ja pääosan esittäjänä. Hänen roolitöitään 1990-luvulla olivat sen lisäksi esimerkiksi elokuvissa Vain yksi yö (1993) ja Aina lähelläsi (1996).[2]
Noustuaan elokuvatähdeksi 1970-luvun alussa Redford puhui julkisesti Utahin ympäristön puolesta, sillä hän omisti siellä paljon maata.[2]
Redford perusti 1980-luvun alussa Sundance Instituten auttamaan ja tukemaan independent-elokuvantekijöitä. Siihen liittyvistä elokuvajuhlista tuli indie-elokuvan tärkein festivaali vuosikymmenien ajaksi.[2]
Tunnustuksia
Parhaan ohjauksen Oscar-palkintonsa lisäksi Redford on saanut kunnia-Oscarin vuonna 2002.[1] Redfordille myönnettiin vuonna 2016 Yhdysvaltain korkein siviileille myönnettävä kunniamerkki, Presidentin vapaudenmitali.[6]
Yksityiselämä
Redford on ollut kahdesti naimisissa. Hänen vuonna 1958 solmimansa avioliitto Lola Van Wagenenin kanssa päättyi eroon vuonna 1985. He saivat neljä yhteistä lasta: Scott (k. vauvana 1959), Shauna, James (k. 2020) ja Amy. Heinäkuussa 2009 Redford avioitui saksalaisen taidemaalari Sibylle Szaggarsin kanssa.[2][7][8]
.jpg)
.jpg)
