Helsingin SanomienHelena Ylänen luonnehti elokuvaa tyylikkääksi, kiireettömäksi, kypsäksi ja ajatuksia sisältäväksi: ”Se ei vain ulkokohtaisesti kuvaa erään naisen yksinäistä elämää. Siihen on putkahtanut myös kaiken kattava teema, se kuvaa omistamisen ja luopumisen ongelmatiikkaa kaikilla ihmisen elämän tasoilla, huonekaluista ja palvelusväestä rakastettuihin ja kokonaiseen maanosaan.”[1]Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo piti elokuvaa lähinnä ylipitkänä rakkausdraamana kauniissa ja eksoottisessa ympäristössä ja antoi sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[2]
