Robert Lucas

Robert Lucas
Henkilötiedot
Syntynyt15. syyskuuta 1937
Kuollut15. toukokuuta 2023 (85 vuotta)
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja H. Gregg Lewis ja Dale W. Jorgenson
Instituutti Chicagon yliopisto
Tutkimusalue rahapolitiikka, rationaalisten odotusten teoria
Tunnetut työt Lucasin kritiikki
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin taloustieteen palkinto

Robert Emerson Lucas Jr. (15. syyskuuta 1937 Yakima, Washington – 15. toukokuuta 2023[1]) oli yhdysvaltalainen ekonomisti, joka toimi pitkään Chicagon yliopiston professorina. Lucas tunnetaan parhaiten rationaalisten odotusten hypoteesista, Lucasin kritiikistä ja rahan neutraaliuden tutkimuksestaan, ja hänen vaikutustaan taloustieteen tutkimukseen 1970-luvulta eteenpäin pidetään huomattavana.[2][3] Lucas sai Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1995.[4]

Elämäkerta

Lucas syntyi Yakimassa, Washingtonin osavaltiossa Robert ja Jane Lucasin esikoiseksi. Vanhemmat olivat muuttaneet Yakimaan Seattlesta avatakseen pienen ravintolan, mutta taloudellisen tilanteen huonontuminen pakotti perheen palaamaan Seattleen toisen maailmansodan aikana. Vaikka Lucas tultiin tuntemaan vanhemmalla iällään keynesiläisen talouspolitiikan kriitikkona, hänen vanhempansa itse olivat innokkaita Franklin D. Rooseveltin New Deal -politiikan kannattajia.[4]

Valmistuttuaan Roosevelt High Schoolista 1955, Lucas koki alustavasti haluavansa opiskella yliopistossa insinööritieteitä oltuaan koulussa hyvä matematiikassa ja luonnontieteissä. Saatuaan kuitenkin stipendin Chicagon yliopistoon, hän joutui luopumaan insinöörihaaveista, koska yliopistossa ei ollut alan koulutusta. Luettuaan ensin muutamia matematiikan kursseja, Lucas päätyi lopulta opiskelemaan historiaa pääaineenaan Chicagossa ja suoritti lopulta kyseiseltä alalta alemman korkeakoulututkinnon (Bachelor of Arts).[4][3] Lucas sai stipendin tohtoriopintoihin Berkeleyhyn, Kalifornian yliopistoon, mutta vaihtoi kesken opintojen taloustieteeseen, joita opiskellakseen hän palasi takaisin Chicagoon. Lucas omaksui nopeasti vankan pohjan taloustieteen perusteiden tuntemuksessa suorittamalla paitsi alan kursseja kuin myös lukemalla yksityiskohtaisen tarkasti Paul Samuelsonin magnum opusta Foundation of Economic Analysis.[4] Hän väitteli lopulta tohtoriksi taloustieteestä Chicagossa 1964 aiheenaan työn ja pääoman substituutiojousto Yhdysvaltain teollisuudessa.[3]

Akateemisen uransa alkuvaiheessa Lucas oli apulaisprofessorina ja professorina Carnegie Mellon -yliopistossa 1963–1974, josta hän siirtyi opettamaan Chicagoon 1974 ja piti oppituolia hallussaan vuodesta 1980 lähtien.[3] Hän toimi myös American Economic Associationin vuosittaisena puheenjohtajana 2002.[5]

Ajattelu ja vaikutus

Lucasin merkittävimpänä saavutuksena voidaan pitää makrotaloustieteen painopisteen siirtämistä entistä enemmän teoreettisen tutkimuksen suuntaan. Hänen mielestään tutkimuksen tehtävänä oli luoda abstrakteja matemaattisia malleja, joilla pystyttäisiin simuloimaan mahdollisimman tarkasti erilaisten politiikanmuutosten vaikutuksia joutumatta turvautumaan potentiaalisesti mielivaltaisen kalliisiin tosielämän kokeiluihin – mallien paremmuutta vertaillaan keskenään siis sillä perusteella, kuinka monella eri osa-alueella ne onnistuvat ”matkimaan” todellisuutta.[6] Mallien dynamiikka perustuu taloudenpitäjien huolellisesti määriteltyihin optimointiongelmiin, joiden ratkaisuna on hintamekanismin kautta tapahtuva markkinatasapaino[3]; esimerkki suhdannevaihtelut ovat Lucasin näkökulmasta luonnollisia lopputuloksia, kun taloudenpitäjät reagoivat ulkoisiin shokkeihin, eivätkä niinkään taloudessa jäykän hintamekanismin aiheuttamia epätasapainoja kuten aiempi keynesiläinen paradigma oli tulkinnut asian.[2] Luultavasti merkittävin yksittäinen perintö, jonka Lucas on jättänyt nykyiseen makrotaloustieteen tutkimukseen, on rationaalisten odotusten teorian vakiinnuttaminen osaksi tutkimuksen valtavirtaa[2][3]; hypoteesin mukaan taloudenpitäjien ennustukset eivät keskimäärin poikkea todellisista lopputuloksista.[7]

Lähteet

  1. ↑ Robert E. Lucas Jr., Nobel laureate and pioneering economist, 1937-2023 Crain's Chicago Business. 16.5.2023. Crain Communications. Viitattu 23.5.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Lars E. O. Svensson: The Scientific Contributions of Robert E. Lucas, Jr. The Scandinavian Journal of Economics, 1996, 98(1). vsk, s. 1-10. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b c d e f Mikko Puhakka: Robert E. Lucas Jr. - makroteorian uudistaja. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1995, 91(4). vsk, s. 650-658. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ a b c d Robert E. Lucas Jr. (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1995, Editor Tore Frängsmyr, [Nobel Foundation], Stockholm, 1996) The Nobel Foundation. Viitattu 20.9.2012.
  5. ↑ Past Presidents American Economic Association. Viitattu 26. huhtikuuta 2017.
  6. ↑ Robert E. Lucas, Jr.: Methods and Problems in Busines Cycle Theory. Journal of Money, Credit and Banking, 1980, 12(4). vsk, s. 696-714. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Rational Expectations: The Concise Encyclopedia of Economics Library of Economics and Liberty. Viitattu 26. huhtikuuta 2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon saajat

1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley 2013: Fama, Hansen, Shiller 2014: Tirole 2015: Deaton 2016: Hart, Holmström 2017: Thaler 2018: Nordhaus, Romer 2019: Banerjee, Duflo, Kremer 2020: Milgrom, Wilson 2021: Card, Angrist, Imbens 2022: Bernanke, Diamond, Dybvig 2023: Goldin 2024: Acemoğlu, Johnson, Robinson